sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Violetti myssy ja kämmekkäät

Tässä vielä kuva yhdestä joululahjasta, jonka ehdin kuvauttaa vasta joulun jälkeen. Lanka on Lana Grossan Alta moda alpacaa (90% baby alpaca, 5% merinovillaa, 5% polyamidia), puikot olivat kokoa viisi. Mallineule on jälleen paperi-säärystimistä tuttua. Myssyyn meni noin kerä ja tyköistuviin kämmekkäisiin hieman vajaa kerä.


Pari joululahjaa jäi vielä kuvaamattakin. Avokin veljelle lahjoitin Ässät-sormikkaat, joihin neuloin valkoisen patasydän-intarsiakuvion mustalle pohjalle. Omppulapasien ideoita hyödyntäen tein myös miehen kämmekkäät, joihin ompelin heijastinkankaasta leikkaamani Batman-logon. Niistä tuli hauskat, ne ehdin toivottavasti vielä joskus kuvaamaan omiin arkistoihin jos en muihin tarkoituksiin. Ja omalle avokille tein Jacques Cousteau -pipon, jonka myös pyrin kuvaamaan mitä pikimmiten.

Ennenaikaisena uuden vuoden lupauksena päätin pyhittää tammi- ja helmikuun omaan käyttöön tuleville käsitöille. Saas nähdä kuinka hyvin päätökseni pitää... Yksi huivi on jo valmiina, jahka jonain päivänä olisi hieman kirkkaampi sää voisin jopa pystyä kuvaamaan sen. Mutta sen verran jo sanon että kyseessä on sinisävyinen juhlahuivi, jossa on hopeisia helmiä!

Mukavaa vuodenvaihdetta ja kaunista uutta vuotta 2013!

P.S. Blogini ilme uudistuu myös lähipäivinä, uuden vuoden kunniaksi. On tässä jo vuoden verran näillä asetuksilla mentykin...

tiistai 25. joulukuuta 2012

Maatuskapannumyssy

Anoppikokelaallani ja minulla on yksi yhteinen taipumus: olemme molemmat taipuvaisia käräyttämään pannumyssyjä. Kun edellinen kärähti sain vastaanottaa toiveen neulotusta pannumyssystä. Ravelrystä löytyi ihana maatuskapannumyssyn ohje, josta lähdin liikkeelle. Jouduin muokkaamaan ohjetta heti rankalla kädellä, koska käytössä oleva pannu oli ohjeen pannua kookkaampi ja sen kahva oli yläpuolella, ei sivussa.


Mustan pannumyssyn virkkasin Gjestalin Villestä kaksinkertaisella langalla, puikot olivat kokoa 3,5. Tämä oli se kaikista tylsin vaihe. Alun perin mietin myös myssyn huovuttamista, jolloin siitä olisi tullut vielä eristävämpi, mutta huovuttaminen ei ole koskaan oikein tuntunut omalta jutulta, joten siksi näin. Lisäksi luulin vielä tässä vaiheessa jaksavani kirjoa alkuperäisen ohjeen monimutkaisen kukkakuvion myssyyn jälkikäteen, enkä ollut aivan varma, miten se huovutettuun pintaan onnistuisi.


Kun pääsin tekemään päätä ja kasvoja olin jo aivan maatuskan pauloissa. Silmät ovat Gütermannin pienet askarteluhelmet, posket  ja suun jäljensin jälkikäteen alkuperäisiä silmukoita seuraillen. Ripset ovat karhulankaa. Hiukset kiinnitin yksi kerrallaan virkkuukoukun avulla, yhden silmukan alta jakauksen kohdalta ja toisen kerran pään takana. Pään yli ulottuvat langanpäät letitin ja kiinnitin nutturalle niskaan. Tässä kohtaa huomasin, että vaikka kuinka koitin täyttää pään kevyesti, siitä tulee silti melko raskas. Kun pannumyssy oli muuten valmis tein vanusta ja ohuesta kankaasta ylävartaloon pienen täytepallon, joka tukee nukkea, ja pistin pään tueksi ("selkärangaksi") kaksinkertaista askartelupunosta.


Päähineestä piti alun perin tulla kolmiohuivi. Sileä neulepinta kaartui kuitenkin niin kauniisti, että päätin kiinnittää kolmion rullautuvan kärjen huiviin ja antaa muunkin reunan rullautua. Mitäs sitä turhia prässäämään. Kasvoistakin tuli niin tyttömäiset, ettei mummotyyliin leuan alta kiinnitettävä huivi tuntunut hyvältä ratkaisulta.


Kun maatuska oli muuten valmis aloin miettiä puvun koristusta. Kirjonta ei oikein jaksa sytyttää, joten etsiskelin hetken venäläisiä ristipistomalleja. Lumihiutaleet ovat aina kauniita, ja lopuksi helmaan ja hihansuihin simppeliä koristusta. Valmis!

Jälkikäteen harmittelin ainoastaan sitä, miksi edes päätin tehdä mustan pannumyssyn. Olin kuitenkin niin ihastunut alkuperäiseen malliin, etten osannut ajatella sen ohi. Projekti oli todella hauska ja sain myös kipinän ihmismäisten nukkejen neulomiseen. Eikä tämä varmastikaan jäänyt viimeiseksi pannumyssykseni!

Johnny Rotten -lapaset

Johnny Rotten -lapasiin törmäsin ensimmäisen kerran Harmaassa arjessa, jossa Outi oli tehnyt ne olympialaisten kunniaksi. Innostuin ohjeesta ja kolmessa sekunnissa olin keksinyt henkilönkin, jolle ne voisin jouluna lahjoittaa. Vilaus näistä nähtiin blogissanikin jo lokakuussa. Mutta tässä siis valmista kuvaa.


Malli on Alabama Whirlyn suunnitelema ja löytyy Ravelrystä. Se on melko haasteellinen ei välttämättä kuvionsa takia vaan sen takia, että suurimman osan ajasta mukana täytyy kuljettaa kahta muuta lankaa. Tämä taas johtaa ainakin itselläni helposti joko liian löysiin tai liian kireisiin silmukoihin. Toisaalta kolmen langan mukana kuljettaminen tekee lapasista ihanan lämpimät!


Lankana käytin Gjestalin Maijaa ja kaksipuolisen puikkoja. Kärkeen tein muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta sain pituutta hieman lisää. Langanpäät pääteltyäni liotin lapasia hetken kädenlämpimässä vedessä, jotta silmukat asettuisivat paikoilleen nätimmin. Uskon näiden olevan saajalleen mieleiset.

Maluka-huivi

(Postaus laadittu 17.10.) 

Hyvää joulua! Nyt päästään käsiksi tehtyihin lahjoihin, joita on tässä blogissa jo ohimennen aina silloin tällöin vilautettukin.

Ihastuttava Maluka oli alkuun pääsemisen jälkeen yllättävän vauhdikkaasti valmis (kun ei malttanut jättää keskenkään). Lankana käytin Hjertegarnin Sock 4 -sukkalankaa (75 % villa, 25 & polyamidi) ja pyöröpuikot olivat kokoa 4 (kaapeli 100 cm). Lankaa kului hieman toista kerää.

 

Tämä huivi oli hauska ja nopea tehdä. Ensin tehtiin reunus, jossa toistettiin samaa 12 kerroksen mallikertaa haluttu määrä (minä 38 kertaa, alkuperäisessä ohjeessa 33 kertaa), nämä silmukat pääteltiin, ja itse huivia varten poimittiin silmukat juuri neulotun reunuksen reunasta. Pituutta huiville tuli pingotuksen jälkeen noin 150 cm, korkeutta enimmillään noin 28 cm.


Käytin puikkoina tosiaan Knit Pron neliskanttisia interchangeable-pyöröpuikkoja. Ja kyllä oli mukavaa neuloa niillä! Silmukat kulkivat mukavasti kaapelilta puikolle ja päin vastoin ja mikä mukavinta, puikot tuntuivät käteen todella hyvältä. Maluka meni lahjaksi työkaverille, joka pitää usein kapeita huiveja.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Lankarikasta joulua!

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni rauhallista joulua ja paljon ihanaa lankaa sisältävää uutta vuotta! Joulun kunniaksi ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja antaa teille myös pienen joululahjan. Aiemmista postauksistani kaikkein katsotuin on ollut viime syksynä tekemäni huppuhuivi. Nyt olen kirjoittanut siihen ihan "virallisen" ohjeen, joka on muuten ensimmäinen kirjoittamani neuleohje. Jos epäselvyyksiä ilmenee niin kysykää ja kommentoikaa!

 

Tämä huivi syntyi ihastuksestani isoihin huppuihin ja ylipitkiin huiveihin. Huivi valmistuu erittäin nopeasti ja lämmittää niin sisätilojen asusteena kuin ulkona pipon kanssa tai ilman. Huppu on muodoltaan kuin tiimalasikantapää. Käytetyllä langalla ei ole merkitystä, mutta paksulla langalla työ valmistuu nopeammin ja hieman suositusta pienempiä puikkoja käyttämällä hupusta tulee ryhdikkäämpi.
Lanka ja menekki
Novita Puro (100 % villa, 50 g = 100 m), 200 grammaa
Puikot
Pyöröpuikot langan mukaan, kaapelin pituus vähintään 60 cm
Huivi
Luo haluamasi määrä silmukoita ja neulo sileää, kunnes huivi on haluamasi mittainen. Minun huivillani on mittaa noin 2,5 metriä, silmukoita oli 18.
Huppu
Asettele huivi niskasi takaa tasaisesti niin, että sen päät roikkuvat edessäsi ja ovat yhtä pitkät. Merkitse huivin kumpaankin reunaan pääsi viereen kohdat, joihin haluat hupun reunojen ulottuvan. Minun huivissani hupun leveys on noin 63 senttiä. Poimi merkkien väliin jäävät silmukat puikoille ja neulo kerros sileää. Aloita sitten lyhennetyt kerrokset nurjalla puolella ja neulo huppu kuten tiimalasikantapää, eli seuraavasti:
- Kun aloitat nurjan kerroksen nosta ensimmäinen silmukka n neulomatta ja vedä lanka kireälle. Puikolle näyttää muodostuvan silmukkapari. Neulo kerros loppuun n ja käännä työ.
- Nosta ensimmäinen silmukka n neulomatta ja vedä lanka kireälle (silmukka nostetaan nurin myös oikealla kerroksella). Puikolle näyttää muodostuvan silmukkapari. Neulo loput silmukat oikein lukuun ottamatta rivin viimeistä silmukkaa, joka on vedetty tiukalle ja näyttää kahdelta silmukalta. Voit halutessasi käyttää silmukkamerkkejä osoittamaan nostettujen silmukoiden aloituskohtaa.
Jatka toistaen näitä kahta kerrosta, kunnes jäljellä on kolmasosa alkuperäisestä silmukkamäärästä. Jokaisella kerroksella neulottavia silmukoita on yksi vähemmän kuin edellisellä ja reunoille kertyy silmukkapareja kireille vetämistäsi silmukoista.
Ala nyt lisätä silmukoita: aloita kerros nostamalla ensimmäinen silmukka normaalisti n, älä kiristä. Neulo loput silmukat kerroksesta riippuen oikein tai nurin, kunnes olet nostettujen silmukoiden kohdalla. Neulo ensimmäinen silmukkapari (=yksi kiristetty silmukka) oikealla puolella oikein yhteen, nurjalla puolella nurin yhteen. Käännä työ ja toista tätä, kunnes olet saanut kaikki silmukat takaisin puikoille. Työssä on nyt saman verran silmukoita kuin ennen lyhennettyjen kerrosten aloittamista.
Neulo hupun reunaan muutama kerros joustinneuletta halutessasi. Joustinneule kiristää hupun suuaukkoa ja kääntyy valmiina hupun päälle, sileä neule rullautuu tiiviimmin. Päättele silmukat.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Tamperelaiset lankajemmarit mars liikkeelle!

Tamperelaisen Moro-lehden jutun mukan sopimusvuoren Verstaan nuoret mielenterveyskuntoutujat neulovat vastasyntyneille punaisia onnensukkia. Sukat lahjoitetaan hyvää onnea toivottavan kirjeen kera synnytysosastoille. Voit osallistua kampanjaan tuomalla ylimääräiset ja kaiken väriset villalangat Kehräsaaren, Tallipihan, Verkarannan ja Verstaan keräyspisteisiin 23.12. asti. Pienetkin lankakerät ovat tervetulleita, joten nyt kaikki kohnaamaan lankajemmansa ja viemään turhat jämälangat tekemään hyvää!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Käsityölahjojen paketoiminen

Paketoiminen on joulun hauskinta puuhaa (heti lahjojen tekemisen jälkeen tietenkin)! En ole enää vuosiin jaksanut metsästää hienoa paketoimispaperia kaupoista, kun se lojuu suurimman osan vuodesta täysin turhan panttina. Ja kotoa käyttövalmiina löytyy aina kuitenkin vain sitä rumaa paperia. Jotenkin tämä asia toimii suunnilleen samalla tavalla kuin oma sukkalankavarastoni: en koskaan osta rumia lankoja mutta aina niitä vain löytyy, ja paljon.

Taisin viime vuonnakin paketoida lahjani lehtiin: etsin aina aikakauslehdestä sivun tai kuvan, joka jotenkin sopi saajalle, ja käärin lahjani siihen. Tänä vuonna keksin käyttää käsityölehteä, jossa ei ollut mitään pakko tehdä heti -ohjetta.


Tarvitset siis lehden, josta luopuminen ei jää harmittamaan, sakset, kivaa teippiä, kyniä pakettien nimeämiseen, pieniä haaraniittejä ja koristekerroskukkia. Irrota lehden keskeltä tarvitsemasi määrä sivuja aukeama kerrallaan. Jos yksi aukeama ei ole riittävän iso lahjasi käärimiseen teippaa toinen aukeama jatkoksi. Kokoa nätti kukka ja kiinnitä se haaraniitillä paperiin ennen kuin olet paketoinut lahjasi, peitä paketin sisäpuolelle jäävä niitin haaroittuva osa teipillä. Lahja pakettiin ja tadaa, valmista!
 

Onhan paketit näin ehkä hieman karuja, mutta toisaalta eipä tarvitse miettiä, miten paperit voi kierrättää. Kaiken lisäksi, jos suvusta löytyy askarteluhirmu, hän voi lahjojensa lisäksi sosialisoida myös niissä käytetyt kukat ja niitit. How practical is that!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Terveisiä Tallinnasta

Itsenäisyyspäivän kunniaksi otin pidennetyn viikonlopun töistä ja lähdin hyvässä seurassa pikavisiitille Tallinnaan. Lähtö oli perjantaina ja paluu lauantaina. Ensin pelkäsin, että aikaa olisi liian vähän, mutta kotiinlähdön hetkellä ei yhtään harmittanut lähteä. Vanha kaupunki on ihanan tunnelmallinen, ei satanut vettä eikä aivan mahdottomasti luntakaan, ja joulutori oli täynnä ihania käsityökojuja. En vain saanut itse torilta mitään ostettua, sillä käsityötuotteet olivat kaikki sellaisia, jotka itsekin voisin tehdä. :/ Tämä ajatusmalli on perisyntini...


Hostellimme oli vain lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja lähdimmekin sinne heti kun pääsimme. Itse joulutorin tarjonta oli melko rajattua mutta toria ympäröiviltä pikkukaduilta löytyi ihania putiikkeja. Kuljimme torilta alas Apteegia ja Katariina käikiä ja päädyimme Müürivaheelle, jolta löytyi myös kaksi lankakauppaa. Linane Kodutekstiilistä löysin ylläolevat Aade Long oü:n villalangat, vyyhdessä on myyjän mukaan noin kahdeksansataa metriä (!) ja hinta oli noin 10 euroa/vyyhti. Täältä löytyi myös ihania pellavaisia kodintekstiilejä, kuten lautasliinoja. Vieressä oli toinen lankakauppa, jossa en uskaltanut käydä, sillä takaraivossa pyörivät röykkiöt jo olemassa olevasta lankavarastostani. Alla olevan huopaisen rintaneulan ostin eräältä käsityöläiseltä Katariina käigiltä neljällä eurolla, puiset napit puolestaan ilmeisesti Virun varrella olevasta suuremmasta liikkeestä, jossa myytiin niin virolaisia elintarvikkeita kuin käsitöitäkin.


Lauantaina poikkesin Viru-keskuksen kolmannesta kerroksesta löytyvässä kirjakaupassa, jossa käteeni tarttui pari Minu käsitööd -lehteä. Silmiini osui myös suomalaisia ja joitakin saksalaisia ja venäläisiäkin lehtiä, mutta tällä alalla tarjonta ei tuntunut kovin kattavalta. Tai sitten hain lehtiä väärästä paikasta. Minu käsitööd -lehden numerosta 12/2012 löytyi pari ihanaa huivia, joista todennäköisesti ainakin toinen pääsee heti joulun jälkeen puikoille.

Kokonaisuutena Tallinna vanhakaupunki on käsitöiden ystäville ehdottomasti käymisen arvoinen. Käsityöläisten tuotteita löytyy ladasta laitaan, pikkuputiikkeja on paljon ja pientä kivaa löytyy hyvään hintaan. Langat ovat kokemukseni mukaan edullisia, tosin virolainen villalanka on lähes yhtä karkeaa, ajoittain ehkä karkeampaakin kuin suomalainen villalanka, joten ihan kaikille ja kaikkiin töihin se ei välttämättä sovi.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulunalusangstausta

Ei ole helppoa kun tulee joulu. Suurin osa lahjoista on jo paketoimista vaille valmiina, mutta tässä kohtaa minuun iskee aina angstaus: tuo lahja ei olekaan hyvä, teen saajalle jotain muuta, tai sitten on jäljellä enää ne kaikista "tylsimmät" lahjat. Eli toisin sanoen ne, jotka tehdään mustasta langasta aina oikeaa neuloen tai korkeintaan resorin saa tehdä. 

Mutta mahtui tähän viikkoon ihania yllätyksiäkin. Ensin sain keskellä viikkoa kirjeen Ruotsista, josta olin tilannut nimikointinauhaa, tai siis labeleita. Nämä ovat ensimmäiset tilaamani ja suunnitelmana on tästä eteen päin nimikoida niillä tekemäni käsityöt. Pitkän aikaa pähkäilin, laitanko niihin nimeni, blogin nimen ja/tai blogin osoitteen, ja lopulta päädyin vain blogin nimeen.


Tilasin labelit Mina namnband -palvelusta. Hinta oli kohtuullinen ja valikoimaa riitti omasta mielestäni hyvin. Lisäksi palveluun on mahdollista ladata omia kuvia, mutta koska olin asiaa miettinyt jo liiankin pitkään ja joulu alkoi kolkuttaa oveen, niin tein tämän erän ihan vakiokuvioilla ja -asetuksilla. Mitäs te näistä tykkäätte, tai mistä itse tilaatte nimikointinauhanne?

Labeleiden takana onkin sitten se viikon toinen yllätys. Kaveri kysyi yhtenä päivänä töissä olenko kiinnostunut kasvivärjätystä langasta. No olenhan minä! Juuri kun tein päätöksen, etten osta lankaa ennen kuin jämävarasto on ainakin puoliksi pois kulutettu, niin käsin värjättyä villalankaa tarjotaan pilkkahintaan melkein kotiin kannettuna. Samaten lankakauppojen joulukalenterit avaavat luukkujaan, ainakin Lumoavalla langalla sellainen on. Nyt on pidettävä vain katse omissa puikoissa (ja tiistaina kavereidenkin puikoissa, kun kokoonnutaan taas meille neulomaan) ja ajatukset vielä tekemättömissä lahjoissa.

P.S. Tampereella saatiin yön aikana ihan oikea talvi! Pakkasta kymmenen astetta ja valkea maa. Ihanaa kun päivät kirkastuvat lumen myötä!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ja vielä lisää kirjoja!

Nyt menee joka toisessa postauksessa kirjaesittelyn puolelle, mutta kun valmiita käsitöitä ei oikein uskalla ennen joulua esitellä ja kirjastossakin on tullut käytyä niin mikäpä tässä. Tein taas Metsossa oikeita löytöjä ja lankesin jopa ruotsinkieliseen neulekirjaan!

Bronwyn Lowenthalin Sticka sockor: roligt, trendigt, dekorativt (alkup. Love to Knit Socks) on melko yllätyksellinen ja samalla tavallinen sukkakirja. Malleissa leikitellään väreillä ja kuoseilla, löytyy nilkkasukkaa ja polvaria, jopa yhdet stay upit. Kirjaa selailee mielellään mutta mieleen jää kuitenkin vain muutama malli. Kannen ihanat kirjosukat antoivat kyllä innoituksen omiin jämäsukkiini, jotka ovat jo työn alla.

Martha Watermanin ulkoisesti vaatimaton teos Traditional Knitted Lace Shawls on ihana haku- ja inspiraatioteos pitseistä pitäville. Kirja sisältää mustavalkokuvia ja ohjeita erilaisista pitsimalleista ja paljon tietoa oman huivimallin suunnittelua varten. Huonona puolena mainittakoon vain on se, että kirjaa selatessa pitäisi olla puikot kädessa, sillä mieli tekisi kokeilla jokaista mallia edes mallitilkun verran. Tämä on ensimmäinen käsityökirja pitkään aikaan, josta olen jaksanut lukea muitakin osioita kuin neulekaavoja.

Pam Allenin ja Ann Buddin Wrap Style. Innovative to Traditional, 24 Inspirational Shawls, Ponchos and Capelets to Knit and Crochet sisältää ihania shaaleja, huiveja ja hartialämmittimiä kesän ja talven vilukissoille. Lähes jokaisessa mallissa on jokin juttu tai juju ja kirja sisältää useita malleja, jotka voisin hyvin kuvitella toteuttavani. On palmikkoa, kirjoneuletta, pitsiä ja huovutusta, paksua ja ohutta lankaa. Tämä kirja kun olisi omassa kirjahyllyssä niin aina löytyisi jotain toteuttamisen arvoista ja innostavaa neulottavaa!

Onko teillä mitään kirjasuosituksia näin joulun alla?

lauantai 17. marraskuuta 2012

Hattivattilapaset

Löysinpä sitten Ravelrystä ihanan ohjeen hattivattilapasille. Harmikseni ohje oli vain omalle käsialalleni täysin sopimaton: vaikka kokeilin tehdä lapasia puikoilla 1,5 niistä oli silti tulossa valtavat. Lähdin sitten muokkaamaan ohjetta ja tällaiset valmistui.


Eli alkuperäisen ohjeen kolme hattivattia muuttui yhdeksi. Nämä neuloin puikoilla kokoa 2,5 paremmin käsiini sopivien mörkölapasten kokoisina. Lankana käytin Gjestalin Maijaa. Hieman vielä jäi muokkaamisen varaa ja sunnittelenkin joulun jälkeen tekeväni vielä toiset hattivatit.

Eilen kävin myös Tampereen Kädentaidot-messuilla. Mukaan tarttui ihania lankoja, vaikka kärsinkin jonkinlaisesta värien ja kirkkauden yliannostuksesta, enkä kaikkien värikkäiden lankojen joukosta meinannut löytää mitään ostettavaa. Voi se kaamos aiheuttaa tällaistakin vaivaa.


Näillä sitten lähdetään kaatamaan harmaata säätä. Tervetuloa myös uudet lukijat seuraamaan yhden hengen harmaudenkaatotalkoita. :)

perjantai 9. marraskuuta 2012

Inspiskirjoja jouluksi, osa kaksi

Pam Allenin ja Ann Buddin BagStyle: 20 Inspirational Handbags, Totes, and Carry-Alls to Knit and Crochet on ihan aito löytö! Voisin heti kuvitella tekeväni ainakin puolet kirjan laukuista itselleni. Paitsi että kirjassa on ihania laukkumalleja on siinä myös osio, jossa keskitytään kuvailemaan erilaisten laukkujen keskeiset elementit ja se, miten näitä elementtejä voi hyödyntää omissa mallisuunnitelmissa. Suosittelen!

Lynne Wattersonin Palmikoita puikoilla. Tekniikoita, mallineuleita ja houkuttelevia neuleohjeita tarttui mukaan hamassa tulevaisuudessa siintävän palmikkopolvariprojektin takia. Kirjassa siis nimensä mukaisesti esitellään erilaisia palmikko- ja valepalmikkomalleja (yhteensä yli 50 erilaista) sekä muutama ohje, joissa niitä on käytetty. Kirjasta löytyi myös sellaisia palmikoita, jollaisiin en ole aiemmin muissa hakuteoksissa törmännyt.

Henry Conwayn ja Gail Downeyn teos Weardowney Knit Couture. 20 Hand-Knit Designs from Runway to Reality oli minulle pettymys. Ihastuin kanteen niin voimakkaasti etten edes selannut kirjaa, nappasin sen vain mukaan, mutta turhaan otin. Kirjassa selvitetään lähinnä muodin historiaa käsin tehtyjen neuleiden näkökulmasta, ja se täyttää varmasti oman paikkansa neulekirjojen maailmassa. Kuvat ovat muotikuvia, eli toisin sanoen ne ovat dramaattisia ja näyttävät hyvältä, mutta niistä ei juurikaan näe itse neuleita. Edes se, että neuleet on kuvattu kirjan loppuun suht hyvässä valaistuksessa nukketorson päällä ei muuta sitä tosiasiaa, että kirjan neuleohjeista ei juurikaan näe, millaisia ne ovat, ennen kuin ne on itse tehnyt.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Inspiraatiota joululahjoihin

Joulu lähestyy ja lahjainspis antaa odotuttaa itseään? Ei hätää! Kävin kirjastossa ja löysin sieltä taas aivan ihania käsityökirjoja (kiitos jälleen kerran Metso)!

Laura Irwinin Boutique Knits. 20+ Must-Have Accessories sisältää ihania, vintage-tyyppisiä ja usein vielä melko pienitöisiä käsitöitä: myssyjä, käsineitä, laukkuja ja puseroita. Mallit ovat ihanan ajattomia, yksinkertaisia ja jujullisia. Kannattaa tutustua, jos olet yhtään vintage-henkinen!

Melanie Falickin Handknit Holidays. Knitting Year-Round for Christmas, Hanukkah, and Winter Solstice tarjoaa isoja ja pieniä sesonkiohjeita: löytyy sukkaa, huivia, peittoa ja myssyjä. Omassa versiossani oli hieman erilainen kansi kuin kuvassa, mutta sisältö on kuitenkin ihan samanoloinen. Ohjeet ovat periaatteessa ihan kivoja ja hauskoja, mutta yhtään must-have-neuleita en täältä löytänyt. Ideoita löytyy kyllä useita, kuten esimerkiksi kuvan huppu (huputin? hupuke?).

Claire Montomerien Knitopedia. The Only Knitting Reference You'll Ever Need näyttää yksinkertaisesti niin upealta, että siihen oli pakko tarttua. Ja tietenkään siitä ei mukamas löydy yhtään kuvaa. Pöh. Pääosin teos toimii hakuteoksena, jossa on opeteltu kaikki neulomisen perusasiat aasta ööhön, mutta mukana on myös muutamia eritasoisia neuleprojekteja ja toki myös ihania erilaisia pintaneulemalleja. Tämä kirja on tehty selailtavaksi ja häpysteltäväksi.

Eli viimeistään nyt kaikki kynnelle kykenevät kirjastoon inspiraatiota hakemaan!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Corpse bride and her fiancé

Halloweenin (vaikka se virallinen päivä taisikin mennä jo) kunniaksi innostuin tekemään tällaisen pariskunnan.


Lankana Gjestalin Maija, koukku kokoa 3, ohje löytyy Christen Hadenin kirjasta Karmivan suloiset amigurumit. Kirja löytyy kirjahyllystäni. Ohjetta jouduin muokkaamaan jonkin verran, että sain muodon kohdalleen ohuemmalla langalla. Kokoa hahmoille tuli kymmenisen senttiä. Olen näistä aika innoissani, amigurumivillitys tekee taas nousuaan. Saattaa olla, että joulupostauksessa esitellään muutama uusi tuttavuus. ;)

lauantai 27. lokakuuta 2012

Jaloista ja niiden kuvaamisen vaikeudesta

Omia jalkoja ei ole kauhean helppo kuvata, mutta minkäs teet kun kuvat on saatava nyt eikä muita ole lähimainkaan. Ainakaan hereillä. Ajattelin välipalatyönä kokeilla pitkästä aikaa palmikon neulomista, kun tulossa on melko monimutkaistakin palmikkoa sisältävä polvaritilaus.


Lankana on pylväsmyssystä ylijäänyt Novita Puro (väri kivi), sitä kului vajaat kaksi kerää. Pituutta olisi ehkä saanut olla lisääkin, mutta kun talvi pääsi yllättämään neulojan niin piti saada nopeasti valmista. Puikot olivat kokoa 4 ja palmikko on ihan perus, osiot neljän silmukan levyisiä. Neuloksesta tuli mukavan napakkaa eikä palmikkokaan kiristä mistään kohtaa eikä myöskään lörpötä. Perusasiat on siis edelleen hallussa!

Hattivatitkin etenee. Sain eilen peukalokiilan valmiiksi ja uskalsin alkaa mallata lapasta omaan käteen. Ja onhan ne tosi nätit mutta koko on aika huge. Tiheyskin osuu ihan kohdalleen mutta kun omaa kättä mittasin niin kämmeneni on kolme senttiä kapeampi kuin ohjeessa (mittanauha oli hukassa kun innostuin aloittamaan, mikä yllätys). Ne istuu kuitenkin miehen käteen aika mukavan oloisesti, ja kun mies pääsi aikoinaan Tampereen teknilliseen yliopistoon sähkön puolelta sisälle niin onhan ne siis ihan teemaan sopivatkin. Taidan jossain välissä alkaa muokata kuviota enemmän omaan käteen sopivaksi, sitten vaikka joulun jälkeen.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Paljon keskeneräistä...

Tämän viikon päivitys jää harmittavan tyngäksi. Pyhitin eilisen toiselle rakkaalle harrastukselleni, juoksulle, ja läksin Kankaanpäähän juoksemaan puolimaratonin! Ensimmäinen ei ollut kyseessä, mutta kuitenkin tähän astisista puolikkaistani ajaltaan paras.

Tämä viikko oli kuitenkin hyvin antoisa neulomisen suhteen. Kutsuin yhtenä iltana käsitöitä harrastavia kavereita kylään, juotiin koko ilta teetä ja neulottiin. Ja oli hauskaa! Seuraava ilta on sovittu jo marraskuulle.

Mutta sitten asiaan. Johtuen erään suuren j-kirjaimella alkavan juhlapäivän läheisyydestä en taaskaan voi julkaista täällä kuvaa valmiista työstäni, mutta osion sentään. Maluka on siis valmis.


Lisäksi tällä viikolla sain mustan leveän tilausvillahuivin sellaiseen malliin, että se saattaisi ehkä olla jopa valmis. Vielä pitää pituutta katsoa, mutta aika hyvältä alkaa jo vaikuttaa. Toinen kysymys onkin sitten se, miten saadaan lokakuussa näyttävä ja selkeä kuva mustasta villahuivista...

Lisäksi puikoille (hyvin pienille sellaisille) pukkaa kirjoneuleena hattivattilapasia. Niitä varten ostin käsittämättömän pienet, kokoa 1,5 olevat pyöröpuikot. Saas nähdä, tuleeko niistä silti liian isot vai kuinka käy. Ja eilen illalla aloin tehdä välipalasäärystimiä Purosta, jota jäi jäljelle vuosi sitten tehdystä pylväspiposta. Näistä projekteista säärystimet valmistuvat todella vaudikkaasti, kun taas hattivatit antavat odotuttaa itseään... Kun puikot ovat noin pienet niin työ tuntuu (ainakin ajatuksissa) edistyvän todella hitaasti. Tämän lisäksi toinen langoista on todella tumma, eikä neulomisesta iltaisin hanki tulla sen kanssa mitään. Mutta ehkä joskus, ehkä joskus... Ottivathan mörötkin oman aikansa, ennen kuin ne valmiiksi sain.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kokemuksia neliskanttisista puikoista

Aloittelin Ravelrystä löytyvän Maluka-huivin tekemisen viikko sitten. Harmittavan hidasta on eteneminen ollut, ei ole syystä tai toisesta oikein neulominen napannut. Reunuksesta puuttuu vielä n. 10 kerrosta, mutta taidan tehdä siihen jonkin verran ekstrakerroksia, että saisin huiviin lisää leveyttä.


Ohje huiviin on sinänsä todella simppeli. Ainut, mikä vaati jonkin verran totuttelemista, oli kaavion kirjoitustapa. En ole muutenkaan tehnyt aiemmin mallia, jossa pitsiä tehtäisiin jokaisella kerroksella, mutta kun nurjat kerrokset pitää vielä lukea vasemmalta oikealle olin jonkin aikaa ihan hukassa. Ensimmäisen mallikerran tehtyäni vertasin sitä ohjeen kuvitukseen ja muihin googlen avulla löytyneisiin huivikuviin ja totesin, että lähellä ollaan mutta kuitenkin ihan metsässä. Nyt mallikerta sujuu jo ihan mallikkaasti, mutta ensimmäiset kolme-neljä kertaa olin ihan varma, että metsään menee ja kovaa.

Sitten itse asiaan eli puikkoihin. Teen siis huivia Knit Pron pyöröpuikoilla, joihin saa vaihdettua kaapelin itse. Puikoissa ja kaapelissa on kierteet ja aloitettaessa puikot vain kierretään kaapeliin kiinni. Alkuun en kiinnittänyt niitä tarpeeksi tiukalle, jolloin oikean käden puikon kiinnitys alkoi aueta. Onneksi jenkat ovat niin pitkät ja mallini vielä niin lyhyt, että tästä ei koitunut mitään konkreettisia ongelmia. Kun kiinnitin puikot kunnolla tiukkaan ei ongelmaa enää ole ollut.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Sen lisäksi, että käytän ns. koottavia pyöröpuikkoja, ovat puikot myös kantikkaat. Olen kuullut kantikkaista puikoista aiemminkin ja Lankamaailman myyja sanoi, että neulontajälki on ehkä hieman sileämpää kuin pyöreillä puikoilla neulottaessa, mutta itse en huomaa jäljessä juurikaan eroa pyöreisiin verrattuna. Käteen ne tuntuvat todella mukavilta, mutta veikkaisin tämän johtuvan enemmän materiaalista kuin muodosta. Tosin jos kaapeli pääsee kiertymään esim. kerrosta vaihdettaessa ei puikon kiertäminen takaisin oikeaan asentoon välttämättä suju kesken kerroksen, jos puikolla on tiukkoja silmukoita. Jahka saan huivin reunuksen valmiiksi ja pääsen keräämään reunasilmukat puikolle itse huivia varten voin kertoa kokemuksistani vielä enemmän. Tällä hetkellä voin sanoa vain, että ensifiilis on hyvä.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Punaista, sinistä, valkoista

Nyt alkaa sitten tämä mystisten neuletöiden esittely. Tämä menee joululahjaksi, joten siksi vain alustavaa kuvaa, joka ei paljasta muuta kuin sen, että olen saanut tälläkin viikolla jotain valmista kasaan.


Kun tuota sotkua katsoo niin pistää kyllä miettimään, miksi ihmeessä olen tällä hetkellä täysin koukussa kirjoneuleisiin. Möröstä se alkoi, sitten seurasivat kissasukat intarsioineen, ja nyt tämä. Ei ole järkeä ei. Alan kyllä pikkuhiljaa olla aika hyvä kuljettamaan muita kuin käytössä olevaa lankaa mukana, se täytyy myöntää.

Lisäksi ostin tällä viikolla ensimmäiset ns. hifistelypuikkoni. Kävin Lankamaailmassa etsimässä sopivaa lankaa seuraavaan projektiini ja totesin (kiitos puikkojemmani!), ettei minulla ole sopivan kokoisia puikkoja valmiina. Kun lanka löytyi niin sitten seuraavaksi puikkohyllylle, jossa silmiin osui KnitPron puiset vaihdettavat puikot pyöröpuikkoihin (kuva KnitPron sivuilla). Kaapeleitakin löytyi sopivan mittaisena, joten kaapeli ja puikot kyytiin ja menoksi. Olen jo jonkin aikaa miettinyt näitä interchangeable-pyöröpuikkoja (onko niillä edes suomenkielistä nimeä?), nyt tuli sitten hankittua ensimmäinen pari kokeiluun. Hinta yllätti positiiviesti, puikot ja kaapelin sai alle kymmenellä eurolla. Ensi viikolla olen toivottavasti päässyt näillä jo neulomiseen kiinni ja osaan kertoa, kannattaako kokeilla vai ei.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kissasukat

Sukkakuume iski, ja piti raitasukkien perään tehdä vielä toiset. Värit ja lanka pysyivät samoina (7 veikka), mutta nyt halusin kokeilla varren kuvioimista. Ravelrystä löytyvä Janicke Lekangin Kattesokker-malli vaikutti hauskalta idealta, joten lähdin soveltamaan sitä. Lopputuloksena oli kuitenkin liian kireä varsi, eikä kissakaan näyttänyt valmiina kovin kivalta. No, hakuun vaan muut kissamallit, ja eteen pomppasi Sandra Jägerin Black Cats Beanie. Kissa näytti hirveän hauskalta, joten kaavio tulostimesta pihalle ja uusi yritys kehiin! Koska olen ihastunut asymmetriaan päätin vielä tehdä kuvion vain varren toiseen reunaan intarsiana, ja toiseen sukkaan peilattuna. Tässä tulos.


En ole hirveän montaa intarsiakokeilua tätä aiemmin tehnyt, ja päättelyssä osa langanpäistä menikin hieman liian kireälle. Uskoisin kuitenkin, että kuvio tasaantuu kun sukkia pitää. Kissalla on ehkä hieman synkkä katse, mutta ehkä se estää asiattomia henkilöitä pistämästä sukkia omiin jalkoihinsa. ^.^

Joululahjojen suunnittelu on jo kovassa vauhdissa ja suunnitelmassa on myös yhden pannumyssyn toteuttaminen. Aamuinen haku Ravelryssä osoitti, että en ole ainoa, joka on joskus pannumyssyä suunnitellut tekevänsä, malleja on aivan mielettömän paljon! Löytyy kaktusta, mansikkaa, hiirenpesää ja vaikka mitä. Pöllöfanina Debi Birkinin pöllöpannumyssy jäi erityisesti mieleen. Tyylikkäämpi vaihtehto olisi Sarah A. M. Andersonin John's Jumper Cosy, joka on saanut inspiraationsa John Watsonin villapaidasta Uusi Sherlock -tv-sarjasta. Ehkäpä näistä ideoista vielä jonain päivänä jotain valmista syntyy...

lauantai 22. syyskuuta 2012

Mörkölapaset

Mörkölapasten ohjeen löysin jo keväällä Hupsistarallaasta. Hirmuisena muumifanina oli toki pakko ottaa projekti heti puikoille, mutta erinäisten ongelmien (tiheyden sovittaminen, tarpeeksi pienten puikkojen puute ja päätös ostaa nämä puikot ja unohtaa ohjeen sovittaminen isommille puikoille, kuvion väärin neulominen, peukalokiilan lisäysten unohtaminen, langan loppuminen jne.) takia sain ne vasta nyt valmiiksi. Mutta täytyy sanoa, että ne ovat olleet kyllä kaiken takkuamisen ja vaivannäön arvoiset (ja erittäin lämpimät)! Taidanpa vielä tehdä toiset kirkkaamman värisillä langoilla jossain välissä. Nyt lankana oli Gjestalin Maija tummansinisenä ja vaaleanharmaana, vaaleata väriä jäi noin puoli kerää ylimääräistä ja sinistä piti ostaa toinen kerä peukaloita ja kärkea varten. Puikot olivat kokoa 2,5.


Ihanat, eikö? Kuvausfiilis iski niin yllättäen, etten edes ehtinyt prässätä lapasia. Lisäksi sipulit taisivat hieman ärsyttää niitä lähempänä olevaa mörköä, kun ilme näyttää niin vääristyneeltä, mutta identtiset ne silti ovat.

Kun pääsin ensimmäisen lapasen kärkeen asti huomasin, että niistä oli tulossa kovaa vauhtia liian pitkät. Kavesin kummankin kärjen hieman nopeammin tuplakavennusten avulla, samaten peukaloon tein vain yhden lumihiutaleen ja siten kärjestä sopivamman pituisen.

Paikalla oli myös kuvaussassistentti, joka ei tosin oikein ymmärtänyt tehtäväänsä.


Olen tämän viikon aikana yrittänyt päästä kiinni blogeihin, joita en reissuni aikana ehtinyt lukea juuri lainkaan. Villalankasarvikuonosta löytyivät ihanat eriparisukat, tuollaiset täytyy varmaan jossain välissä ottaa työn alle. En ole kovinkaan suuri romanttisten neuleiden ystävä, mutta Kardemumman talossa esitellyt tanssivien puikkojen sukat ovat kuitenkin aika ihanat. Jatta soheltaa -blogin Jatta jakoi myös aivan ihanan linnkivinkin. Olisikohan noissa joululahja-ainesta?

lauantai 15. syyskuuta 2012

Raitasukat 7 veljeksestä

Halusin kokeilla sukkaparin yhtäaikaista neulomista. Kun löysin kirjastosta Melissa Morgan-Oakesin kirjan oli pakko lähteä kokeilemaan. Tällaiset tuli.


Lankana on Novitan 7 veljestä, puikot olivat bambuiset pyöröpuikot kokoa 3, pituus 80 cm. Olen neulonut viimeisen vuoden ajan lähes kaikki sukkani varpaista varteen, joten kun silmukat sai luotua, ei tarvinnut miettiä muuta kuin sitä, että neuloo oikealla langalla oikeaa sukkaa. Kun mukaan tuli toinen väri tuntuivat langat olevan koko ajan solmussa, mutta kun kerien setvimisestä joka kerroksella tuli rutiinia ei tämäkään enää häirinnyt. Alkuun tuntui myös, että kaapeli olisi saanut olla pidempikin, mutta kun työhön pääsi kunnolla kiinni eikä silmukoiden lisäämistä tarvinnut miettiä se tuntui juuri sopivalta. Lyhyempää kaapelia en kuitenkaan suosittele, ainakin itsellä tätä lyhyempi kaapeli ei tulisi kyseeseenkään. Ajoittain piti tämänkin kanssa pelätä toisen sukat silmukoiden putoamista.

Kahden sukan neulominen kerralla ei varsinaisesti jouduta sukkien valmistumista, mutta varsinkin raitasukkien kanssa ja jämälankoja käytettäessä tekniikka on loistava. Itse en ikinä jaksa kirjoittaa mitään ohjeita muistiin kun sovellan ohjetta omasta päästäni, joten kun voi kerralla tehdä koko parin säästyy paljolta pähkäilyltä.

Ai niin. Terveisiä työmatkalta Ruotsista ja Saksasta. En tosin ehtinyt löytää kuin yhden lankakaupan, mutta ostin uusimman Verena Strickenin. Suosittelen.

maanantai 13. elokuuta 2012

Työkiireitä ja välitilinpäätöstä

Nyt kun muistaa niin kerronpa sen verran, että loppukuu on tässä blogissa aikasta hiljainen työmatkastani johtuen. Toki kudin/kutimet seuraavat mukana reissullakin, mutta työpäivät tulevat olemaan niin pitkiä, että hyvä jos ehdin ja jaksan neuloa muualla kuin liikennevälineissä. Ensimmäiset magic loop -tekniikalla tekemäni sukat ovat kuitenkin jo erittäin hyvällä mallilla, ehkäpä saan niistä vielä kuvaa tämän viikon aikana.

Mörkölapasista toinen on ollut valmiina toukokuusta alkaen, toista en ole saanut aloitettuakaan. No, nyt on loppukuu aikaa korjata tilanne... Musta villakaulahuivi puolestaan odottaa ystäväni mielipidettä, onko pituutta tarpeeksi jne. Ja herranen aika, eihän minulla muita keskeneräisiä projekteja tällä hetkellä olekaan! Mutta kohta puoliin saakin jo aloitella joululahjojen tekemistä, niistä sitten lisää ensi kuussa...

Oikein aurinkoista ja lämmintä elokuuta kaikille lukijoilleni!

perjantai 10. elokuuta 2012

Madonna


Madonnan ohje löytyy Carol Meldrumin Neulo tähtiä -kirjasta.

Nukke on neulottu 100 % puuvillalangasta puikoilla 2 1/2, hiukset ovat bambua ja toppi Austermannin Karaa (46 % polyamidi, 27 % puuvilla, 27 % akryyli). Pinnassa oli juuri oikeanlaista discokiiltoa tötterörintsikkatoppia varten. Housut on tehty mustasta askarteluhuovasta. Silmiksi laitoin pienet askarteluhelmet, suu on liimattu huopapala. Vyötärölle lisäsin paksun nauhan ihan sen takia, että nukke on melko muodokas (tai no, "paksu" olisi kyllä parempi sana, sillä vartalon ainoa muoto on tasapaksu suorakulmio!) ollakseen ikinuori Madonna. ^.^ Nukke meni tilaustyönä lahjaksi kaverin äidille, joka on kuulemma Madonnan syntymäpäiväkaima.

Nukke oli hauska mutta melko työläs tehtävä. Ohje oli kuitenkin helppo seurata ja nukke itsessään oli todella helppo neuloa, sillä pää ja vartalo tehtiin kahdesta kappaleesta, kädet ja jalat neulottiin tasona. Tai ne olisi ohjeen mukaan pitänyt neuloa tasona, mutta koska inhoan saumoja, tein kaikki kappaleet pyöröneuleena. Hyvin onnistui niinkin.

perjantai 3. elokuuta 2012

Pocket protector

Anna Hrahivecin Knitting Mochimochi -kirjasta bongasin hahmon nimeltään Pocket Protector, jonka tein sukulaisen kohta syntyvälle lapselle lahjaksi. Lankana käytin Sirdar Snuggly White Whispers -bambulankaa (100 %), puikot taisivat olla kokoa kolme tai kaksipuoliset. Hahmoon riitti yksi 50 gramman kerä ja ylikin jäi.


Ohje oli simppeli ja helppo. Vaikka sitä ei kuvista näykään niin hahmolla on myös lyhyet töpöjalat. Kokoa tälle taskunvartijalle tuli n. 14,5 cm. Takapuolelle ompelin vielä pätkän ihanaa nauhaa, jota löysin viime jouluna Merletosta ja jota olen viljellyt melkoisen moneen tekemääni lahjaksi menevään käsityöhön. Omankin nauhan teettämistä olen tosin harkinnut. Onko teillä mitään kokemuksia tai mutu-tietoa aiheeseen liittyen?

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Haruni

Haruni valmistui vihdoin! Jouduin käyttämään siihen kahta eri lankaa: Päälanka on Lana Grossan Meilenweit Magico II, jatkona viimeisellä kolmella rivillä käytin Schoppelwollen Zauberballia, joka oli ensimmäinen sopivan oloinen lanka Meilenweitia korvaamaan. Lanka oli samalla tavalla pätkävärjättyä kuin Tulilinnussakin, joten jouduin muutamaan otteeseen leikkaamaan langan poikki ja kerimään väärän värisen osuuden pois alta. Puikkoina käytin nro 3:n pyöröpuikkoa, mutta isommilla puikoilla pitsikuvio olisi tullut paremmin esiin. Alla kuvatodisteita.



Meilenweit oli todella mukavaa neulottavaa! Mietin huivia tehdessäni moneen otteeseen, onko lanka tähän malliin liian räikeää, enkä vieläkään oikein tiedä vastausta, mutta kaunis se on joka tapauksessa. Huivin keskiosan kuviointi hukkuu värien keskelle, mutta reunan lehdet tulevat kauniisti esiin. Malli löytyy Ravelrystä perusteellisin ohjein varustettuna, ja vaikka huivin neulominen vaati jatkuvaa keskittymistä, ei se tuntunut liian haastavalta. Oma pitsihuivikokemukseni perustui ennen tämän aloittamista kesken jäneeseen Aquilaan ja tämän onnistuminen loi uutta uskoa omiin kykyihin. Osaan neuloa pitsiä!

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Myrskylintu

Myrskylinnun ohje löytyy uusimmasta Ullasta. Päätin sitten heti kokeilla uutta pitsihuivia, kun Haruni on ja ihmettelee edelleenkin langan puutetta. Tässä tulos.


Lankana käytin Schoppelwollin Zauberballia, väri on Brombeeren. Ilmeisesti huivikarmani on melko heikolla tolalla, sillä jouduin päättelemään huivin pari kerrosta liian aikaisin, jotta saisin langan riittämään. Väri on ihana, mutta ei vain kiinnostanut ostaa toista kerää ihan vain parin rivin takia varsinkaan, kun en tiedä, koska oikein ehdin Lankamaailmaan seuraavan kerran. Halusin tämän vain nopsaan valmiiksi ja edes yhden keskeneräisen työn pois nurkista pyörimästä. Lisäksi huivia pingottaessani huomasin omistavani aivan liian vähän neuloja, mistä johtuen huivin reuna vetää hieman sykkyrään. Mutta eiköhän se ajan mittaan tasaannu.


Harteilla huivi on ihana! Kokokin on juuri passeli ja epäsymmetrisyys tuo oman pienen lisänsä huivin ulkonäköön. Neuloessa lanka kuitenkin aiheutti muutamia harmaita hiuksia: otin langanpään kerän sisältä, eikä lanka suostunut juoksemaan säyseästi. Koko ajan sai olla selvittämässä solmuja tai irrottamassa toista päätä käyttölangasta. Pariin otteeseen jouduin ihan vain leikkaamaan lankaan tulleen solmun auki ja selvittämään lankaa, mikä ei hirveästi nostanut fiiliksiä. Mutta lopputulos on tärkein, ja huiviin olen tyytyväinen!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Emmett

Sain vihdoinkin ihanan jackrusselinterrierin valmiiksi! Koiran esikuva on siskoni omistama ja nimeltään Emmett. Ohjeen tähän terrieriin löysin Sally Muirin ja Joanna Osbornen teoksesta Muotovaliot. Neulo oma koira (kirjasta lisää tässä postauksessani).



Lankana käytin Gjestalin Maijaa, puikot olivat kokoa 2,5. Korkeutta koiralla on 13 cm ja pituutta n. 11 cm. Jos tiheys vain osuu kohdalleen niin koira onnistuu helposti paksummastakin langasta, jolloin siitä saa helposti kookkaaman. Kirjoneuleen tein ohjeen mukaisesti intarsiana.

Ohjetta oli helppo seurata siihen asti, kun osia piti alkaa liittää yhteen. Omat ompelutaitoni eivät ole aivan mahdottoman hyvät enkä saanut vatsakappaletta osumaan paikalleen. Lopulta improsinkin vatsan "hieman sinne päin", mikä vaikutti koiran muotoon aika lailla. En olisi uskonut, että vatsalla (l. leuan alta hännän juureen tehdyllä kappaleella, jolla lisättiin silmukoita jalkaparien väliin) on niin suuri vaikutus koiran ulkonäköön. Alkuperäisen ohjeen mukaan silmät piti tehdä ranskalaisilla solmuilla, mutta kun olin tehnyt kaulapannan sain idean, että pistän yhdet helmet silmiksikin. Se teki koiran heti elävämmän oloiseksi.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Interweave Knits Summer 2012

*Varoitus! Tässä postauksessa käytetään ihan liikaa ihana-sanaa. Pahoitteluni.*

Kesäloman kunniaksi poikkesin kuluneella viikolla Sokoksen lehtihyllyllä ja mukaan tarttui uusi tuttavuus Interweave Knits. Tarkempaa tietoa lehden sisällöstä löytyy täältä.

Ensi vaikutelmasta voin sanoa sen verran, että en ole perehtynyt lehteen vielä muutamaa sivua enempää, mutta olen jo täysin myyty ja mietin jopa lehden tilaamista. Ohjeet ovat hauskoja, ihania ja keskenään erilaisia, löytyy huivia, mekkoa ja villatakkia. Popsicle dress on ensimmäinen neulemekko, jonka voisin itse kuvitella toteuttavani ja Seaglass shell kerrassaan ihastuttava toppi! Jopa mainokset ovat ihania! Lehtien sivuilta löysin vinkin myös jokaisen neulojan must haviin eli Jordana Paigen käsilaukkuihin. *huokaus* Sitten vain seuraavaa Tallinnan reissua suunnittelemaan...

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen lehti!