lauantai 31. maaliskuuta 2012

Japanilainen pieni metsän peikko

Tunnetteko jo Naapurini Totoron? Koin tänään jotain vastaavaa kuin elokuvan Mei-tyttö, kun metsikössä kävelyllä ollessani törmäsin pieneen, japanilaiseen metsän peikkoon. Ensin äkkäsin sen pitkähköt korvat.


Sitten ilmestyi esiin pienet suloiset kasvot.


Lopulta se tuli esiin kokonaan. Eikä se pelännyt minua lainkaan!


Korkeutta sillä oli yhteensä 20 cm. Olin nähnyt vastaavanlaisen jo täällä ja haaveillut jo jonkin aikaa pienen Totoron virkkaamisesta. Kun anopin lähipiirissä sattui iloinen perhetapahtuma sain pääsiäisamigurumien oheen tilauksen pikkuvauvalle sopivasta hahmosta. Ja mikä olisi parempi ja suloisempi kuin tämä? Haaveilin silmiksi mustia askarteluhelmiä tai nappeja, mutta koska on hyvin todennäköistä, että tätä metsän peikkoa halitaan, pusitaan ja pureskellaan, tein kaiken varman päälle ja virkkasin silmiksi pienet ympyrät. Virkkuukoukku oli numeroa 4 ja lanka teeteen Primaveraa. Sitä kului melkein koko kerä eli lähes 50 g.


Pikku-Totoro oli nopea ja helppo virkata. Aloitin virkkauksen pohjasta, enimmillään silmukoita oli 60 ja korvat virkkasin kahdessa osassa. Tähän jää koukkuun, haaveissa on virkata samanlainen vielä itsellekin, ja kaveriksi tottakai myös se varsinainen Totoro.

P.S. Lisäksi blogini sai tunnustuksen Merkulta. Kiitos Merkku! Jaan sen ilolla edelleen Emmille Lankaa ja lenkkarit -blogiin.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Asiaa valkosipulista

Tulin aamulla keittiöön, ja mitä minä näinkään:


Valkospulit ovat vihdoin tajunneet, mitä niiden pitää tehdä! Vinkkinä tosin kerrottakoon kaikille muille, jotka valkosipulien idättämisestä kenties kiinnostuivat, että kannattaa harkita niiden kuorimista ennen istutusta. Tämä ruttaantunut verso oli kasvanut kuivan kuoren sisällä, kunnes oli eilispäivän (tai viime yön?) aikana saanut tuupattua kuoren mukaansa irti sipulista. Huisia!

Kasvun ihmeeseen on toki saattanut vaikuttaa myös eilinen valmistumista juhlistanut kahvihetki valittujen ihmisten kanssa. Eikö sitä aina sanota, että kasveille pitäisi puhua? No, eilen niiden äärellä ainakin puhuttiin ja paljon! Samalla saivat herneet ja sipulit hieman kasvuesimerkkiä saamiltani kukilta.


Ahh, kyllä nyt keittiössä on ihanan keväistä! Lisäksi seinää tulee toivottavasti mahdollisimman pian koristamaan ystävältäni saama maalaus. Olen tästä ihan hirveän otettu, maalaus on yksinkertaisesti i-ha-na!


Kyseinen taiteilija pitää omaa blogiaan täällä.

Olin vielä eilen illalla lähdössä tänään Jyväskylään Silmä, pisto, tikki, takki -käsityötarvikemarkkinoille, mutta aamulla en sitten päässytkään sängystä ylös. On varmaan kevätväsymystä ilmassa. Harmittaa, mutta minkäs teet. Varmasti jo illalla saan lukea muista blogeista, mistä kaikesta jäin paitsi, mutta ehkä sitten seuraaville markkinoille minäkin jaksan raahautua...

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Keväthulluttelun satoa

Ne itää!!! Tai ainakin herneet itää. Valkosipulit vielä miettii, mitä tässä tekisi vai tekisikö yhtään mitään.


Oli loistoidea kylvää herneet noin korkeaan purkkiin. Ei ole tullut yhtään napsittua niitä kesken kasvattamisen!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Sneak peak kaivurit

Kerran aiemmin erehdyin virkkaamaan työkaverille pyynnöstä kaivinkoneen. Sitä luovuttaessa sainkin tilauksen kahdesta uudesta toiselta työkaverilta. Nyt alkaa vihdoin valoa häämöttää tunnelin päässä, kaikesta laiskuudesta ja saamattomuudesta huolimatta. Lankana Novitan Isoveli ja 7 veljestä ja olen jopa pitänyt jonkinmoista kirjaa silmukoista, lisäyksistä ja muista, että voisin jonkinlaista ohjeentynkääkin saada tänne laitettua, kun projekti on valmis.


Työn alla on siis vihreä ja keltainen kaivuri. Vartalot ovat valmiit, enää puuttuu yksityiskohdat. Tarkoituksena oli saada valmista jo viikonloppuna, mutta perkule kun oli niin komia päivä sunnuntaina ettei tullut virkkaamisesta mitään! Kävin kaverin kanssa ylipitkällä sauvakävelylenkillä Pyynikillä (enkä tietenkään ottanut kameraa mukaan) ja nautin auringonpaisteesta laiturin nokalla. Ah, kevät...

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Keväthulluttelua

Kun aurinko paistaa niin mitä sitä muuta voi kuin pistää herneitä ja sipuleita purkkiin ja alkaa odottaa kasvun ihmettä. Minäkin, joka omaan sellaisen viherpeukalon, jolla juuri saa pidettyä rahapuun hengissä. Kuvista tuli iltavalossa hauskan sinisävyisiä.


Siellä ne on, hernepallerot ja valkotsipulin kynnet. Idea tuli jostain lehdestä (olisiko ollut Kodin Pellervo), jossa oli laitettu lasipurkkeihin ihan kaikkea, mikä vaan voi kasvaa. Itävät valkosipulit olivat niin hauskan näköisiä, että oli pakko kokeilla itsekin. Vaikka hieman kummalliselta ne ehkä vielä vaikuttavatkin...


Okei. Saa nauraa. Näyttäähän se tosi kummalliselta. Mutta fiilis on hyvä ja mieli korkealla!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ah tätä aurinkoa!

Vaikka mikään käsityö ei tunnukaan etenevän ja inspiraatio on hieman hukassa, niin se ei haittaa, jos aurinko vain jatkaa paistamistaan samaan malliin kuin tänään!


Viikko vierähti töissä ja viikonloppu osittain anoppilassa. Seuraava kuva kertoo tästä tarkemmin.


Eli toisin sanoen ei ole tullut tehtyä paljon mitään! Mutta ehkä tällaiset luovat tauot ovat joskus ihan tarkoituksenmukaisia? Voi kunnolla miettiä, mitä sitä oikein haluaisi tehdä vai haluaako tehdä yhtään mitään? Ehkä pienoista amigurumi-innostusta on taas havaittavissa ilmassa, mutta aloitin nyt kuitenkin boleroyritelmän ihan vain jotain tehdäkseni. Koska en vielä omista vitosen pyöröpuikkoa oli pakko aloittaa sukkapuikoilla. Nyt vaan mietin, mahtaako tuosta alusta ikinä tulla mitään. Tuntuu niin epätoivoiselta. Mutta pakko sitä jotain on kokeilla... Kun istuskelin sohvalla ja yritin säheltää boleroa alkuun, niin anopin nallekaveri katseli hyväksyvästi olan yli.


Näillä kuvilla haluan myös toivottaa uudet lukijani tervetulleeksi joukkoon!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Makkarasukkien varsi

Ja tässä vielä kuva makkarasukkien varresta. Nyt voi vaan löhötä koko loppulauantain!


Kuinka upea ja taidokas asetelma. ^.^

Eka tunnustus!

Arpajaisvoitot postitettu vihdoin ja viimein! Oli taas olevinaan niin hirveän vaikeaa viedä pari kirjettä postilaatikkoon, sain ylläripalkinnot postitettua vasta torstaina, vaikka tein ne jo sunnuntaina. Pääpalkinto kun piti viedä ihan postiin asti niin se olikin jo oikeasti hankalaa. Torstaina olin postin oven takana 18.02, eikä ne tietenkään mua enää sisälle päästäneet. Mutta eilen sain vietyä pääpalkinnonkin postiin, nyt niiden perille pääsy on enää Itellasta kiinni!

Blogini sai ensimmäisen tunnustuksen! Pienen piilopaikan Kristiina, paljon kiitoksia sinulle tästä kunniasta!


Asiaan kuuluen listaan seuraavaksi seitsemän sattumanvaraista seikkaa itsestäni.

1) Olen lukutoukka. Siis henkeen ja vereen. Opiskelujen ohessa lukeminen jäi hieman vähemmälle, mutta nyt viime aikoina olen taas päässyt siihen kiinni. Saksassa käydessä on ihan pakko käydä myös ainakin yhdessä kirjakaupassa, enkä useinkaan pääse sieltä pois ostamatta ainakin yhtä kirjaa. Viimeksi käteen jäi Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa. Saksaksi. Tein jo aikoinani periaatepäätöksen, etten osta fantasiakirjallisuutta vieraalla kielellä, mutta tämä on oikeasti melko helppolukuista, kun teos on kuitenkin, ainakin vielä tässä vaiheessa, ihan perustavanlaatuista keskiaikafantasiaa. Ei ole hrulgia eikä huispausta. *mainos* Pidän myös kirjablogia, joka toimii eräänlaisena lukupäiväkirjana.

2) Valmistuin filosofian maisteriksi 29.2.2012! Pääaineena Saksan kieli ja kulttuuri, mikä ehkä osin selittää myös sitä, miksi käyn Saksassa ainakin pari kertaa vuodessa. Huomasin tuon päivämäärän tutkintotodistuksessa tänään ja ajattelin, että ehkä niiden papereiden hautomiseen pöydälläni todella olikin syy - ja se oli se, että sain noin hienon päivämäärän tutkintotoikkariin!

3) Joskus tuntuu, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle, sillä minussa on ihan ehtaa emäntä-ainesta. Leivon ja kokkaan mielelläni, neulon sukkia, luen kirjoja... Edellisessä työpaikassa sain kaverilta arvonimen "mummo".

4) Kuulun Lauttijärven marttoihin. Kiitos tästä kuuluu anopille.

5) Olen himoliikkuja. Viime kesänä osallistuin ensimmäisille puolimaratoneilleni, nyt keväällä kausi alkaa taas HCR:stä. Maratonikin on haaveissa, mutta en uskalla vielä osallistua, kun puolikkaassakin kuluu niin kauan aikaa. ^.^

6) Myös tanssipelaaminen kuuluu intohimoihini. In the groove rulettaa ja kovaa! Jos omistaisin ison talon niin harkitsisin vakavasti lattiaan pultattavan tanssimaton hankkimista. Harkitsisin ehkä maksimissaan viisi minuuttia ja menisin sitten nettikauppaan tilaamaan sen.

7) Kaikista näistä intohimoista johtuen arvostan vapaa-aikaa hyvin korkealle. Tällä hetkellä se on ajoittain kuitenkin ns. kortilla, kun käyn töissä toisella paikkakunnalla ja joudun istumaan päivän aikana autossa yli kaksi tuntia, jos en voi pitää etäpäivää. Tämä ottaa aivoon jonkin verran, mutta pidän työstäni kuitenkin sen verran paljon, että en ole paikkaa ihan heti vaihtamassa.

Siinä hieman raotusta tämän blogin kirjoittajan aivoituksiin. Pistän tunnustuksen eteenpäin Harmaata arkea -blogin Outille ja Neulovan nartun Soilelle. Heidän blogit piristävät aina omaa päivääni.