maanantai 29. elokuuta 2011

Herra Hirmuinen


Herra Hirmuinen on hurja lohikäärme. Hänen nimensä on tosin hieman harhaanjohtava, sillä luonteeltaan hän ei ole lainkaan hirmuinen. No ehkä joskus, jos joku syö hänen herkkupannukakkunsa, hän saattaa hieman puhista, mutta pian hän jo antaa anteeksi.


Alun perin Herra Hirmuisesta piti tulla dinosaurus, mutta kun keksin tehdä hänelle punaisen harjan, niin totesin siipienkin olevan ihan must. Ja niin Herra Hirmuisesta tulikin lohikäärme. Siivistä olenkin erityisen ylpeä, niistä tuli juuri sopivan kokoiset ja malliset.


Alun perin ajatuksenani oli tehdä jotakuinkin tämän kaltainen dino, mutta selkäpiikkien kohdalla tuli tenkkapoo, enkä saanut niistä mieleisiäni. Siksi päädyinkin älyttömän helppoon ratkaisuun, eli täysin yhtenäiseen harjaan. Hieman se asettuu Herra Hirmuisen päällä vinoon, mutta se kuuluu asiaan. Eihän Herra Hirmuinenkaan liian pelottava halua olla.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Mustat lahjasukat

Annoin ystävälleni valmistujaislahjaksi "lahjakortin", joka oikeuttaa yhteen hänen haluamansa käsityön teettämiseen. Lahja olikin haluttu, sillä ystäväni paljastui villasukkafanaatikoksi, jolta uupuu katu-uskottavat keikkavillasukat. Langaksi valittiin perusmusta ohut sukkalanka Vking Vilma, joka on myös konepestävä. Malliksi valitsin ihanan Ullasta löytyvän Kuuran kosketuksen. Mallin toteutus täysin mustalla langalla osoittautui hieman haasteelliseksi, sillä neulon usein iltaisin lattialla istuen samalla kun katson televisiota, eikä valaistus näin ollen ole lainkaan riittävä. Ensimmäisen kuvion sainkin tehdä muutamaan otteeseen, ennen kuin se alkoi sujua.



Mutta onneksi sattui olemaan asiaa Helsinkiin, ja junassa istuskellessa sain kuin sainkin sukan hyvälle alulle! Kuuran kosketuksen mallineule on todella helppoa, eikä ohjetta tarvinnut muutaman kuvion jälkeen vilkaistakaan. Sukkien saajan toive oli, että niistä tulisi mahdollisimman napakat, joten lisäsin nilkan kohdilta alkavan joustinneulepätkän jalkapöydän päälle ja pohjaan pingottamaan sukkaa piukeammalle.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Ihania korvakoruja


Oli näin sunnuntain kunniaksi ihan pakko jakaa tänne kuva lempikorviksistani! Olen ihan hulluna tällaisiin koruihin, mutta en ole tehnyt kumpiakaan itse. Legokorvikset sain ystävältäni tuliaisina vapputorilta, ja näppäinkorvikset ostin Globe Hopesta Helsingistä. Ne ostettuani aloin kyllä miettiä, että onhan sitä nurkissa lojumassa kaikenlaista roinaa, jota voisi helposti koruissa hyödyntää. Ehkä pitäisi joku vapaapäivä uhrata nurkissa nysväämiselle ja tutkia, mitä kaikkea sitä oikein omistaa ja miettiä, olisiko ne hyödynnettävissä jollain uudella tavalla.

torstai 18. elokuuta 2011

Mimmi-amigurumi


Tässä on Mimmi. Mimmi on ystäväni tekemä amigurumitilaus omasta koirastaan, joten pyrin tekemään siitä mahdollisimman "näköisen". Mustasta langasta on hankala saada mitään mielenkiintoista aikaan, mutta tästä tuli kyllä taas aika söpö.

Mimmi valmistui loppujen lopuksi aika nopeasti. Lankana oli Novitan Isoveli, ja koukkuna tähän tarkoitukseen hieman liian iso numero 5. Lisäsin efektilangan (Sirdar Funky Fur) jälkikäteen neulan avulla, kun totesin, ettei Isoveli ollut tarpeeksi pörheää. Yksi ongelma oli myös hieman liian iso ja painava pää. Kun sain Mimmin vartalon valmiiksi, huomasin, että se keikahti helposti päälleen pystyyn. Kun kerroin tästä ystävälleni hän kuitenkin totesi, että tämä ominaisuus kuvaa hyvin kyseisen koiran luonnetta, ja ahkeralla koulutuksella (agressiivisesti alustaan painamalla) tämäkin Mimmi osaa kyllä istua!

maanantai 15. elokuuta 2011

Villatakkiturinointia

Kuinka ollakaan, tietenkään villatakkini ei valmistunutkaan heti, kun kaikki osat olivat valmiina. Kun kokeilin takin kokoa liittämällä osat hakaneuloilla yhteen, huomasin, että takakappale oli aivan liian leveä. Opetus: Vaikka mallitilkun tekeminen tuntuu niin turhalta, niin tee siitä silti kunnollisen kokoinen! Muuten siitä ei ole mitään hyötyä. Kaiken hyvän lisäksi lanka loppui kauluksia tehdessä kesken, ja koska en jaksanut alkaa tilata sitä uudestaan Saksasta (ja maksaa postikuluja yhdestä kerästä tai siitä ja miljoonasta muusta, jotka kuitenkin siinä samalla tilaisin), niin siinä olikin jo kaksi syytä, miksi takakappale olisi tehtävä alusta asti pienempänä.

Kun takakappale vol. 2 sitten oli valmis niin tajusin, etteivät olan silmukat mene tasan etukappaleen silmukoiden kanssa. Joten päätin purkaa yläreunan palmikkoneuleen ja miettiä tällä kertaa kunnolla, kuinka tekisin olkien kavennukset. Sentään purettavaa ei ollut montaa senttiä, mutta myönnettävä on, että silti piti pitää pari päivää taukoa koko takista. Sen verran alkoi turhauttaa koko homma.

Nyt sitten eilen sain lopulta sovellettua takakappaleen valmiiksi ja tänään liitin etuosat siihen kiinni. No, sitten kun aloin kiinnittää hihoja, niin totesin, että ne ovatkin mielestäni aivan liian muhkeat. Joten taitaa mennä hihatkin uusiksi. Ohjeessa kun oli hiharesorin jälkeen lisätty reilusti silmukoita, jolloin hihaan tulisi pieni puhvi ranteen yläpuolelle, mutta nyt kun takki alkaa hahmottua paremmin, niin se ei tunnukaan enää omalta jutulta. Päätinkin jatkaa resoria vielä hieman pidemmälle ja olla lisäämättä sen jälkeen silmukoita. Josko takki näiden muutosten jälkeen alkaisi tuntua paremmalta.


Ylhäällä on takin (alkuperäinen) malli, joka siis löytyy saksalaisesta Filati Home -lehdestä. Takki on siinä niin ihana, että vähän pelottaa, tuleeko omasta tekeleestä mitään sinne päinkään, mutta ainakin yhdistettyjä etu- ja takakappaleita päälle kokeiltuani malli tuntuu edelleen ihanalta! Ja vaikka takin väri onkin geneerisen harmaa, niin se tuntuu juuri oikealta väriltä tähän takkiin. Kun olen neulonut takkia enemmän tai vähemmän aktiivisesti puoli vuotta, niin haluaisin sen olevan väriltään mahdollisimman neutraali ja ajaton.


Yllä olevissa kuvissa näkyy paremmin palmikkoneule, jota tulee takin yläreunaan. Takakappaleessa palmikkoa on vain kymmenisen senttiä, mutta etukappaleissa se alkaa jo rinnan kohdalta. Muuten takki on resoreita lukuunottamatta sileää neuletta.

Alkuperäisen mallin harmaan napit eivät sytyttäneet yhtään. Ostinkin kohta lankojen saamisen jälkeen ihanat suuret napit Tampereen Merlettosta. Kuvassa ne näyttävät melko tummilta, oikea väri on lähempänä aniliininpunaista. Nyt en kuitenkaan enää ole varma, haluanko käyttää niitä tähän takkiin. Toisaalta ne toisivat siihen kyllä enemmän asennetta. No, sitten kun saan kaikki osat lopulta valmiiksi, niin täytyy miettiä oikein ajan kanssa, mitä nappien kanssa teen.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Nyt saa syksyn viileys tulla - huppuhuivi on valmis!

Tänään tuli istuttua junassa yhden Helsingin reissun verran, minkä seurauksena ihana huppuhuivini on nyt valmis! Montaa päivää siihen ei tosiaan mennyt, ja kun idea oli näin simppeli, niin suurempaa ajatustyötäkään tämä ei vaatinut.



Lankana siis Novitan luumunvärinen Puro (ilmeisesti poistuva väri kun halvalla sain), ja yhteensä sitä kului aikalailla tasan neljä kerää eli 200 grammaa. Ensin haaveilin hapsuistakin, mutta loppujen lopuksi tämä malli ei niitä mielestäni edes kaipaa - ja lankaakin olisi vielä pitänyt etsiä jostain alelaarista lisää. Pituutta kapealla huivilla on n. 2,5 metriä ja hupun leveys alareunastaan on n. 63 senttiä. Eihän villalanka paljon viimalta suojaa, mutta ihanan pehmeää ja lämmintä se on!


Huppu on oikeastaan iso tiimalasikantapää (ohje mm. Ullassa). Sitä tehdessä pelkäsin, ettei siitä tulisi tarpeeksi ryhdikäs, mutta päässä se näyttää ja tuntuu mukavalta. Hupun reunaan tein muutaman kerroksen joustinneuletta, mikä saa reunan kääntymään hupun päälle. Ei lainkaan hullumpi yksityiskohta, vaikka en sitä ihan niin ajatellutkaan. Tein huivin ja hupun kahdessa osassa, jotta sain maksimoitua langan riittävyyden - kaikki liikenevä meni huivin pituuteen.

tiistai 9. elokuuta 2011

Puro solisee kera patalappujen

Edellisessä postauksessa tulin maininneeksi retropatalaput, joita tein anoppikokelaani pyynnöstä. Yhdessä hänen tyttärensä kanssa sitten koohasimme lankavarastomme ja muutamat Tampereen lankakaupat, jotta löytyisi sopivan retroja lankoja.

Inspiraation lähteenä toimi muutama 80-luvun patalappukirja, jotka löytyivät Porin kirjastosta. Lankoina käytimme niin akryyli- kuin villasekoitelankojakin, aina sen mukaan, mikä väri meni mukavasti toisen kanssa yksiin. En ollut pitkään aikaan virkannut mitään, joten näiden tekeminen olikin vaihteeksi todella mukavaa! Valmista tuli nopeasti eikä tarvinnut tehdä pareja. Lisäksi tuli kokeiltua isoäidin neliön ympyrämuunnelmaakin!

Eilen illalla aloin vihdoin tehdä huppuhuiviani Novitan Purosta, ja vaikka en ole vielä paljoa saanutkaan valmiiksi, niin olen jo ihan haltioissani! Langan värit vaihtelevat mukavan rauhalliseen tahtiin ja niiden vaihtumisesta huomaa myös työn etenemisen. 


En ole pitkään aikaan tehnyt mitään monivärisellä langalla, joten tämä vaikuttaa hyvin virkistävältä projektilta siinäkin mielessä. Jotta langan värit tulisivat paremmin esiin päätin tehdä huivin ihan vain sileällä neuleella. Rakastan pitkiä huiveja, joten tästäkin tulee melko kapea mutta lähelle pari metriä pitkä!

maanantai 8. elokuuta 2011

Amigurumeja!

Ostin kesällä Annie Obaachanin kirjan Virkkaa amigurumi. Jäin koukkuun pieniin ja ennen kaikkea nopeasti valmistuviin eläinhahmoihin, joita on tähän mennessä syntynyt jo kolme. Anoppikokelaalleni aiemmin keväällä virkkaamani retropannulaput toimivat hyvänä harjoitteluna amigurumeja varten, jotka koostuvat lähinnä erikokoisista virkatuista palloista ja pötkylöistä. Ihania lasisilmiä ja kuonoja löytyi onneksi ihan Sinooperista, lisäksi olen saanut erilaisia nappeja ja vanua kinuamalla niitä ystäviltäni.



Tämän apinan ihana sydännenu on juurikin ystävältä kinuttu lahjoitus. Silmät ovat ihan tavallisia nappeja, jotka satuin löytämään Merlettosta. Hauisten koosta huomaa, että tämä on vasta harjoitusamigurumi, mutta toisaalta pieni toispuoleisuus tekee hahmosta vain sympaattisemman. Obaachanin ohjeen mukaisesti apinalle olisi pitänyt  tehdä vielä kankaasta eriväriset vatsa ja kasvot, mutta halusin hahmon nopeasti valmiiksi ja kiinnitin nenän ja silmät suoraan päähän. Ja siinä se oli, kummitusapina!


Elegantti elefantti on lahja ystävälle, joka on lähdössä Pariisiin vaihtoon. Sen takia asusteiden on oltava kohdallaan - päässään elefantilla on tyylikäs baskeri ja kaulassaan siihen sopiva kaulaliina. Dalmatialainen on puolestaan valmistujaislahja. Oikeanlaiset silmät tekevät otuksesta äärimmäisen hellyttävän!

Huppuhuivi kantapäähupulla

Viime talvena, kun huppu- ja tuubihuiveja alkoi tulla kadulla enemmänkin vastaan, totesin, että minunkin on sellainen saatava. Puhuttelevan langan löytäminen otti aikansa mutta lopulta löysin Novitan valikoimista poistuvaa luumun väristä Puroa. Ja kuinka kaunista se onkaan! Tarkoituksena onkin ottaa se seuraavaksi puikoille. En ole vielä löytänyt mielestäni huppuhuiviohjetta, joten ajattelin soveltaa sellaisen itse jossain välissä. Haluaisin hupusta mahdollisimman ison ja leveän, joten tällä hetkellä ajatuksena on tehdä hupuksi iso tiimalasikantapää! Tällöin saisin hupusta kaipaamani muotoisen. Mutta mitä tästäkin ideasta seuraa ja miten toteutus onnistuu, saas nähdä.

Harmaa villatakki

Tälle blogille nimen antanut käsityö on ollut tekeillä keväästä asti. Ohjeen löysin saksalaisesta Lana Grossan Filati Home -käsityölehdestä (ohje nro. 10), jossa oli yllättävän paljon toteutettavaksi kelpaavia malleja. Kotiin päästyä sitten huomasin, ettei Lana Grossan lankoja myydäkään Suomessa, joten tilasin ne lopulta Wollywoodin verkkokaupasta. Lanka on ihanan pehmeää ja lämmintä Alta Moda Alpacaa, värinä 12 gray. En halunnut lähteä metsästämään korvaavaa lankaa, koska tämä kyseinen lanka on jo valmiiksi "virkattua", mikä tekee neulospinnasta mukavan eläväisen (ainakin mielikuvissani, mikä toimi hyvänä perusteluna suurelle nettilankatilaukselle).

Villatakki on tähän mennessä suuritöisin käsityöni, sillä normaalisti minulla ei riitä kärsivällisyys näin isojen neuleiden toteuttamiseen. Takakappaleen pitkä pätkä sileää neulosta koettelee parhaillaan hermojani, sillä saatuani kaikki osat valmiiksi totesin sen olevan liian leveä, ja jouduin purkamaan sen tehdäkseni siitä pienemmän. Aion  kuitenkin vakaasti saada neuleen valmiiksi syksyn viileneviä iltoja varten. Kuvien aika on siis kohtapuoliin!