keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ruskasukat

Oma sukkatilanne lipsahti kesällä katastrofaaliseksi. Aurinkoraita-polvarit helpottivat tilannetta jonkin verran, mutta nilkkasukille oli vielä tilausta. Langaksi nappasin Jyväskylän neulefestareilta vuosi sitten löydettyä Hedgehog Fibresin sukkalankaa (90% merino, 10% nylon, väri pheasant).


Jotain ajateltavaa piti saada mutta ei mitään liian monimutkaista. Siksi sävelsin mallin omasta päästä. Molemmissa reunoissa on valepalmikot (samanlaiset kuin Salander-säärystimissä), kantapään yläpuolella 1o1n-neulosta ja kiilakavennusten jälkeen aloin siirtää ulompaa palmikkoa kohti sisempää. Ihan kivat tuli, vaikka vähän piti sitten kuitenkin toisen kohdalla vielä säveltää, kun omat muistiinpanot ei olleetkaan kovin yksiselitteiset. Kärkeen tein muunnellun sädekavennuksen.

Puikot oli pyöröt kokoa 2,5 paitsi yläreunan resorissa 2,0.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Aurinkoraidat

Olipa kerran synkkä ja kalsea talvi. Jossain vaiheessa neulojan hermo meni säärystinten asentoa parannellessa. Talvikengissäni on lyhyt varsi, joka jollain ilveellä aina nosti säärystimen suun kengän varren yläpuolelle ja viima kävi sukan ja säärystimen välistä.


Minulla oli siis vakava ongelma. Ratkaisuksi päätin tehdä sukat, joissa on ihan kunnolla vartta eikä tarvitsisi pelata erikseen villasukka + säärystin -yhdistelmän kanssa.


No, talvi tuli ja meni, kengätkin lensivät loppuun kulutettuina roskikseen. Sukat etenivät hitaasti mutta varmasti, kun piti välillä neuloa sitä punaista pitsi-ihanuuttakin.


Mutta sitten tuli juhannus! Ja sää oli juuri sitä mitä pitikin, niin kolea että melkein koko jussi tuli vietettyä sisätiloissa kutimet kädessä. Tikutin menemään sellaista tahtia, että lopulta tein ensimmäiseen sukkaan (joka oli siis ollut valmiina jos pitkään) hieman pidemmän kärjen ja varteen resorin. Koska suunnitellahan ei voi koskaan etukäteen, paljon kivempi on tehdä ensin yksi sukka valmiiksi ja sitten tehdä toinen heti resorista alkaen erilaiseksi. (Se sukka, jossa on jalkaterässä enemmän keltaista, on muuten se jälkimmäinen.)


Mutta siis. Keltainen lanka on Sukka-Puffan Säihkyä, josta koitin käyttää jämät näihin sukkiin mutta eihän se kaikki mennyt vieläkään (tässäkin se suunnittelu auttaisi, kun jaksaisi edes punnita kerät ennen neulomiseen ryhtymistä mutta kun ei...), harmaa on mielestäni Teeteen Pallasta ja valkoisen veikkaisin olevan Roosa Nauha -lankaa. Puikot olivat pyöröt 2,5 paitsi resorissa 2,0. Kavennukset varressa tein silloin kun tarpeelliselta tuntui.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Punaista pitsiä

Nyt on hyvä mieli. Siitä tuli punainen. Ja kaunis. Ja pikkuisen se kiilteleekin. Mallin nimi on Lighter than Perfume (ohje löytyy Ravelrystä) ja huivista tuli juuri sellainen, kevyempi kuin parfyymi.


Jo syksyllä puikoille otettu projekti valmistui vihdoin ja viimein. Inspis oli pitkään hukassa mutta nyt kevään korvalla alkoi neulomisinto taas löytyä. Ohjeessa on neulottuja mallikertoja 11, minä neuloin niitä 17 koska halusin huiviin kunnolla pituutta. Siksi se neulominen kai kestikin...


Lanka on tumman vadelmanpunaista Dropsin Lacea (70% alpakkaa, 30% silkkiä). Puikot oli pyöröt kokoa 2,5 ja juuri oikean kokoiset. Pitsistä tuli erottuva mutta sileä neulos on kuitenkin umpinaista. Lankaa kului yhteensä 88 grammaa eli vajaat kaksi kerää. Ohjetta muokkasin sen verran että jätin nypyt pois ja lisäsin pariin kohtaan helmiä.


Pingotus oli taas haasteellista. Hommaa ei tietenkään helpottanut se, että siihen piti ryhtyä iltakymmenen jälkeen hämärässä olohuoneen lattialla. KnitPron vaahtomuovinen pingotusalusta on erinomainen mutta yhdeksän palaa on aivan liian vähän näin kookkaalle huiville. Kunhan raaskin niin ostan toisen alustan kaveriksi.

Leveyttä huivilla on pingotuksen jälkeen 43 senttiä ja pituutta 183 senttiä. Kun alusta loppui kesken piti toinen pää pingottaa mattoon. Pingotuksessa auttoi todella paljon aiemmin virkkaamani nyörit, jotka pujotin huivin reunoille ja käytin apuna pingotuksessa. Näin neulat eivät päässeet venyttämään reunaan reikiä ja reunasta tuli melko tasainen.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kahden kerän bolero

Hiljaiselo neulerintamalla on ohi! Ainakin tämän hetken ajaksi.

Koko alkuvuoden neuloosi on ollut minulta hukassa. Keskeneräisistä pääprojektina on pitsihuivi, joka on tällä hetkellä niin pitkällä, ettei homma oikein tunnu enää etenevän. Sukat, jotka aloitin marraskuussa matkaprojektina, eivät ole päässeet vielä riittävän monelle matkalle. Nämä kun ei tuntuneet etenevän päätin ottaa vielä yhdeksi projektiksi boleron, johon ostin langat viime kesän Jyväskylän neulefestareilta. Se valmistui nopeasti, mutta tuli kuvatuksi vasta tänään.


Tähän piti pistää ylös boleromallin nimi ja linkki ohjeeseen mutta kas, enpä löytänyt sitä enää Ravelrystä vaikka kuinka etsin! Neuleen valmistumisen ja tämän postauksen välillä on siis kulunut sopivan paljon aikaa. Hupsista. No kuitenkin, kyseessä on sinänsä ihan simppeli malli, joka neulotaan hihasta hihaan. Hihat neuloin melkein kainaloon asti pyörönä, lisäsin kuuden kerroksen välein yhden silmukan, ja kainaloon kun pääsin niin jatkoin tasona. Neuleen molempiin päihin lisättiin saman verran silmukoita etu- ja takakappaleeksi. Etukappaletta varten neuloin lyhennettyjä kerroksia lievettä varten. Sitten etukappaleen silmukat pääteltiin ja jatkettiin vain takakappaleen silmukoilla. Kun leveyttä oli riittävästi luotiin taas silmukat etukappaletta varten ja jatkettiin ranteeseen asti alun peilikuvana. Lopuksi piti vain ommella sivusaumat. Kaikessa yksinkertaisuudessaan malli on nerokas.

Lievettä varten olisi voinut tehdä vielä enemmänkin kerroksia, mutta lankaa oli vain kaksi kerää. Kun bolero oli päätelty lankaa oli jäljellä ehkä kolme metriä, eli tiukalle meni. Neulos on ainaoikeaa, joten reunat rullautuvat.


Lankana käytin Juniper Moon Farmin Zooey'a (60% puuvilla/ 40% pellava). Puuvilla-pellava on ihanaa päällä, mutta ärsyttävää neulottavaa, sillä langan kierre on löyhää ja silmukoita tulee suhteellisen helposti neulottua tuplana. Voisin kuitenkin kuvitella neulovani tällaisen boleron uudestaankin.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ei pipo miestä pahenna...

Siippa onnistui hukkaamaan piponsa viime keväänä. Kun pakkaset tulivat niin piti pistää äkkiä puikot viuhumaan, jotta ei korvat palele. Ihan ekoihin pakkasiin ei tämä pipo ehtinyt mutta toisiin mennessä olin jo ehtinyt löytämään sopivan langan ja mallin. Kun neulomisen otti oikein työkseen niin ei siinä sitten montaa päivää mennytkään kun puolison pää sai lämmikettä.


Lanka on Karnaluxista ostettua Lane Cervinian Decatie Ornellaa (100% villaa). Tuo Tallinnan lankataivas oli pettymyksekseni päättänyt satsata ompelukoneisiin langan sijaan, sillä lankavalikoima oli selvästi huonontunut vuoden takaisesta, tai koska nyt siellä viimeksi kävinkään. Tarvikkeita sieltä edelleen saa edullisesti, mutta neulelangan perässä sinne ei enää kannata lähteä. 

Tein pipon kaksinkertaisella langalla ja kolmosen pyöröpuikoilla. Malli löytyy Ravelrystä nimellä Spoke hat. Ohjetta tuunasin sen verran, että korvasin joustinneuleresorin sileällä resorilla.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Amigurumipupu pikkuiselle

Viime sunnuntaina päästiin juhlimaan yksivuotissynttäreitä. Kun keksin antaa lahjaksi pehmolelun kävin katsastamassa yhden leluliikkeen valikoiman ja totesin, että valmiit pehmot olivat a) aivan kamalan hintaisia b) suloisia joo, mutta aika tylsiä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.


Lankana käytin kaikkea mahdollista valkoista, mitä varastoista löytyi. Pohjalankana on (melko varmasti) valkoista Roosa Nauha -lankaa, jolle tekee seuraa todennäköisesti jonkinsortin valkoinen kasmirsekoitelanka, jota on jäänyt yli jostain vauvaprojektista joskus. Koukku oli kokoa 4,0 ja lanka kaksinkertaista, joten valmista tuli nopeasti. Pää on pallo, vartalo on päärynän mallinen ja häntä on ihan tavallinen tupsu. Näin yksinkertaisessa tekeleessä yksityiskohdat ovat tärkeitä, joten korvat ja hännän piti olla isot. Lopuksi kirjoin kasvot ruskealla langalla. Täyte on vanua käytetystä tyynystä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Keltainen lokakuu

Neuloosi on ollut hukkateillä koko syksyn. Aloin huolestua tosissani, kun ilmojen viileneminenkään ei meinannut saada puikkoja heilumaan. Työn alla oleva pitsihuivi etenee todella verkkaisesti, joten päätin ottaa puikoille nopean väliprojektin, jotta saan neuloosin taas päälle.


Langaksi valikoitui loppukesästä Jyväskylän Neulefestareilta ostettu Sukka-Puffa Säihky. Langassa on ihanat keltaisen sävyt ja pikkuisen blingiä mukana, tosin kuvassa blingit eivät paljoa erotu. Puikot olivat kokoa 3,5 ja kaulurin ohje löytyi Ravelrystä, malli on nimeltään Afrato. Kauluri neulottiin leveyssuunnassa ja lopuksi luontireuna neulottiin yhteen huivin pään kanssa, jolloin lopputuloksena on korkea tuubikauluri. 

Vielä kun saisi pipoonkin keltaista!

lauantai 13. elokuuta 2016

Häälahjasukat

Tänään juhlitaan mieheni veljen häitä. Pelkkää rahaa on tylsä antaa lahjaksi, jotakin pysyvääkin olisi kiva antaa, mutta ongelma on aina, että mitä. Itse tehty on aina itse tehty ja sukkia tarvitaan aina, joten rahalahjoituksen lisäksi päätin tehdä "ihan vaan" villasukat. Mallin sävelsin omasta päästä.


Sukkien ideana on, että oikeassa nilkassa on sukkien saajan ja vasemmassa puolison nimi. Jalkapöytien sisäsyrjissä on molemmissa sukissa sydämet. Kun jalat laittaa yhteen niin sydän näyttää kokonaiselta. Vaimon sukissa on ihan perinteinen sydän ja miehen, joka on Ässät-fani henkeen ja vereen, sukissa on pataässä. Hänelle tein myös aikoinaan Ihanaa saatana -huivin.


Lanka on naisen sukissa Gjestalin Maijaa ja miehen sukissa Gjestalin Jannea. Nimet varsissa ja sydämet jalkaterissä ovat kirjoneuletta, sillä en ole kovin hyvä silmukoiden jäljentämisessä.


Excel osoitti taas toimivuutensa suunnitteluvaiheessa. Ruudut vain sopivan kokoisiksi ja ruutujen taustaväreillä tekstiä kehiin. Varren nimiä neuloessa sai olla tarkkana, että neulos pysyi riittävän joustavana, jotta sukat saa vedettyä jalkaan. Jalkapöydän neuloksen kanssa ei ollut ihan niin tarkkaa, mutta ei sekään toki kiristää saa.


Kun sukat oli valmiit ja hieman pingotuksella siistitty neulepintaa, ompelin sukat varresta parilla pistolla yhteen koristeen kanssa. Näillä mennään.