lauantai 21. huhtikuuta 2018

Neulotut converset lapselle

Tunnetusti en ole koskaan neulomistrendien aallonharjalla. Neuleblogien seuraaminen oli minulla pitkään paitsiossa, kun oma neuloosi oli enemmän tai vähemmän hukassa. Syksyllä sain kuitenkin hyvän syyn hypätä näin jälkijunassa neulottujen Converse-tossujen matkaan, kun ystävä otti ne puheeksi.


Ensin yritin virkata niitä, mutta sitten totesin, että virkkaamalla on mahdotonta saada oikean kokoisia tossuja, jos ei pysty jatkuvasti sovittamaan niitä tekemisen yhteydessä.

Sitten kokeilin neulomista. Kiva ohje löytyi esim. Helmenkerrääjältä. Kyseisissä tossuissa kuitenkin neulotaan pohjan valkoinen "reunus" erikseen ja ommellaan sukkaan jälkikäteen, mikä ainakin minun kohdallani tarkoitti sitä, että sukan joustavuudesta pituussuunnassa menetettiin aika paljon. Tein sukat valmiiksi ohjeen mukaisesti mutta en ehtinyt kuvata niitä, ja olihan ne sitten lopulta liian pienet.

Jonkin aikaa googlettelin mutta totesin aika pian, että kokeilen väsätä mallin omasta päästä intarsiana. Ekan kerran törmäsin intarsianeuleeseen ihanissa Stitch surfer -sukissa enkä oikein keksinyt syytä, miksi se ei tässäkin projektissa toimisi. Intarsian ajatuksena on siis se, että voidaan neuloa kirjoneuletta ilman langanjuoksuja. Joten ei muuta kuin lankaa puikoille ja kokeilemaan! Näidenkään sopivuudesta ei ole toistaiseksi tietoa, mutta tätä mallia on helppo muokata isommaksi tai pienemmäksi tarpeen mukaan, tarvittaessa purkamalla. Nauhoja kiristämällä saa tarvittaessa otettua ympärysmitastakin liiat pois.


Puikot olivat projektissa kokoa 2,5 ja lankana Handun värjäämä keltainen sukkalanka ja jokin valkoinen jämävillalanka. Loin 36 silmukkaa ja neuloin varteen joustinta, jonka jälkeen tein kantapään vahvistettuna. Kantalapun viimeiset viisi kerrosta neuloin valkoisella. Kun poimin kantalapun reunasta silmukat kiilaa varten vaihdoin värin keltaiseksi siinä kohtaa, kun valkoiset kerrokset loppuivat. Toisessa reunassa vastaavassa kohtaa katkaisin valkoisen langan ja neuloin kerroksen loput silmukat sillä. Jatkossa lankaa ei tarvitse enää katkaista ja kärki voidaan taas neuloa ihan perinteisesti. Nauhalärpäkkeitä varten poimin silmukat pääliosasta (joka neljännen skippasin yli, ettei tulisi liian lerppua lärpäkettä) ja tokavikalla kerroksella neuloin *1o, lk, 2 o yht* alusta loppuun.


Intarsian neulominen on loppujen lopuksi tosi simppeliä. Joka toinen kerros neulotaan oikealta puolelta ja joka toinen nurjalta. Kun tullaan pisteeseen, jossa työ käännetään, kiedoin langan seuraavan (erivärisen) silmukan ympäri. Tein tämän kohdan samoin kuin Stitch surfer -sukissa (linkki sukkien englanninkieliseen ohjeeseen Knittyssä). Tähän kohtaan jää ainakin minulla erilainen, hieman reikäisen näköinen reuna, kuin toiselle puolelle, jossa värin vaihtaminen onnistuu siistimmin. En ole aivan varma, johtuuko se vain omasta käsialastani.

Suunnitelmissa on ollut jo hetken aikaa neuloa pienistä jämänöttösistä hieman erilaiset intarsia-sukat, joten pääsen hiomaan tekniikka tulevaisuudessa vielä lisää. Interweaven Cube socks -malli on kutitellut takaraivossa. Saas nähdä, koska se pääsee puikoille.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Neulottu tuttinauha, ohje

Tällaiseenkin pikkuprojektiin sitä näköjään tuli haksahdettua. Lankana on pikkuihmisen peitosta ylijäänyt puuvillainen Dropsin Safran värissä 11, puikot olivat kokoa 2,5.


Inspiraation tähän nauhaan sain kuinkas muuten Ravelrystä. Alkuinnostuksessani en edes huomannut, että ohje olisi ollut saatavilla muullakin kuin norjan kielellä, joten sävelsin mallin itse. Alkuperäinen on ilmeisesti tehty valepalmikoilla, itse siirsin aina kerralla kaksi silmukkaa ja käytin apuna palmikkopuikkoa. Päädyin puuvillalankaan, sillä se on helppo pestä. Lopputuloksesta tuli myös mukavan joustava. Alla muistiinpanot, joiden mukaan tein tämän kyseisen nauhan. Tuttipidikkeitä ja klipsejä saa ostettua netistä aika monesta paikkaa, itse hain tarvikkeet tamperelaisesta Merletosta.


Luo neljällä jaollinen määrä silmukoita klipsin ympärille. Itse tein tämän virkkuukoukun avulla ja loin kiinnittimen ympärille 12 silmukkaa virkaten kiinteitä silmukoita. Silmukat jätin luomisen jälkeen koukun varteen odottamaan siirtoa puikoille. Jos kaikki silmukat ei mahdu kerralla koukun varteen, kuten minulla kävi, siirrä silmukat välillä koukulta puikolle.

Silmukoiden luomisen jälkeen neulotaan ensimmäisenä nurja puoli:
1. krs: neulo kaikki silmukat nurin
2. krs: neulo 2, *siirrä 2s apupuikolle työn taakse, neulo 2s, neulo apupuikon silmukat oikein*, toista * tarvittava määrä, lopeta kerros neulomalla 2s
3. krs: neulo kaikki silmukat nurin
4. krs: *siirrä 2s apupuikolle työn eteen, neulo 2 s, neulo apupuikon silmukat oikein*, toista * koko kerroksen ajan.
Jatka toistamalla näitä neljää kerrosta, kunnes olet saavuttanut haluamasi pituuden.
Kun pituutta oli mielestäni riittävästi otin taas avuksi virkkuukoukun ja päättelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita tuttirenkaan ympärille. Eli sujauta virkkuukoukku puikolla olevan silmukan läpi, vedä lanka silmukan läpi ja virkkaa kiinteä silmukka niin, että rengas jää silmukan sisälle.


Muuten, tuttinauhoja tehtäessä on huomioitava erilaisia turvallisuuskriteerejä, joista tärkeimpänä nauhan pituus: liian pitkä nauha voi aiheuttaa lapselle tukehtumisriskin, jos se pääsee kiertymään kaulan ympärille. Myös käytettyihin materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota. Lisätietoja löytyy ainakin Tukesin sivuilta löytyvän artikkelin lopusta.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tuunattu vauvan peitto

Kovin on nyt peittolinjalla menty pitkään, joten miksi kääntää kurssia? Sain käsiini vanhan vauvanpeiton, jonka käsittääkseni oma mummuni aikoinaan teki minua varten.


Peiton toinen puoli on villaa ja ilmeisesti kudottu ja toisella puolella oli käsin ommeltu vaaleanpunainen ruusukangas, joka ei oikein omaa silmää miellyttänyt. Villankin väri oli jokseenkin haastava: vaaleanpunertavan ruskea eikä sinällään mitenkään erityisen kaunis. Peiton pintakuvio on kuitenkin mielenkiintoinen ja se on pysynyt muutamaa venynyttä lenkkiä lukuun ottamatta todella hyvänä kaikki nämä vuodet. Ajattelin, että raikkaanvärinen puuvillakangas riittäisi raikastamaan peiton ilmettä.


Edellisiltä Kädentaidot-messuilta tuli ostettua erilaisia puuvillatilkkuja, joten päätin etsiä sopivaa kangasta ensin omista kätköistä. Sainkin yllättyä iloisesti!


Kankaaksi valikoitui ihana kettukangas, mutta tilkku osoittautui aivan liian kapeaksi. Varsinaisen tilkkutäkin neulominen ei oikein hotsittanut, joten ostin kaveriksi ruskeaa valkokuvioista puuvillakangasta ikään kuin reunuksiksi. Kettukankaan sommittelin vinoon, koska epäsymmetrisyys miellyttää omaa silmää (ja koska en osannut ostaa riittävän paljon ruskeaa kangasta, jotta siitä olisi saanut tasaisen kokoiset reunat).


Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka en olekaan ompeluihmisiä ja kankaat kiinnittyivät vähän miten sattuivat. Itse kun tekee niin saa sitä, mitä sattuu tulemaan. ^.^ Kiinnitin kankaat villaan käsin, sillä en omista ompelukonetta ja pelkäsin, mitä paksu villainen pohjakangas saattaisi koneelle tehdä.