torstai 31. joulukuuta 2015

Ruttuvarsisukat

Kun jämien käytön makuun on kerran päässyt niin ne pitävät otteessaan yllättävän hyvin! Pukinkonttiin valmistuivat myös sukat erilaisista villalankojen jämistä varpaista varteen.


Puikot olivat kokoa 2,5 ja sukat valmistuivat hieman omaa jalkaa isompaan kinttuun. Tein sukkiin tasaraitoja osin vaihtuvavärisellä langalla, joten sukista tuli sopivasti erilaiset olematta kuitenkaan liian eripariset. Kantapään olisi toki voinut tehdä istuvammaksikin, mutta neuloessa ei tullut heti mieleen muuta kuin tiimalasikantapää.


Varret intouduin tekemään ruttuisina (ohje mm. Lankahelvetissä). Tässä tekniikassa ei ole mitään muuta vikaa kuin että niiden neulominen on melko hidasta. Tavallaan joutuisaa mutta kuitenkin hidasta. Mutta valmista tuli jouluksi, vaikka päättely hieman viime hetkille jäikin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on mukava päättää neulojan vuosi 2015.

Ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Virkatut kirjanmerkit

Joulu tuli ja joulu meni mukavissa merkeissä. Ennen joulua suunnittelin kovasti taas erillistä lahjapostausta, mutta juhlan valmistelu veikin enemmän aikaa kuin olin kuvitellut.


Lahjaksi kuitenkin valmistui useampi kirjanmerkki. Lankoina käytin erilaisia sukkalankojen jämiä, koukku oli kokoa 2,5. Malli oli useimmissa sama, viuhkamaisen merkin ohjeen löysin Johkunlaiset askareet-blogista. Malli oli nopea oppia ulkoa, näitä voisin tehdä jatkossa ihan vaikka itsellekin. Lisäksi valmistui yksi afrikankukka-paloista tehty merkki. Paketoinnissa käytin ihan sanomalehtipaperia ja nättiä satiininauhaa.

P.S. Ihanaa, että talvipäivänseisaus on jo takana päin. Nyt ollaan pimeän vuodenajan pohjalla ja tästä on enää suunta ylös ja valoa kohti! Kivempaa kuvausvalaistusta odotellessa...

perjantai 11. joulukuuta 2015

Projektipussukka

Näin jokunen kuukausi sitten Missä neuloimme kerran -blogissa tosi kivan näköisen projektipussukan. Asia jäi hautumaan ja pari viikkoa sitten päätin hoitaa homman ennen kuin palautan lainassa olevan ompelukoneen takaisin ystävälleni. 


Kankaina käytin yhtä jo kulahtanutta tyynyliinaa (ulkopohja ja sisällä oleva tilanjakaja), isoäidin aikaisia vaaleita tyynyliinoja (vuoressa) ja jemmasta löytyneestä kakkoslaatuisesta Marimekon kankaasta tein päällisen.


Alunperin meinasin tehdä samanlaisen pussukan kuin tuossa blogissakin, mutta ohje olikin maksullinen. Ajattelin, että äkkiähän tuollaisen itsekin säveltää, ja tässä lopputulos. Vetoketjua ei löytynyt juuri kun olisin sellaisen tarvinnut, mutta löysin kaupasta liimattavaa tarranauhaa, jolla sain tilanjakajaan suljettavan taskun. Vuorikankaassa on myös kaksi päälikankaasta ommeltua avointa taskua.

Pienemmällä pähkimisellä olisi kyllä päässyt, jos olisi ostanut ohjeen. Mutta tulipa treenattua harmaita aivosoluja. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vaikka pussukasta tuli tavanomaisia sukkaprojekteja ajatellen ehkä hieman liiankin iso.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Nuttu vauvalle

En ole aiemmin juuri vauvannuttuja tai lastenvaatteita tehnyt, mutta nyt työkaverin jäädessä äitiyslomalle tuli loistotilaisuus aloittaa niidenkin parissa. Lanka löytyi Jyväskylän Titityystä, joka meinasi lumota neulojan ihan totaalisesti! Onneksi mukana oli ei-neulova kaveri, joten visiitti oli melko lyhyt.




Lankana on Malabrigon 100% merinovillalanka ja puikot olivat kokoa 2,5. Ohje löytyy Ravelrystä. Nuttu vaikuttaa niin kovin pieneltä mutta niin toki vauvanvaatteiden kuuluukin olla, älyttömän pieniä. Avoin nuttu on kuulemma näppärä puklaavan lapsen kanssa.

torstai 19. marraskuuta 2015

Harmaita ja pinkkejä jämiä huivissa

Stephen West vieraili jokin aika sitten Tampereella. Tiedä sitten näinkö tämän huivin hänestä otetuissa kuvissa vai inspiroiduinko vain miehestä, mutta löysin Ravelrystä hänen suunnittelemansa Metalouse-huivin, johon keksin käyttää jämälankoja. Huivissa on kahta eri sävyistä Roosa nauha -lankaa (hyvin vaalea harmaa ja vaaleanpunainen), Louhittaren luolan puna-harmaasävyistä sukkalankaa (jota olen käyttänyt jo mm. säärystimissä), Hjertegarnin harmaasävyistä Kunstgarnia (jäi Nymphalideasta) ja harmaasävyistä Regiaa (Kuun unesta). Puikot olivat kokoa 3,5.


Projekti oli hauska ja mukavan vaivaton neulottava. Kuvallinen ohje olisi ollut kiva olla olemassa, mutta onnistui se näköjään ihan kirjallisestakin ohjeesta. Ja lopputuloksesta tykkään! Ei ole yhtään mahdoton ajatus, että toteutan uuden huivin samalla ohjeella vielä joskus myöhemmin. Ainut ongelma huivin valmistuttua oli pingotusalustan koko ja juuri tämä projekti saikin minut haaveilemaan toisesta pingotusalustasta. Kun olisi kaksi samanlaista voisi niistä yhdistää yhden valtavan juuri tällaisia projekteja varten. Huivin korkeus keskikohdasta mitattuna on pingotuksen jälkeen 62 cm ja leveys siiven kärjestä toiseen n. 165 cm.


Huivi menee lahjaksi. Paitsi jos värit eivät ole saajalle mieleen niin huivi jää omaan käyttöön. Ei haittaisi yhtään.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kädentaitomessut 2015

Olipa mukava ihastella kirjavaa messutarjontaa keskellä pimeintä marraskuuta! Kävimme messuilla niiden viimeisenä päivänä ja vaikka kävijöitä olikin paljon, niin käytävillä mahtui siitä huolimatta liikkumaan mukavasti. Täytyy jatkossakin käydä messuilla sunnuntaina, lauantaina oli kuulemma ollut niin paljon tungosta että omaehtoisesta kojuihin tutustumisesta ei meinannut tulla mitään.


Succaplokin ständillä käymisestä on tullut jo eräänlainen tapa. Se olikin ensimmäinen koju, jossa viivyimme pidemmän aikaa ja teimme ihan ostoksiakin! Haaveilin huopaisesta projektipussukasta ja lankapussista, mutta päädyin ostamaan wpi-mitan (jolla saa siis määritettyä langan vahvuuden, jos vyöte on hukkunut), jolla on ihan mahtava nimi, Palicca! Lisäksi ostimme ystävän kanssa kimpassa kaksi pöllön muotoista puikkomittaa. Piparimuoteista isompi menee työkaverille ja traktori jää omaan käyttöön. Handun värjäämästä sukkalangasta tulee joskus tulevaisuudessa pipo ja kakkosen pyöröpuikkoja olen kaivannut jo monen monta kertaa, viimeksi perjantaina. Nyt on sitten nekin! Heräteostona hankin vielä Roosa B:n kojulta turvavyöstä tehdyn pikkulaukun.

Viimeisintä huivia viikonloppuna pingottaessani suunnittelin jo ostavani toisen pingotusalustan entisen kaveriksi, mutta tämä hankinta sai jäädä tulevaisuuteen.

Varsinaisia joululahjalankoja en ostanut, jos jotain innostun lahjaksi tekemään niin varastolangoilla mennään. ^.^

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kirjoneulelapasia

Ilmojen viiletessä alkoi mieli tehdä uusia lapasia. Ensin syntyi yhdet itselle ja sitten toiset lahjaksi. Lankana käytin Roosa nauha -sukkalankoja eri väreissä ja puikot olivat molemmissa töissä kokoa 2,5.


Vaaleanpunaisten lapsen malli on nimeltään White Witch Mittens. Muokkasin mallia sen verran, että jätin pohjavärin vaihtelun pois kämmenosasta, lisäksi jouduin kaventamaan sekä lapasen että peukalon ennen aikojaan, kun tiheys ei korkeussuunnassa natsannut millään.


Tummansävyisten lapasten malli on nimeltään Fishbone Mittens. Näissä kävi tiheyden kanssa sama juttu, eli jouduin jättämään mallikerrasta kämmenosasta pari kalaa pois kuvioista ja peukalosta hyppäämään parin kylkiruodon yli, jotta sain pituuden sopivaksi. Oma käsiala on aika löysää, nuo kalavanttuut tein alkuperäisen ohjeen mukaisesti naisen käteen sopivaksi ja lopputuloksena oli miehen käsiin menevät lapaset. Että näin...

Mutta lämpimät ovat!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Puikot purkkiin

Bongasin uudesta Kotivinkistä niin hauskan idean puikkojen ja koukkujen yms. tilpehöörin säilytykseen, että tartuin heti toimeen. Jälkikäteen kaveri tosin vinkkasi, että seuraamassani Hupsistarallaa-blogissa puikot ovat olleet vastaavasti esillä jo joitakin vuosia. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...


Viikonloppuna tarvittu ruusukimppu sopi purkkien viereen kuin nenä päähän. Kuvauksen jälkeen puikkopurkit tosin siirtyivät kirjahyllyyn.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Jotain vanhaa

Ihan hävettää tämä hiljaiselo täällä blogissa, miten se aika nyt noin on päässyt kulumaan ihan ilman postauksia! Vapaa-aika on mennyt pitkälti ensi viikonlopun juhlia suunnitellessa ja kaikenlaisessa oheistoiminnassa. Illalla väkersin itselleni sukkanauhan.


Pitsi on irrotettu vanhasta pitsilakanasta, sisäpuolelle kiinnitin sopivan mittaisen kuminauhan ja pitsin saumakohtaan haarukkarusetin valkoisesta satiininauhasta. Tässä kohtaa näperrystä aloin miettiä, että hukkaan menee tämäkin askartelu (sukkanauha kun ei varsinaisesti ole missään sen kummemmin näytillä eikä sillä juhlan jälkeen varmaan kummoiset tulevaisuudennäkymätkään ole), kunnes tuleva puolisoni totesi jotain tyyliin "kyllä olisi tylsää jos aina pitäisi olla tekemisissä järkeä" ja heitti perään vielä ehdotuksen helmien lisäämisestä. Helmien lisäämisen jälkeen olin lopputulokseen itsekin ihan tyytyväinen. :)

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Helmillä koristeltu konttineulehuivi

Vihdoinkin se on valmis! Projektin valmistuminen kesti kauan, vaikka neulomisessa ei ihan hirveän kauaa mennytkään. Kuvista saan taas kiittää luottokuvaajaani Sirpaa.


Malli on Alex Lawsonin julkaisema Wedding Entrelac Shrug. En ole aiemmin konttineuletta kokeillut ja ohjeen ymmärtäminen vaatikin jonkin verran aikaa ja mallitilkun. Lankana on Tallinan tuliaisena hankittu Rico Designin Essentials Cashlana (80% uusi villa, 20% kasmirvilla), joka on aivan mahdottoman pehmoista! Lankaa kului yhteensä yhdeksän ja puoli kerää. Puikot olivat kokoa 3,0.


Sain huivin ensimmäisen kerran valmiiksi jo keväällä, mutta se osoittautui liian lyhyeksi. Heinäkuun puolivälissä sain viimein toimeksi purkaa huivin toisen kärjen ja tehdä pari kerrosta lisää. Lopuksi lisäsin helmet jälkikäteen ompelemalla ne yksitellen. Niitä kului melkein koko purkillinen eli yli 30. Etumukseen kiinnitin silkkinauhat, joilla huivin saa solmittua.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Essu isoäidin pitsilakanasta

Takana aivan mahtava viikonloppu, jonka kruunaa juuri saamani mahtavat valokuvat!


No niin, essu on vihdoin valmis ja kuvattu! Kiitos mahtavista kuvista kuuluu jälleen Your's S -blogin Sirpalle.


Sain siis kesällä äidiltäni ison kasan vanhoja suvun pitsilakanoita. Ompelin muutamasta lakanasta jo aiemmin kesällä pussilakanasetin, osan lakanoista annoin kiertoon toiselle innostuneelle, ja kun vastaan tuli Marttojen essukilpailu, ajattelin että mikä ettei: hyvälaatuinen puuvillakangas taipuu kyllä essuksikin. Ja siitä tuli hieno!


En ole mikään virtuoosi ompelukoneen kanssa. Koneen lainasin kaverilta ja omistan yhden hyvän mallisen essun, jonka mukaan piirsin lakanaan ääriviivat saumavaroineen. Niskalenkkiajatus tuli puolestaan valmiin essun kuvaajalta Sirpalta kun heitin hänelle ajatukseni siirtää käytettyjen farkkujen taskut essuun. Mietin myös kankaan värjäämistä etukäteen mutta en siihen sitten kuitenkaan jaksanut ryhtyä.


Parasta koko hommassa on, että nyt kun essu on vihdoin kuvattu, sen voi ottaa käyttöön. ^.^

torstai 23. heinäkuuta 2015

Liebster Award -tunnustus

Sain Keskeneräisiä neuleita -blogin Heidi H:lta tunnustuksen. Kaunis kiitos siitä Heidille! Haaste toimii seuraavasti:

Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja jaa linkki hänen blogiinsa.
Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
Nimeä ja linkkaa 11 blogia, joilla on vähemmän kuin 200 seuraajaa ja jotka mielestäsi ansaitsevat maininnan.
Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.


Olen hieman huono haastamaan muita (minkä lisäksi huomasin, kun seuraamiani blogeja lähemmin tarkastelin, että seuraan aivan liian "paljon luettuja" blogeja, jotta voisin tätä haastetta edes heittää eteen päin). Toki yksi kriteerit täyttävä blogi minunkin lukulistaltani löytyi, eli siis ystäväni Your's S-blogi, jonka ylläpitäjä on tähänkin blogiin kuvia ottanut. Joten onneksi olkoon Sirpa, nappaatko haasteesta kopin?

Ensin vastaukset Heidi H:n kysymyksiin.
1. Miksi bloggaat?
Bloggaaminen lähti alunperin ihan siitä ajatuksesta, että halusin saada kätteni työt esille. Yhteen aikaan töitä putoili puikoilta niin tiheään tahtiin, että hyvä kun niistä itse pysyi perillä, ja kun työt tulee kuvattua tänne pysyy itsekin hyvin kärryillä siitä, mitä on tullut tehtyä ja milloin. Yksi ajatuksista oli myös se, että kun on kerran pähkinyt silmukkamäärät tietylle langalle tiettyyn projektiin, niin kun pistäisi muistiinpanot jonnekin ylös, ei tarvitsisi tehdä pähkäilyjä useaan otteeseen. Tässä en kyllä ihan aina onnistu vieläkään.

2. Lempivärisi?
Vaikea kysymys, mutta sinisen sävyt ovat kaikki kauniita.

3. Lempikäsityösi?
Pidän ehkä eniten huiveista, sekä niiden tekemisestä että niiden pitämisestä. Blogin alkuaikoina tekemäni Josefiina-huivi on edelleen ahkerassa käytössä.

4. Lempimateriaalisi?
Kaikki luonnonmateriaalit ovat mieluisia, tällä hetkellä varsinkin kasmirvilla ja puuvilla tuntuvat käsiin erityisen hyvältä.

5. Mitä harrastat bloggaamisen lisäksi?
Liikuntaa pyrin harrastamaan useamman kerran viikossa ja mahdollisimman monipuolisesti. Silloin kun kutimet eivät ole kädessä niin sinne saattaa eksyä myös kirja.

6. Missä olet juuri nyt?
Kotona olohuoneen sohvalla.

7. Mitä tekisit mieluiten juuri nyt?
Nauttisin auringosta ja lämmöstä parvekkeella, mutta eipä ole aurinkoa tai lämpöä kummemmin näkynyt.

8. Millä adjektiiveilla kuvailisit itseäsi?
Aikaansaava, helposti innostuva.

9. Parasta Suomessa?
Neljä vuodenaikaa hyvine (ja huonoine) puolineen.

10. Mieluisin kotityö?
Lasketaanko mattojen pesu kotityöksi? Mattopyykki kesällä auringon paisteessa ja mäntysuovan tuoksu on ihan parasta!

11. Vähiten mieluisa kotityö?
Tiskikoneen tyhjennys.

Siinäpä vastaukset.
Sitten uudet kysymykset:

1. Kuinka paljon käytät bloggaamiseen aikaa keskimäärin viikossa?
2. Missä postauksessasi on mielestäsi onnistuneimmat kuvat?
3. Mistä aiheesta haluaisit blogata enemmän, mutta bloggaat mielestäsi liian vähän?
4. Missä yleensä olet, kun päivität blogiasi?
5. Kuinka kauan kehittelit blogi-ideaasi, ennen kuin ryhdyit sitä toteuttamaan?
6. Minkä tulevaisuuden projektin aiot esitellä blogissasi?
7. Mikä on sinulle mieluisin vuodenaika?
8. Oletko aamu- vai iltaihminen?
9. Mikä on huonoin elokuva, joka on kuitenkin pitänyt katsoa jostain syystä loppuun asti?
10. Mikä on keinosi rauhoittua iltaisin?
11. Mikä oli paras asia tässä päivässä?

Kas tämmöinen postaus tällä kertaa! Kohta saadaan toivottavasti taas valmiita käsitöitä kehiin. ^.^

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Sadesäällä sukkasillaan

Sateisen ja harmaan päivän kunniaksi päätin kuvata jo jonkin aikaa valmiina olleet villasukat. Malli on aina yhtä hauska neulottava Jaywalker, tosin tällä kertaa tein kärkeen sädekavennuksen, ihan vaan vaihtelun vuoksi.


Raitasukissa on oma viehätyksensä. Ohuellakin langalla neuloessa työ tuntuu etenevän kun saa välillä vaihtaa väriä. Tämä malli on todella helppo muistaa ulkoa ja lopputuloksesta tulee aina hieman erilainen. Tässä versiossa kumpikin lanka vaihtaa väriä ja tietyt harmaasävyt ovat hyvin lähellä toisiaan. Raidat on tehty kummassakin sukassa yhtä paksuksi, mutta ne näyttävät lankojen värivaihteluista rippuuen hyvinkin erilaisilta. Lankana oli punaharmaasävyistä Louhittaren luolan mysteerilankaa (en siis tiedä sen tarkemmin, mikä lanka on kyseessä, mutta kuulemma Louhittaren luolan värjäämää) ja harmaasävyistä Hjertegarnin Kunstgarnia, jota olen antaumuksella käyttänyt jo kahdessa Nymphalidea-huivissa tänä vuonna. Puikot olivat kokoa 2,0.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Pitsiunelmia

Pari postausta sitten kerroin saaneeni ison kasan vanhoja pitsilakanoita ja ommellenneeni niistä pussilakanan ja tyynyliinat. Nyt sain vihdoin kuvat otettua. Lakanat ovat ties kuinka vanhoja ja ihanan tuntuisia!




Parivuoteen pussilakanaan kului kolme ja puoli lakanaa, jotka olivat tosiaan kaikki hieman erimittaisia keskenään. No, kun ei ole turhan tarkka niin eipä se haittaa! Reunapitsitkään eivät olleet kaikki samanlaisia mutta en antanut senkään häiritä. Kahdessa lakanassa oli ihanien pitsien lisäksi mummoni kirjailemat nimikirjaimetkin.


Kyllä näissä kelpaa nukkua!

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Simppelimpi Haruni

Jokunen vuosi sitten neuloin Harunin. Malli oli mukava tehdä ja valmiina upea. Nyt innostuin saman huivin simppelimmästä versiosta, Stockinette Harunista, jossa yhdistellään sileää ja pitsineulosta. Ohje huiviin löytyy Ravelrystä.

Ja onhan tämäkin kaunis!



Melkein parasta oli kuitenkin se, että huivin valmistuttua sain kuvausapua hyvältä ystävältäni, Your's S -blogin Sirpalta. En olisi ikinä saanut näin huikeita kuvia otettua yksin, joten suuri kiitos kuvaajalle!


Lankana käytin Nymphalidea-huivista ylijäänyttä Hjertegarnin Kunstgarnia ja puikot olivat kokoa 3,5. Jännäsin langan riittävyyttä mutta hyvinhän se vielä tähän huiviin piisasi.


Kuvat on otettu Tampereen Arboretumissa ja kuvaussessiosta voi lukea tarkemmin kuvaajan Your's S -blogista. Suurkiitos vielä kerran kuvaajalle!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Ompelusuunnitelmia vanhoista pitsilakanoista

Kävin viikonloppuna kotopuolessa ja sain viemisiksi kasan vanhoja pitsisomisteisia lakanoita. Ne ovat ihania! Tosin lakanoita mallaillessani huomasin, että ne ovat kaikki hieman eripituisia keskenään eivätkä reunatkaan ole täysin suorat. Mutta kangas tuntuu käsiin todella laadukkaalta ja pitsit on virkattu pienen pienellä koukulla!


Nyt onkin sitten Pinterest ollut kovalla käytöllä. Olen jo ehtinyt yhdistää kolme ja puoli lakanaa tuplaleveän täkin pussilakanaksi ja suunnitteilla on myös kesämekko ja/tai -hame. Lisäksi bongasin, että Martoilla on nyt meneillään essukilpailu! Jos vain intoa piisaa niin ajattelin tekaista myös yhden essun!

 
Ainut huono puoli tässä toteutuspuolessa on se, että oma kesälomani on kohtapuoliin lusittu. Että mistäs sitä aikaa löytäisi? No, jos sattuisi kesän aikana satamaan niin onpahan niille sateisille vapaapäiville sitten jo tekemistä suunniteltuna. 

Mitäs muita ideoita vanhojen lakanoiden hyödyntämiseen voisi olla?

torstai 4. kesäkuuta 2015

Pingota huivia, älä hermoja

Tein tämän tekstin muistiinpanoksi itselleni vastaisuutta varten mutta myös vinkiksi muille, joita kiinnostaa kehittyä huivien pingottamisessa. En sano olevani tässä hommassa mikään guru, mutta tässä kevään aikana olen pingoitellut jo neljää huivia (ja blogia selatessa huomasin että aika monta huivia on muutenkin tullut tehtyä) ja nyt kun ajatuksia aiheesta vielä on olemassa, päätin kirjoittaa niitä ihan ylöskin.

Haruni heinäkuulta 2012.

Täsmennykseksi vielä: olen kirjannut ajatukseni koskien villasekoite-/villalangasta tehtyjä (pitsi-)huiveja. Esimerkiksi alpakkalangasta tekemääni Missoni-huivia en pingottanut lainkaan, sillä neulos oli jo valmiiksi todella siistiä eikä se vääntynyt mihinkään suuntaan käppyrälle. Pituutta tulikin sitten parin viikon käytössä jo reippaasti lisää: alunperin huivi ylettyi nippa nappa mukavasti kaulan ympäri kahdesti, nykyisin huivin päät pilkistävät jo lyhyen takin alta näkyviin.

Missoni-huivi helmikuulta 2013.

Onnistuneen pingoituksen lähtökohtana on useimmiten läpikotaisin märkä neulos. Joissain tapauksissa pelkkä suihkutuskin saattaa kuitenkin riittää: alla oleva huivi on tehty melko paksusta langasta enkä vain laiskuuttani jaksanut kastella sitä kokonaan, joten pingotin sen ensin ja suihkutin sitten kunnolla kosteaksi. Mutta jos huivi on tehty ohuesta langasta liotan sitä reilussa määrässä kylmää vettä mieluusti 10-30 minuuttia ennen pingotusta. Pingotusalustana kaikkein parhaiten toimii pehmeä ja huokoinen levy, jota kastuminen ei haittaa ja johon saa laitettua nuppineulat tukevasti kiinni. Vaahtomuovisista paloista koottava pingotusalusta on tosi näppärä, mutta ennen sen löytämistä pingotin kaikki tekeleeni pöydällä lakanan päällä.

Huomio yksi: Huivin koko muuttuu pingoitettaessa merkittävästi.
Riippuen tiheydestä ja langasta (ja pingottajan innokkuudesta) huiviin saa helposti lisää kokoa pingottamalla. Ainahan neuleet käytössä vielä muokkaantuu, mutta pingoitettaessa voidaan nopeuttaa huivin venymistä ja korostaa pitsihuivin muotoja. Epämääräisen muotoisesta lankakasasta muodostuu pingoituksen aikana usein mahtava taideteos. Alla olevaan huiviin tuli pituutta lisää pingoitettaessa noin 20 senttiä.

Vielä työn alla oleva konttineulehuivi.

Huomio kaksi: Korosta muotoja.
Itse aloitan pingoituksen kolmiohuivin ollessa kyseessä luontireunasta ensimmäisen silmukan hujakoilta, jos kyseessä on siis kolmiohuivi, jossa lisätään silmukoita kummallekin sivustalle ja kolmiota rakennetaan ikään kuin alhaalta ylöspäin. Etsin keskisilmukan (joka useimmiten tämän tyyppisissä huiveissa on kahden langankierron ympäröimä), kiinnitän sen ja muutaman viereisen kohdan neuloilla alustaan ja venytän huiviin pituutta niin paljon kuin nätisti venyttämällä saan aikaiseksi. Näin saan huivin keskilinjan selville enkä pääse vääntämään koko huivia vinoon jo tässä vaiheessa. Kun kärki on paikallistettu niin pingotan sitä kummastakin reunasta hetken matkaa ja yhtä aikaa kumpaakin reunaa. Eli en pingota ensin toista reunaa ja sitten toista. Kun reunat kiinnittää suunnilleen samaa tahtia alustaan huomaa helposti, jos huivista on tulossa epäsymmetrinen. Jos kyseessä on muun mallinen tai muulla tavalla rakentuva huivi lähden usein liikkeelle luontireunasta.

Tämäkin on vielä työn alla.

Huivin kiinnittäminen alustaan on hidas prosessi ja neuloja kuluu reippaasti, niitä ei voi käyttää liikaa. Kun olen kiinnittänyt osan kärkeä alustaan siirryn usein taas huivin toiseen päähän ja kiinnitän luontisilmukan kummallakin puolella olevia reunasilmukoita niin pitkälle kuin mahdollista, jälleen kumpaakin puolta yhtä aikaa ja koitan muistaa katsella huivia silloin tällöin kauempaakin, että muoto vaikuttaa hyvältä. Kun "yläreuna" on kiinnitetty mahdollisimman hyvän ja napakan oloisesti palaan taas kärkeen ja lähden pingoittamaan sitä eteen päin. Tarvittaessa pingotuksen edetessä poistan aiemmin kiinnittämiäni neuloja ja siirtelen niitä paremmille paikoille.


Maluka joulukuulta 2012.

Huomio kolme: Reunasilmukat pingottuvat nätisti, päätellyt silmukat ei.
Ärsyttävä asia huivien pingoituksessa on silmukoiden käyttäytyminen eri tavalla. Reunasilmukat eivät veny rumasti eivätkä ne pingoituksen jälkeen jää kovin helposti neulan kohdalta "nypylle" vaan ne asettuvat omalle paikalleen todella nätisti. Jos huivin sileät reunat koostuvat sekä reunasilmukoista että päättelysilmukoista, voi tulla ongelmia.

Nymphalidea kesäkuulta 2015.

Yllä olevassa sumeassa kuvassa huivin tasainen takareuna (keltaisen neliön puolivälistä taaksepäin) koostuu reunasilmukoista, huivin luontireuna on aivan takana ja toinen reuna muodostaa kauniisti aukeavan pitsikuvion. Päättelyreuna muodostaa huivin toisen osion alkaen keltaisen pingoitusalustan puolivälistä eteen päin. Viimeisen kerroksen silmukat on pääteltävä löysästi, jottei huivin reuna jäisi aivan sumppuun, ja pingoitettaessa silmukat helposti venyvät. Jotta huivin muodon saa kauniisti esiin silmukoita on venytettävä jonkin verran. Kas siinäpä meillä pulma... Tästä huivista on kuvia edellisessä postauksessani, jossa nostan ongelman myös esille.

Vinkkejä siihen, miten erimalliset huivit kannattaa pingottaa, voi metsästää ohjeen kuvia tarkastelemalla. Itse pyrin ottamaan kuvia mahdollisuuksien mukaan niin, että huivi näkyy kokonaisuudessaan ja suoralla tasolla, jolloin kuvasta näkee, mihin muotoon toinen neuloja on sen pingottanut: mitä kohtia korostetaan ja mitä ei.

Ethereal kesäkuulta 2013.


Lisää pingotusvinkkejä otan auliisti vastaan!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Nymphalidea, versio 2

En ollut ensimmäisen Nymphalidea-huivini väreihin täysin tyytyväinen ja päätin kokeilla yhdistellä huiviin hieman rauhallisempia värejä. Kumpikin lanka on Hjertegarnin Kunstgarnia ja puikot edelleen kokoa 3,5.



Huivi on todella hyvän mallinen pieneksi hartiahuiviksi. Pingottaessa en vain vielä ole saanut pingotettya päättelyreunaa mielestäni nätisti. Huivista on helppo pingottaa kaunis kaari, mutta kun pitäisi pingottaa päättelyreuna, jää siihen väkisinkin ruma nyppylä. Alla olevassa kuvassa nyppylä on kääntyneenä seinää kohti ja uskon huivin käytössäkin asettuvan suunnilleen noin, joten kaipa tästä ihan kelpo huivi tuli.


Jos vielä kolmannen huivin tekisin niin ehkä yrittäisin tehdä sen kokonaan pelkästään yhdellä langalla. Tai sitten yhdistäisin toisiinsa kaksi lankaa, joista toisessa värit vaihtuvat ja toisessa väri on lähellä jotain toisessa langassa esiintyvää väriä. Tai sitten pitäisi tehdä Norosta, jos haluaisi saada yhtä näyttävän lopputuloksen kuin ohjeen kuvituksena oleva huivi.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Dalma

Minulla ei ole montaakaan pikkuystävää. Yksi heistä täytti äskettäin kolme ja sain pitkästä aikaa inspiksen amigurumiin. Edeltävänä viikonloppuna poika oli nähnyt kaverin dalmatialaisen, joka teki pikkuiseen suuren vaikutuksen. Siitä se ajatus sitten lähti...


Lankana käytin mustaa ja valkoista jämälankaa, musta oli ilmeisesti seiskaveikkaa ja valkoinen jonkinlaista puuvillasekoitetta. Puuvillalangassa oleva hohde pelasi hyvin mustan villalangan kanssa yhteen. Koukku oli kokoa 4,0 ja turvasilmät ja -kuono löytyivät omista kätköistä.

Jotenkin nämä tekemäni amigurumit ovat kaikki vähän mielipuolisen näköisiä. Itse voivottelin taas tehneeni päästä liian raskaan muuhun koiraan nähden, mutta kun poika sai koiran käteensä niin ei sitä istumaan laitettu, heti piti lähteä kuono maassa etsimään hajuja. Ensimmäisen leikkisession jälkeen dalmatialainen oli muuttunut entistä muotopuolisemmaksi. Pääasia, että saaja tykkäsi. ^.^

maanantai 4. toukokuuta 2015

Epämääräisiä sähellyksiä

Valmista ei näytä nyt tulevan tekemälläkään. Puikot käy tasaista tahtia mutta valmista esiteltävää ei ole putkahtanut hetkeen aikaan eetteriin. Eikä siis putkahda vieläkään. ^.^


Valkoinen konttineulehuivi valmistui jo ehkä kuukausi sitten tai aiemminkin, mutta pingotuksen jälkeen huivi osoittautui liian lyhyeksi. Siitä asti huivi on odotellut purkuinspistä. Toisen reunan kavennukset pitää purkaa pois ja tehdä nelisen kerrosta lisää pituutta. Ei iso homman mutta homma kuitenkin. Ja kun muutakin tekemistä riittää ja kiinnostavampia projekteja on jonossa odottamassa eikä tällä nyt vielä mikään kiire ole jne.

Kesäpaitaprojekti on edennyt suuntaan ja toiseen tässä viimeisen parin viikon ajan. Ongelma on tällä hetkellä se, että aivan ideaalia ohjetta en ole vielä löytänyt (ainakaan sellaista, joka mätsäisi valitsemani langan kanssa). Omat kyhäelmät ovat puolestaan joutuneet purkuun milloin mistäkin syystä. Tämä projekti pitää varmaan pistää jäihin kunnes löydän oikeasti kivan ohjeen tai jaksan taas alkaa säveltää mallia omasta päästä. Visio on, mutta toteutus yhä ontuu.

torstai 16. huhtikuuta 2015

The Simpsons eli Bart ja Lisa sukissa

Sain pitkästä aikaa tilauksen kaverilta. Tämä tarkoitti kesätoppiprojektin aloituksen siirtämistä mutta eipä siinä mitään, mukavaa vaihtelua tämäkin. Tilaustyöt ovat siitä mukavia, että itse projektit ovat jotenkin todella virkistäviä, kun ideat eivät ole lähtöisin omasta päästä. Niin tälläkin kertaa, vaikka hommaa piisasi!!!


Toiveena oli saada kolmannelle osapuolelle Simpsonit-aiheiset villasukat koossa 41. Sukat on oikeasti saman kokoiset keskenään, näköjään vaan asettelu pingotusalustalle on ollut mitä sattuu. Helppo vaihtoehto olisi ollut tehdä vaikka Margen väreissä sininen pitkä varsi, keltainen sukkaosa ja siihen vaikka kirjailla jälkikäteen kasvot, mutta ei, kunnianhimoa pitää olla! Löysin lopulta pari kivaa ja sopivan kokoista ristipisto-/hamahelmiohjetta, joita lähdin soveltamaan sukkiin. Puikot olivat kokoa 2,0 ja lankana vanha vanha punasävyinen Kirjopirkka, keltainen, valkoinen ja ruskea Hjertegarnin Sock 4 ja sinisävyinen Louhittaren luolan Väinämöinen. Bart oli ristipisto-ohjeena helppo neuloa, Lisan kanssa sain hieman ihmetellä ja lopulta päädyin tekemään kasvot ja reunustamaan silmät, helmet, kädet ja hameen ns. sisäiset ääriviivat jälkikäteen.

Käsialani on todella löysä ja kirjoneulekuvioiden ongelmana onkin minulla yleensä kuvion mahduttaminen sukkaan. Nämäkin asettui jalkapöydän päälle ihan reunasta reunaan, yhteensä silmukoita työssä oli vain 60. Ensin meinasin tehdä ihan vain joustinneulevarren, mutta Facebookin Löysäpipoiset neulojat -ryhmässä on esitelty niin kivan näköisiä ruttuvarsisukkia, että päätin tehdä näihin sellaiset. Ruttuvartta en ollut aiemmin itse kokeillut, helppo ohje siihen löytyy Lankahelvetistä. Koska kyseessä on kuitenkin Simpsonit niin jätin kaikki räikeiden värien yhdistämistä koskevat epäilyni taka-alalle, näiden sukkien kuuluukin olla ihan törkeän väriset! Kantapään tein perinteisenä vahvistettuna (hollantilaisen siis) punasävyisellä Kirjopirkalla.

Nyt sitten sen toppiprojektin kimppuun. ^.^

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lahjasukat

Tein viime talvena ihkut susilapaset Teeteen Pallas-langasta. Ihastuin lankaan lapasia tehdessäni ja joskus syksyllä (!) aloin tehdä langasta väliprojektisukkia. Kärki ja kantapää on tehty valkoisella random-langalla, ilmeisesti Nallella, resorissa on sekoitus vaaleanharmaata ja harmaankirjavaa ja loput sukasta pelkkää harmaankirjavaa Pallasta. On muuten näppärää neuloa aina silloin tällöin porukalla, nytkin oma valkoinen jämälankani loppui kesken toisen kantapään, mutta kaverilla oli onneksi lainata omasta varastostaan. Kiitos Minna!


Pallas on ihanaa neulottavaa ja paljon pehmeämpää kuin Nalle. Puikot olivat kokoa kolme (ja hukassa monta kuukautta, kun unohdin koko sukkaprojektin kirjahyllyn ovien taakse odottamaan päättelyä) ja mallina perussukat varpaista varteen. Yritin kerrankin kohdentaa kirjavan langan toiseen sukkaan samoin kuin ensimmäiseen, mutta mistiin meni. Toisaalta, hauskat ne ovat näinkin. Ja ihanan pehmoiset! Oma sukkavarasto pullistelee jo aiemmista neulomuksista joten nämä päätyvät lahjakoriin hamaa tulevaisuutta odottamaan.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Nymphalidea, ensimmäinen versio

Tällä huivilla oli takkuinen alku. Aloin sitä ensin liian pienillä puikoilla ja pääsin noin puoleen väliin asti ennen kuin päätin, että purkuun menee. Kun sain tekeleen purettua vaihdoin yksivärisen keltaisen langan kirjavan keltaiseen. Enkä ole vieläkään ihan varma, tykkäänkö täysin vai en. En tätä itselleni ollut alun alkujaankaan tekemässä, mutta en ole edes varma, tykkäisikö saaja. Taitaa jäädä epämääräiseen lahjapinoon... Malli löytyy ilmaiseksi Ravelrystä.


Huivin muoto tulee kuvassa aika huonosti esille, kyseessä on siis melko matala kolmiohuivi. Ohje oli mukavan simppeli seurata ja helppo soveltaa erilaisille langoille. Muokkasin mallia sen verran, että kun leveyttä alkoi olla likemmäs sata silmukkaa kumosin oranssin osion lisäykset ylimääräisillä kavennuksilla. Harmaasävyinen lanka on Hjertegarnin Kunstgarnia ja keltainen Louhittaren luolan Väinämöistä. Puikot olivat lopulta pyöröt kokoa 3,5.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Jalo kauluri

Ystävällä oli syntymäpäivät heti joulun jälkeen ja niinpä keksin, että joulun pyhinä nopsaan neulaisen hänelle kaulurin. No, kuinkas ollakaan, tapanina kun kotiin päin oli ajeltu jo sata kilometriä niin sukulainen soittelee, että se sinun käsityöpussisi jäi tänne. Neulomus ei ollut valmis ja postituksen tuoman viiveen takia lahja olisi myöhästynyt joka tapauksessa, joten totesin sitten vain, että ei se mitään, saan neuleen sitten kun seuraavaksi siellä käydään. Se päivä tuli sitten pari viikkoa sitten, sain kaulurin valmiiksi, mutta ennen kuin ehdin sitä pingottaa aloitimme keittiöremontin. Ja pingotapa nyt sitten neuletta remonttipölyssä... No, remppa tuli ja meni ja neule pääsi vihdoin pingotukseen.



Lankana Karnaluksista hamstrattu Zimba top (80% villa, 20% polyamidi), josta ehdin jo aiemmin tehdä yhden jakunkin. Puikot olivat pyöröt ja kokoa kolme. Lankaa kului noin 82 grammaa ja malli on Emily Kausalikin suunnittelema A Noble Cowl. Tein omaan kauluriini yhden mallikerran enemmän kuin ohjeessa, jotta sain siihen pituutta lisää. Äkkiseltään vaikutti erinomaiselta ratkaisulta, jos haluaa kaulurin lämmittävänkin eikä vain olevan asun väriläikkä. Pingotuksen jälkeen näinkin villaisesta langasta sai mukavan pehmeän tuntuisen.

Ihanaa naistenpäivää naispuolisille lukijoilleni!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Siksak-säärystimet

Nämä säärystimet pääsivät puikoille jo hyvän aikaa ennen joulua, mutta valmistuivat vasta tämän vuoden puolella. Jouluneulomukset ja pari postausta sitten esitelty neuletakki menivät näiden edelle. Kirjava lanka on löytö kaverin kirjahyllystä, ilmeisesti jotain Handun värjäämää, valkoinen puolestaan Hjertegarnin Sock 4 -lankaa. Työssä heiluivat puikot kokoa 2,0.


Säärystimistä tuli hauskat ja ne ylettyvät suorana melkein polveen asti. Pohjetta varten mallikertaan sai tehdä aika reippaastikin lisäyksiä, sillä siksak-malli (sama, jota käytin myös Jaywalkereissa) on yllättävän napakkaa ja joustamatonta.