perjantai 28. syyskuuta 2012

Kissasukat

Sukkakuume iski, ja piti raitasukkien perään tehdä vielä toiset. Värit ja lanka pysyivät samoina (7 veikka), mutta nyt halusin kokeilla varren kuvioimista. Ravelrystä löytyvä Janicke Lekangin Kattesokker-malli vaikutti hauskalta idealta, joten lähdin soveltamaan sitä. Lopputuloksena oli kuitenkin liian kireä varsi, eikä kissakaan näyttänyt valmiina kovin kivalta. No, hakuun vaan muut kissamallit, ja eteen pomppasi Sandra Jägerin Black Cats Beanie. Kissa näytti hirveän hauskalta, joten kaavio tulostimesta pihalle ja uusi yritys kehiin! Koska olen ihastunut asymmetriaan päätin vielä tehdä kuvion vain varren toiseen reunaan intarsiana, ja toiseen sukkaan peilattuna. Tässä tulos.


En ole hirveän montaa intarsiakokeilua tätä aiemmin tehnyt, ja päättelyssä osa langanpäistä menikin hieman liian kireälle. Uskoisin kuitenkin, että kuvio tasaantuu kun sukkia pitää. Kissalla on ehkä hieman synkkä katse, mutta ehkä se estää asiattomia henkilöitä pistämästä sukkia omiin jalkoihinsa. ^.^

Joululahjojen suunnittelu on jo kovassa vauhdissa ja suunnitelmassa on myös yhden pannumyssyn toteuttaminen. Aamuinen haku Ravelryssä osoitti, että en ole ainoa, joka on joskus pannumyssyä suunnitellut tekevänsä, malleja on aivan mielettömän paljon! Löytyy kaktusta, mansikkaa, hiirenpesää ja vaikka mitä. Pöllöfanina Debi Birkinin pöllöpannumyssy jäi erityisesti mieleen. Tyylikkäämpi vaihtehto olisi Sarah A. M. Andersonin John's Jumper Cosy, joka on saanut inspiraationsa John Watsonin villapaidasta Uusi Sherlock -tv-sarjasta. Ehkäpä näistä ideoista vielä jonain päivänä jotain valmista syntyy...

lauantai 22. syyskuuta 2012

Mörkölapaset

Mörkölapasten ohjeen löysin jo keväällä Hupsistarallaasta. Hirmuisena muumifanina oli toki pakko ottaa projekti heti puikoille, mutta erinäisten ongelmien (tiheyden sovittaminen, tarpeeksi pienten puikkojen puute ja päätös ostaa nämä puikot ja unohtaa ohjeen sovittaminen isommille puikoille, kuvion väärin neulominen, peukalokiilan lisäysten unohtaminen, langan loppuminen jne.) takia sain ne vasta nyt valmiiksi. Mutta täytyy sanoa, että ne ovat olleet kyllä kaiken takkuamisen ja vaivannäön arvoiset (ja erittäin lämpimät)! Taidanpa vielä tehdä toiset kirkkaamman värisillä langoilla jossain välissä. Nyt lankana oli Gjestalin Maija tummansinisenä ja vaaleanharmaana, vaaleata väriä jäi noin puoli kerää ylimääräistä ja sinistä piti ostaa toinen kerä peukaloita ja kärkea varten. Puikot olivat kokoa 2,5.


Ihanat, eikö? Kuvausfiilis iski niin yllättäen, etten edes ehtinyt prässätä lapasia. Lisäksi sipulit taisivat hieman ärsyttää niitä lähempänä olevaa mörköä, kun ilme näyttää niin vääristyneeltä, mutta identtiset ne silti ovat.

Kun pääsin ensimmäisen lapasen kärkeen asti huomasin, että niistä oli tulossa kovaa vauhtia liian pitkät. Kavesin kummankin kärjen hieman nopeammin tuplakavennusten avulla, samaten peukaloon tein vain yhden lumihiutaleen ja siten kärjestä sopivamman pituisen.

Paikalla oli myös kuvaussassistentti, joka ei tosin oikein ymmärtänyt tehtäväänsä.


Olen tämän viikon aikana yrittänyt päästä kiinni blogeihin, joita en reissuni aikana ehtinyt lukea juuri lainkaan. Villalankasarvikuonosta löytyivät ihanat eriparisukat, tuollaiset täytyy varmaan jossain välissä ottaa työn alle. En ole kovinkaan suuri romanttisten neuleiden ystävä, mutta Kardemumman talossa esitellyt tanssivien puikkojen sukat ovat kuitenkin aika ihanat. Jatta soheltaa -blogin Jatta jakoi myös aivan ihanan linnkivinkin. Olisikohan noissa joululahja-ainesta?

lauantai 15. syyskuuta 2012

Raitasukat 7 veljeksestä

Halusin kokeilla sukkaparin yhtäaikaista neulomista. Kun löysin kirjastosta Melissa Morgan-Oakesin kirjan oli pakko lähteä kokeilemaan. Tällaiset tuli.


Lankana on Novitan 7 veljestä, puikot olivat bambuiset pyöröpuikot kokoa 3, pituus 80 cm. Olen neulonut viimeisen vuoden ajan lähes kaikki sukkani varpaista varteen, joten kun silmukat sai luotua, ei tarvinnut miettiä muuta kuin sitä, että neuloo oikealla langalla oikeaa sukkaa. Kun mukaan tuli toinen väri tuntuivat langat olevan koko ajan solmussa, mutta kun kerien setvimisestä joka kerroksella tuli rutiinia ei tämäkään enää häirinnyt. Alkuun tuntui myös, että kaapeli olisi saanut olla pidempikin, mutta kun työhön pääsi kunnolla kiinni eikä silmukoiden lisäämistä tarvinnut miettiä se tuntui juuri sopivalta. Lyhyempää kaapelia en kuitenkaan suosittele, ainakin itsellä tätä lyhyempi kaapeli ei tulisi kyseeseenkään. Ajoittain piti tämänkin kanssa pelätä toisen sukat silmukoiden putoamista.

Kahden sukan neulominen kerralla ei varsinaisesti jouduta sukkien valmistumista, mutta varsinkin raitasukkien kanssa ja jämälankoja käytettäessä tekniikka on loistava. Itse en ikinä jaksa kirjoittaa mitään ohjeita muistiin kun sovellan ohjetta omasta päästäni, joten kun voi kerralla tehdä koko parin säästyy paljolta pähkäilyltä.

Ai niin. Terveisiä työmatkalta Ruotsista ja Saksasta. En tosin ehtinyt löytää kuin yhden lankakaupan, mutta ostin uusimman Verena Strickenin. Suosittelen.