tiistai 25. joulukuuta 2012

Maatuskapannumyssy

Anoppikokelaallani ja minulla on yksi yhteinen taipumus: olemme molemmat taipuvaisia käräyttämään pannumyssyjä. Kun edellinen kärähti sain vastaanottaa toiveen neulotusta pannumyssystä. Ravelrystä löytyi ihana maatuskapannumyssyn ohje, josta lähdin liikkeelle. Jouduin muokkaamaan ohjetta heti rankalla kädellä, koska käytössä oleva pannu oli ohjeen pannua kookkaampi ja sen kahva oli yläpuolella, ei sivussa.


Mustan pannumyssyn virkkasin Gjestalin Villestä kaksinkertaisella langalla, puikot olivat kokoa 3,5. Tämä oli se kaikista tylsin vaihe. Alun perin mietin myös myssyn huovuttamista, jolloin siitä olisi tullut vielä eristävämpi, mutta huovuttaminen ei ole koskaan oikein tuntunut omalta jutulta, joten siksi näin. Lisäksi luulin vielä tässä vaiheessa jaksavani kirjoa alkuperäisen ohjeen monimutkaisen kukkakuvion myssyyn jälkikäteen, enkä ollut aivan varma, miten se huovutettuun pintaan onnistuisi.


Kun pääsin tekemään päätä ja kasvoja olin jo aivan maatuskan pauloissa. Silmät ovat Gütermannin pienet askarteluhelmet, posket  ja suun jäljensin jälkikäteen alkuperäisiä silmukoita seuraillen. Ripset ovat karhulankaa. Hiukset kiinnitin yksi kerrallaan virkkuukoukun avulla, yhden silmukan alta jakauksen kohdalta ja toisen kerran pään takana. Pään yli ulottuvat langanpäät letitin ja kiinnitin nutturalle niskaan. Tässä kohtaa huomasin, että vaikka kuinka koitin täyttää pään kevyesti, siitä tulee silti melko raskas. Kun pannumyssy oli muuten valmis tein vanusta ja ohuesta kankaasta ylävartaloon pienen täytepallon, joka tukee nukkea, ja pistin pään tueksi ("selkärangaksi") kaksinkertaista askartelupunosta.


Päähineestä piti alun perin tulla kolmiohuivi. Sileä neulepinta kaartui kuitenkin niin kauniisti, että päätin kiinnittää kolmion rullautuvan kärjen huiviin ja antaa muunkin reunan rullautua. Mitäs sitä turhia prässäämään. Kasvoistakin tuli niin tyttömäiset, ettei mummotyyliin leuan alta kiinnitettävä huivi tuntunut hyvältä ratkaisulta.


Kun maatuska oli muuten valmis aloin miettiä puvun koristusta. Kirjonta ei oikein jaksa sytyttää, joten etsiskelin hetken venäläisiä ristipistomalleja. Lumihiutaleet ovat aina kauniita, ja lopuksi helmaan ja hihansuihin simppeliä koristusta. Valmis!

Jälkikäteen harmittelin ainoastaan sitä, miksi edes päätin tehdä mustan pannumyssyn. Olin kuitenkin niin ihastunut alkuperäiseen malliin, etten osannut ajatella sen ohi. Projekti oli todella hauska ja sain myös kipinän ihmismäisten nukkejen neulomiseen. Eikä tämä varmastikaan jäänyt viimeiseksi pannumyssykseni!

2 kommenttia:

Olen kiitollinen kommentistasi!