lauantai 27. lokakuuta 2012

Jaloista ja niiden kuvaamisen vaikeudesta

Omia jalkoja ei ole kauhean helppo kuvata, mutta minkäs teet kun kuvat on saatava nyt eikä muita ole lähimainkaan. Ainakaan hereillä. Ajattelin välipalatyönä kokeilla pitkästä aikaa palmikon neulomista, kun tulossa on melko monimutkaistakin palmikkoa sisältävä polvaritilaus.


Lankana on pylväsmyssystä ylijäänyt Novita Puro (väri kivi), sitä kului vajaat kaksi kerää. Pituutta olisi ehkä saanut olla lisääkin, mutta kun talvi pääsi yllättämään neulojan niin piti saada nopeasti valmista. Puikot olivat kokoa 4 ja palmikko on ihan perus, osiot neljän silmukan levyisiä. Neuloksesta tuli mukavan napakkaa eikä palmikkokaan kiristä mistään kohtaa eikä myöskään lörpötä. Perusasiat on siis edelleen hallussa!

Hattivatitkin etenee. Sain eilen peukalokiilan valmiiksi ja uskalsin alkaa mallata lapasta omaan käteen. Ja onhan ne tosi nätit mutta koko on aika huge. Tiheyskin osuu ihan kohdalleen mutta kun omaa kättä mittasin niin kämmeneni on kolme senttiä kapeampi kuin ohjeessa (mittanauha oli hukassa kun innostuin aloittamaan, mikä yllätys). Ne istuu kuitenkin miehen käteen aika mukavan oloisesti, ja kun mies pääsi aikoinaan Tampereen teknilliseen yliopistoon sähkön puolelta sisälle niin onhan ne siis ihan teemaan sopivatkin. Taidan jossain välissä alkaa muokata kuviota enemmän omaan käteen sopivaksi, sitten vaikka joulun jälkeen.

1 kommentti:

  1. Oot saanu olla aika akronoominen, että on tullu noin onnistunu kuva omista jaloista :D

    VastaaPoista

Olen kiitollinen kommentistasi!