lauantai 27. lokakuuta 2012

Jaloista ja niiden kuvaamisen vaikeudesta

Omia jalkoja ei ole kauhean helppo kuvata, mutta minkäs teet kun kuvat on saatava nyt eikä muita ole lähimainkaan. Ainakaan hereillä. Ajattelin välipalatyönä kokeilla pitkästä aikaa palmikon neulomista, kun tulossa on melko monimutkaistakin palmikkoa sisältävä polvaritilaus.


Lankana on pylväsmyssystä ylijäänyt Novita Puro (väri kivi), sitä kului vajaat kaksi kerää. Pituutta olisi ehkä saanut olla lisääkin, mutta kun talvi pääsi yllättämään neulojan niin piti saada nopeasti valmista. Puikot olivat kokoa 4 ja palmikko on ihan perus, osiot neljän silmukan levyisiä. Neuloksesta tuli mukavan napakkaa eikä palmikkokaan kiristä mistään kohtaa eikä myöskään lörpötä. Perusasiat on siis edelleen hallussa!

Hattivatitkin etenee. Sain eilen peukalokiilan valmiiksi ja uskalsin alkaa mallata lapasta omaan käteen. Ja onhan ne tosi nätit mutta koko on aika huge. Tiheyskin osuu ihan kohdalleen mutta kun omaa kättä mittasin niin kämmeneni on kolme senttiä kapeampi kuin ohjeessa (mittanauha oli hukassa kun innostuin aloittamaan, mikä yllätys). Ne istuu kuitenkin miehen käteen aika mukavan oloisesti, ja kun mies pääsi aikoinaan Tampereen teknilliseen yliopistoon sähkön puolelta sisälle niin onhan ne siis ihan teemaan sopivatkin. Taidan jossain välissä alkaa muokata kuviota enemmän omaan käteen sopivaksi, sitten vaikka joulun jälkeen.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Paljon keskeneräistä...

Tämän viikon päivitys jää harmittavan tyngäksi. Pyhitin eilisen toiselle rakkaalle harrastukselleni, juoksulle, ja läksin Kankaanpäähän juoksemaan puolimaratonin! Ensimmäinen ei ollut kyseessä, mutta kuitenkin tähän astisista puolikkaistani ajaltaan paras.

Tämä viikko oli kuitenkin hyvin antoisa neulomisen suhteen. Kutsuin yhtenä iltana käsitöitä harrastavia kavereita kylään, juotiin koko ilta teetä ja neulottiin. Ja oli hauskaa! Seuraava ilta on sovittu jo marraskuulle.

Mutta sitten asiaan. Johtuen erään suuren j-kirjaimella alkavan juhlapäivän läheisyydestä en taaskaan voi julkaista täällä kuvaa valmiista työstäni, mutta osion sentään. Maluka on siis valmis.


Lisäksi tällä viikolla sain mustan leveän tilausvillahuivin sellaiseen malliin, että se saattaisi ehkä olla jopa valmis. Vielä pitää pituutta katsoa, mutta aika hyvältä alkaa jo vaikuttaa. Toinen kysymys onkin sitten se, miten saadaan lokakuussa näyttävä ja selkeä kuva mustasta villahuivista...

Lisäksi puikoille (hyvin pienille sellaisille) pukkaa kirjoneuleena hattivattilapasia. Niitä varten ostin käsittämättömän pienet, kokoa 1,5 olevat pyöröpuikot. Saas nähdä, tuleeko niistä silti liian isot vai kuinka käy. Ja eilen illalla aloin tehdä välipalasäärystimiä Purosta, jota jäi jäljelle vuosi sitten tehdystä pylväspiposta. Näistä projekteista säärystimet valmistuvat todella vaudikkaasti, kun taas hattivatit antavat odotuttaa itseään... Kun puikot ovat noin pienet niin työ tuntuu (ainakin ajatuksissa) edistyvän todella hitaasti. Tämän lisäksi toinen langoista on todella tumma, eikä neulomisesta iltaisin hanki tulla sen kanssa mitään. Mutta ehkä joskus, ehkä joskus... Ottivathan mörötkin oman aikansa, ennen kuin ne valmiiksi sain.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kokemuksia neliskanttisista puikoista

Aloittelin Ravelrystä löytyvän Maluka-huivin tekemisen viikko sitten. Harmittavan hidasta on eteneminen ollut, ei ole syystä tai toisesta oikein neulominen napannut. Reunuksesta puuttuu vielä n. 10 kerrosta, mutta taidan tehdä siihen jonkin verran ekstrakerroksia, että saisin huiviin lisää leveyttä.


Ohje huiviin on sinänsä todella simppeli. Ainut, mikä vaati jonkin verran totuttelemista, oli kaavion kirjoitustapa. En ole muutenkaan tehnyt aiemmin mallia, jossa pitsiä tehtäisiin jokaisella kerroksella, mutta kun nurjat kerrokset pitää vielä lukea vasemmalta oikealle olin jonkin aikaa ihan hukassa. Ensimmäisen mallikerran tehtyäni vertasin sitä ohjeen kuvitukseen ja muihin googlen avulla löytyneisiin huivikuviin ja totesin, että lähellä ollaan mutta kuitenkin ihan metsässä. Nyt mallikerta sujuu jo ihan mallikkaasti, mutta ensimmäiset kolme-neljä kertaa olin ihan varma, että metsään menee ja kovaa.

Sitten itse asiaan eli puikkoihin. Teen siis huivia Knit Pron pyöröpuikoilla, joihin saa vaihdettua kaapelin itse. Puikoissa ja kaapelissa on kierteet ja aloitettaessa puikot vain kierretään kaapeliin kiinni. Alkuun en kiinnittänyt niitä tarpeeksi tiukalle, jolloin oikean käden puikon kiinnitys alkoi aueta. Onneksi jenkat ovat niin pitkät ja mallini vielä niin lyhyt, että tästä ei koitunut mitään konkreettisia ongelmia. Kun kiinnitin puikot kunnolla tiukkaan ei ongelmaa enää ole ollut.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Sen lisäksi, että käytän ns. koottavia pyöröpuikkoja, ovat puikot myös kantikkaat. Olen kuullut kantikkaista puikoista aiemminkin ja Lankamaailman myyja sanoi, että neulontajälki on ehkä hieman sileämpää kuin pyöreillä puikoilla neulottaessa, mutta itse en huomaa jäljessä juurikaan eroa pyöreisiin verrattuna. Käteen ne tuntuvat todella mukavilta, mutta veikkaisin tämän johtuvan enemmän materiaalista kuin muodosta. Tosin jos kaapeli pääsee kiertymään esim. kerrosta vaihdettaessa ei puikon kiertäminen takaisin oikeaan asentoon välttämättä suju kesken kerroksen, jos puikolla on tiukkoja silmukoita. Jahka saan huivin reunuksen valmiiksi ja pääsen keräämään reunasilmukat puikolle itse huivia varten voin kertoa kokemuksistani vielä enemmän. Tällä hetkellä voin sanoa vain, että ensifiilis on hyvä.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Punaista, sinistä, valkoista

Nyt alkaa sitten tämä mystisten neuletöiden esittely. Tämä menee joululahjaksi, joten siksi vain alustavaa kuvaa, joka ei paljasta muuta kuin sen, että olen saanut tälläkin viikolla jotain valmista kasaan.


Kun tuota sotkua katsoo niin pistää kyllä miettimään, miksi ihmeessä olen tällä hetkellä täysin koukussa kirjoneuleisiin. Möröstä se alkoi, sitten seurasivat kissasukat intarsioineen, ja nyt tämä. Ei ole järkeä ei. Alan kyllä pikkuhiljaa olla aika hyvä kuljettamaan muita kuin käytössä olevaa lankaa mukana, se täytyy myöntää.

Lisäksi ostin tällä viikolla ensimmäiset ns. hifistelypuikkoni. Kävin Lankamaailmassa etsimässä sopivaa lankaa seuraavaan projektiini ja totesin (kiitos puikkojemmani!), ettei minulla ole sopivan kokoisia puikkoja valmiina. Kun lanka löytyi niin sitten seuraavaksi puikkohyllylle, jossa silmiin osui KnitPron puiset vaihdettavat puikot pyöröpuikkoihin (kuva KnitPron sivuilla). Kaapeleitakin löytyi sopivan mittaisena, joten kaapeli ja puikot kyytiin ja menoksi. Olen jo jonkin aikaa miettinyt näitä interchangeable-pyöröpuikkoja (onko niillä edes suomenkielistä nimeä?), nyt tuli sitten hankittua ensimmäinen pari kokeiluun. Hinta yllätti positiiviesti, puikot ja kaapelin sai alle kymmenellä eurolla. Ensi viikolla olen toivottavasti päässyt näillä jo neulomiseen kiinni ja osaan kertoa, kannattaako kokeilla vai ei.