keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Amigurumikaivurit 2.0

Kaivurit valmistuivat juuri kesän kynnyksellä. Tai no, kai sitä jo ajoittain voisi kesästäkin puhua.


Lankana käytin Novitan seiskaveikkaa ja isoveljeä, koukku oli 5 tai 3 langan vahvuuden mukaan. Projekti meinasi venähtää ikuisuuden mittaiseksi, nämä kun tilattiin jo ennen joulua, mutta inspiraatio on ollut näiden suhteen täysin hukassa koko tämän vuoden. Hahmot ovat todella simppeleitä virkattavia ja yhteen liitettäviä osiakaan ei ole ihan mahdottomasti: vartalo, hytti (pää), kauhan varsi, kauha, telaketjut ja edessä oleva lana (jonka tein lähinnä tuomaan hahmoon tasapainoa; kauha tekee kaivurista hyvin etupainoisen). Alun perin suunnittelin tekeväni toiseen hahmoista pyörät telaketjujen sijaan, mutta pyörien kanssa hahmoa en saanut pysymään pystyssä. Kun hahmo on telaketjujen l. kahden pötkylän päällä sen saaminen seisomaan itsekseen on huomattavasti helpompaa.

Tein kaivurin kaikki osat samalla kaavalla: Aloitin luomalla taikasilmukan ympäri 6 silmukkaa ja lisäsin joka kerros silmukoita 6 kpl. Osien ympärysmitat olivat telaketjuissa 36 silmukkaa (7veikka), vartalossa 48 silmukkaa (isoveli), kauhan varressa 18 silmukkaa ja kauhassa 54 silmukkaa (7veikka). Lanaa varten virkkasin ketjusilmukoita sen verran, että sen leveys tuntui hyvältä, ja tein kiinteillä silmukoilla kerroksia niin kauan, että kun kappaleen taittaa kaksin kerroin sen korkeus on riittävä. Sitten vain pari saumaa, täytettä sisään ja umpeen ompelu. Kauhan muotoilu ei vaatinut sen kummempaa aivotyötä: kun silmukoita on riittävästi, tein jokusen kerroksen ilman lisäyksiä, jolloin kappaleesta alkaa muodostua kuppimainen. Kun korkeutta oli tarpeeksi aloin kaventaa kupin sivuista silmukoita pois, jolloin se muuttuu suppeammaksi. Ja kun muoto on hyvä, virkkasin kupin alareunaan kiinteillä silmukoilla jokusen kolmion hammasmaisen reunan aikaansaamiseksi. Kun koukku on pienempää kuin langan suositus kappaleesta tulee melko napakka ilman mitään kovettimia.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Lahjaporsas

Minulle on tullut paha tapa lahjoa tuttuja, kavereita ja kummin kaimoja amigurumeilla aina tilaisuuden tullen. Nyt tuli ajankohtaiseksi pienen söpön possun virkkaaminen. Googlesta löytyy ihan uskomaton määrä erilaisia pikkupossuja, ja päädyin katsomaan mallia täältä. Alla lopputulos.


Virkkasin possun kärsän, pään ja vartalon yhtenä pötkäleenä kärsästä alkaen. Lankana oli ehkä hieman liiankin paksu Viking Naturgarn (100 % villa, suosituspuikkokoko 8), mutta väri oli juuri sopiva, ei liian karkkimainen tai pastillinen vaaleanpunainen. Ja paksusta langasta saa valmista nopeasti. Possuun kului koko kerä, takajaloista tulikin sen takia aikamoiset nysät. Käytin koukkua nro 5, jolloin pinnasta tuli melko tiivis. Täytettäkään ei tarvinnut ihan hirveitä määriä, sillä paksu lanka piti possun hyvin muodossa ilman täytettäkin.

En ajatellut tehdä mitään tämän kummempia viimeistelyjä, valkoinen rusetti (huom! oikeaoppinen bowtie) saa luvan riittää. Joskus yksinkertainen on se toimivin ratkaisu.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kirjavinkkejä

Kirjasto on ihana paikka! Aina sieltä tarttuu jotain mukaan ja tulee sellainen olo, että on tehnyt oikean löydön! Jokin aika sitten tutkailin lähikirjastoni käsityöhyllyä ja useampikin kirja huuteli perääni niin kovaa, etten voinut jättää niitä sinne. Nyt saan vihdoinkin jaettua löytöni täällä, kun palautuspäivä lähenee uhkaavasti.

Lise-Lotte Lystrupin Ne ihanat neuleet (2008) sisältää ihania vintage-neuleohjeita. Kirjasta löytyy jakkua, kaulahuivia, boleroa, toppia ja puseroa. Sitä on ihana selailla ja ohjeetkin ovat äkkisilmäyksen perusteella melko selkeitä. Mallit mukailevat 1900-luvun alkupuoliskon muotia ja ovat pääosin vartaloa myötäileviä ja naisellisia. Ja juuri siksi niin ihania! Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos, suosittelen lämpimästi kaikille vintagen ystäville.

Birgitta Adolfssonin Pulsvärmare. En inspirationsbok (2006) tarttui mukaan syystä, jota en osaa näin jälkikäteen selittää. Jotenkin se vain puhutteli! Lyhyehkössä teoriaosuudessa esitellään mm. ruotsinkieliset lyhenteet ja helmien käyttäminen neule- ja virkkaustöissä. Kirja toimii nimensä mukaisesti inspiraation lähteenä. En löytänyt siitä mitään ohjetta, jonka haluaisin ehdottomasti toteuttaa, mutta toden totta useita kivoja pikku ideoita, joita voisin käyttää jossain joskus.

Sokerina pohjalla mukaan tarttui Alyce Benevidesin ja Jacqueline Millesin Pretty In Punk. 25 Punk, Rock and Goth Knitting Projects (2007). Kyllä, lainasin siis yhtä aikaa vintage- ja punk-tyylisiä ohjeita sisältäviä kirjoja. Ah, kirjasto! Kirjasta löytyy erilaisia huiveja, puseroita, kämmekkäitä ja jopa neulottuja laukkuja. En tästäkään kirjasta bongannut yhtä tiettyä ohjetta mutta monia monia ideoita ja vinkkejä. Kirjan johdanto on melko perusteellinen ja rohkaiseva aloittelevallekin neulojalle, ohjeet vaikuttavat hyvin perusteellisilta (= pitkiltä) mutta ovat kuitenkin helppolukuisia. En ole ihan heti toteuttamassa irokeesipipoa, mutta aion kyllä ottaa ohjeen ylös, jos vaikka joskus tulisi tarpeeseen.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Huivista toiseen

Aquila ei sitten koskaan lähtenyt etenemään. Nyt aionkin heittää sen vallan mielestäni ja vapauttaa puikot muihin hommiin. Kävin perjantaina hemmottelemassa itseäni Lielahden Lankamaailmassa, josta löytyi vaikka mitä - kuten esimerkiksi langat Josephine-huiviin eli Josephinentuchiin. Ohje löytyy mm. Ravelrystä. Lankana aion kokeilla raitavärjättyä sinisävyistä Vikingin Nordlysiä.


Hetki sitten ihastelin vielä eri tekijöiden näkemyksiä huivista, ja täytyy myöntää, että hieman alkoi himottaa langan yhdistäminen valkoiseen ohueen sukkalankaan. Miksi oi miksi nämä ideat tulevat juuri silloin, kun kaikki kaupat ovat jo kiinni?! Todennäköisesti kokeilen vielä illalla, miltä huivin alku näyttää "yksivärisenä" ja päätän sen jälkeen, mitä teen. Huomenna kun Lankamaailmaan taas pääsee. 

Mustasta Viking Balderistä pitäisi puolestaan tehdä kaverille huivi ensi talvea varten. Lanka on 100 % villaa ja ihanan pehmeää! Ja kuinka ollakaan, niin paksua, että valmista pitäisi tulla vauhdilla. Kesän alku taitaa siis sujua mukavasti huivien merkeissä.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Pitsibolero

Paperisäärystimiä varten ostamaani Gjestalin Tinde-lankaa oli vielä vyöte jäljellä. Siitäpä sitten päätin tehdä boleron.



Ohje on Kelly Maherin suunnittelema ja se löytyy Ravelrystä nimellä Ribbed lace bolero. Malli oli äärimmäisen helppo ja nopeakin toteuttaa. En ole aiemmin tehnyt boleroa eikä tämä varmasti jäänyt viimeiseksi, pari uutta ohjetta on jo hommattuna. Kaulus on käännetty ja kiinnitetty parilla pistolla, mutta se ei ole ihan niin näyttävä kuin voisi toivoa. Asian saisi helposti korjattua hieman mallia muokkaamalla, lisäämällä kerroksia joustinneuleen keskiosaan, mutta osasyy taitaa olla myös langassa, joka on äärimmäisen pehmeää: käännettäessä se painuu todellakin kasaan!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Vellamo-sukat

Kirjo-Pirkasta syntyi seuraavanlaiset äitienpäiväsukat.


Monivärisestä raitalangasta syntyi hyvin eläväpintainen kuvio harmaanruskealle pohjavärille. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi toki voinut kohdistaa värjätyn langan raidat menemään samalla tavalla kummassakin sukassa, mutta ei sitten tullut siinä hetkessä mieleen, kun toista sukkaa aloitin. Ohje löytyy Ullasta. Yksivärisestä langasta neulottuna kirjoneulekuvio tulisi paljon selkeämmin esiin, mutta kun näin nämä kaksi kerää rinnakkain en voinut olla kokeilematta niiden yhdistämistä! Lankaa kului yhteensä 23 grammaa raitaväriä ja pohjaväriä 41 grammaa, puikkokoko oli 2,5 ja silmukoita 48, valmiin sukan koko tällöin n. 36-38. Tällä silmukkamäärällä kumpikin kirjoneuleraita meni mukavasti tasan.

Tämäkin projekti oli todella mukava. Taidan jäädä oikeasti koukkuun kirjoneuleisiin! Kirjoneuleraidat virkistivät mukavasti ja raidat näyttivät selkeästi että etenemistä tapahtuu. Nyt pitäisi sitten vain vielä askarrella kortti ja pistää sukat pakettiin ja matkaan äitienpäiväksi. 

Nämä olivat ensimmäiset ohuesta sukkalangasta neulomani sukat. Joutuisastihan tämäkin työ kuitenkin eteni, joten kammoni ohuita lankoja kohtaan taisi osittain kaikota. Kirjo-Pirkka on myös todella mukavan oloista lankaa: värejä löytyy vaikka milla mitalla ja se tuntuu todella kestävältä. Valmis neulepintakin on todella pehmeää, vaikka kerällä lanka tuntuu ehka hieman kovahkolta ainakin tällaisen neulojan sormiin, joka normaalisti suosii paksumpia lankoja.