Ja sitten itse asiaan.
Tämän viikonlopun tavoitteena oli saada edes yksi mörkölapanen tehtyä. No kuinkas siinä sitten kävikään? Tässä kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Eli purkamiseksihan se meni. Koko projekti oli kyllä heti alusta alkaen tuhoon tuomittu, kun oma tiheyteni ei ollut lähelläkään ohjeen tiheyttä. Ajattelin vain että no, kirjoneule ei ole niin joustavaa, eli ihan hyvä, että käsiala on hieman isompaa kuin ohjeessa. Kaikki sujui hyvin peukalokiilan loppupuolelle asti, kun huomasin, että olin tehnyt siinä olevaa kuviota väärin - ja yritin korjata tilanteen nostamalla silmukat neljän kerroksen matkalta oikean värisiksi. Sekaisinhan siinä meni koko höskä, ja lopulta ajattelin, että voihan ne silmukat siihen jäljentää jälkikäteenkin, eli nostetaan kaikki silmukat valkeiksi (teen lapasen käänteisväreissä ohjeeseen nähden, eli mörön tummalla ja taustan vaalealla). Sitten etenin siihen asti, että aloin tehdä mörön suuta, jolloin äkkäsin, että työssäni on yksi silmukka liian vähän! Mitä tästä siis opimme? Aloittaessasi neuletta tarkista (test, check, double check, niinkuin mainoksessakin viisaasti todetaan), että sinulla on oikea määrä silmukoita työssäsi! Täytyy hankkia jostain pykälää pienemmät puikot ja ottaa ensi viikolla uusi yritys.
Sivujuonena sanottakoon, että olen viettänyt viikonloppua anoppilassa, enkä fiksuna tyttönä tietenkään ottanut toista neuletyötä mukaan. Ja kun paikalla on Novitan sukkalehti viime syksyltä, niin koitan tehdä siitä sitten lohtusukat noista mrkölangoista, että olisi edes jotain tekemistä. Putkisukat ilman kantapäätä kuulostaa ideana niin kummalliselta, että niitä on pakko kokeilla. Asteikolla 1-10, kuinkahan tylsä ko. projektista tulee?
Että näin tällä kertaa.
