lauantai 21. huhtikuuta 2018

Neulotut converset lapselle

Tunnetusti en ole koskaan neulomistrendien aallonharjalla. Neuleblogien seuraaminen oli minulla pitkään paitsiossa, kun oma neuloosi oli enemmän tai vähemmän hukassa. Syksyllä sain kuitenkin hyvän syyn hypätä näin jälkijunassa neulottujen Converse-tossujen matkaan, kun ystävä otti ne puheeksi.


Ensin yritin virkata niitä, mutta sitten totesin, että virkkaamalla on mahdotonta saada oikean kokoisia tossuja, jos ei pysty jatkuvasti sovittamaan niitä tekemisen yhteydessä.

Sitten kokeilin neulomista. Kiva ohje löytyi esim. Helmenkerrääjältä. Kyseisissä tossuissa kuitenkin neulotaan pohjan valkoinen "reunus" erikseen ja ommellaan sukkaan jälkikäteen, mikä ainakin minun kohdallani tarkoitti sitä, että sukan joustavuudesta pituussuunnassa menetettiin aika paljon. Tein sukat valmiiksi ohjeen mukaisesti mutta en ehtinyt kuvata niitä, ja olihan ne sitten lopulta liian pienet.

Jonkin aikaa googlettelin mutta totesin aika pian, että kokeilen väsätä mallin omasta päästä intarsiana. Ekan kerran törmäsin intarsianeuleeseen ihanissa Stitch surfer -sukissa enkä oikein keksinyt syytä, miksi se ei tässäkin projektissa toimisi. Intarsian ajatuksena on siis se, että voidaan neuloa kirjoneuletta ilman langanjuoksuja. Joten ei muuta kuin lankaa puikoille ja kokeilemaan! Näidenkään sopivuudesta ei ole toistaiseksi tietoa, mutta tätä mallia on helppo muokata isommaksi tai pienemmäksi tarpeen mukaan, tarvittaessa purkamalla. Nauhoja kiristämällä saa tarvittaessa otettua ympärysmitastakin liiat pois.


Puikot olivat projektissa kokoa 2,5 ja lankana Handun värjäämä keltainen sukkalanka ja jokin valkoinen jämävillalanka. Loin 36 silmukkaa ja neuloin varteen joustinta, jonka jälkeen tein kantapään vahvistettuna. Kantalapun viimeiset viisi kerrosta neuloin valkoisella. Kun poimin kantalapun reunasta silmukat kiilaa varten vaihdoin värin keltaiseksi siinä kohtaa, kun valkoiset kerrokset loppuivat. Toisessa reunassa vastaavassa kohtaa katkaisin valkoisen langan ja neuloin kerroksen loput silmukat sillä. Jatkossa lankaa ei tarvitse enää katkaista ja kärki voidaan taas neuloa ihan perinteisesti. Nauhalärpäkkeitä varten poimin silmukat pääliosasta (joka neljännen skippasin yli, ettei tulisi liian lerppua lärpäkettä) ja tokavikalla kerroksella neuloin *1o, lk, 2 o yht* alusta loppuun.


Intarsian neulominen on loppujen lopuksi tosi simppeliä. Joka toinen kerros neulotaan oikealta puolelta ja joka toinen nurjalta. Kun tullaan pisteeseen, jossa työ käännetään, kiedoin langan seuraavan (erivärisen) silmukan ympäri. Tein tämän kohdan samoin kuin Stitch surfer -sukissa (linkki sukkien englanninkieliseen ohjeeseen Knittyssä). Tähän kohtaan jää ainakin minulla erilainen, hieman reikäisen näköinen reuna, kuin toiselle puolelle, jossa värin vaihtaminen onnistuu siistimmin. En ole aivan varma, johtuuko se vain omasta käsialastani.

Suunnitelmissa on ollut jo hetken aikaa neuloa pienistä jämänöttösistä hieman erilaiset intarsia-sukat, joten pääsen hiomaan tekniikka tulevaisuudessa vielä lisää. Interweaven Cube socks -malli on kutitellut takaraivossa. Saas nähdä, koska se pääsee puikoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kommentistasi!