Minulla ei ole montaakaan pikkuystävää. Yksi heistä täytti äskettäin kolme ja sain pitkästä aikaa inspiksen amigurumiin. Edeltävänä viikonloppuna poika oli nähnyt kaverin dalmatialaisen, joka teki pikkuiseen suuren vaikutuksen. Siitä se ajatus sitten lähti...
Lankana käytin mustaa ja valkoista jämälankaa, musta oli ilmeisesti seiskaveikkaa ja valkoinen jonkinlaista puuvillasekoitetta. Puuvillalangassa oleva hohde pelasi hyvin mustan villalangan kanssa yhteen. Koukku oli kokoa 4,0 ja turvasilmät ja -kuono löytyivät omista kätköistä.
Jotenkin nämä tekemäni amigurumit ovat kaikki vähän mielipuolisen näköisiä. Itse voivottelin taas tehneeni päästä liian raskaan muuhun koiraan nähden, mutta kun poika sai koiran käteensä niin ei sitä istumaan laitettu, heti piti lähteä kuono maassa etsimään hajuja. Ensimmäisen leikkisession jälkeen dalmatialainen oli muuttunut entistä muotopuolisemmaksi. Pääasia, että saaja tykkäsi. ^.^
