Palasukat intarsiana

Onpas tullut taas taukoa! Nämä sukat valmistuivat jo varmaan huhtikuun puolella, mutta vauva-arki vei sen verran mukanaan että kuvatuksi sukat tulivat vasta nyt (ja kännykällä, en edes järkkäriä saanut kaivetuksi kuvausta varten esiin).

Nämä ovat olleet kyllä kovalla käytöllä (sikäli mikäli tänä kesänä oli villasukkakelejä) ja olen tykännyt näistä ihan tosi paljon! Oiva jämälankaprojekti!

 

Mallia ehdin edellisessä postauksessa jo hehkuttaakin. Kyseessä on siis Interweaven The Cube Socks, jotka neulotaan intarsiana eli kirjoneuleena ilman langanjuoksuja. Lankoina käytin kaikenlaisia sukkalankajämiä ja puikot olivat 2,0 tai 2,5. Nämä piti neuloa ihan sukkapuikoilla, jotta intarsia toimi: kerrosta ei neulota perinteisesti alusta loppuun, vaan kerroksen alkamispaikka vaihtuu joka toinen kerros, jotta langat saadaan kiedottua nätisti toisiinsa ja sukkiin ei näin ollen pääse muodostumaan tekniikasta johtuvia reikiä. Näiden neulominen oli hauskaa, tulen varmasti neulomaan toisetkin, jahka vaan aikaa löytyy...

Neulotut converset lapselle

Tunnetusti en ole koskaan neulomistrendien aallonharjalla. Neuleblogien seuraaminen oli minulla pitkään paitsiossa, kun oma neuloosi oli enemmän tai vähemmän hukassa. Syksyllä sain kuitenkin hyvän syyn hypätä näin jälkijunassa neulottujen Converse-tossujen matkaan, kun ystävä otti ne puheeksi.

Ensin yritin virkata niitä, mutta sitten totesin, että virkkaamalla on mahdotonta saada oikean kokoisia tossuja, jos ei pysty jatkuvasti sovittamaan niitä tekemisen yhteydessä.

Sitten kokeilin neulomista. Kiva ohje löytyi esim. Helmenkerrääjältä. Kyseisissä tossuissa kuitenkin neulotaan pohjan valkoinen "reunus" erikseen ja ommellaan sukkaan jälkikäteen, mikä ainakin minun kohdallani tarkoitti sitä, että sukan joustavuudesta pituussuunnassa menetettiin aika paljon. Tein sukat valmiiksi ohjeen mukaisesti mutta en ehtinyt kuvata niitä, ja olihan ne sitten lopulta liian pienet.

Jonkin aikaa googlettelin mutta totesin aika pian, että kokeilen väsätä mallin omasta päästä intarsiana. Ekan kerran törmäsin intarsianeuleeseen ihanissa Stitch surfer -sukissa enkä oikein keksinyt syytä, miksi se ei tässäkin projektissa toimisi. Intarsian ajatuksena on siis se, että voidaan neuloa kirjoneuletta ilman langanjuoksuja. Joten ei muuta kuin lankaa puikoille ja kokeilemaan! Näidenkään sopivuudesta ei ole toistaiseksi tietoa, mutta tätä mallia on helppo muokata isommaksi tai pienemmäksi tarpeen mukaan, tarvittaessa purkamalla. Nauhoja kiristämällä saa tarvittaessa otettua ympärysmitastakin liiat pois.

Puikot olivat projektissa kokoa 2,5 ja lankana Handun värjäämä keltainen sukkalanka ja jokin valkoinen jämävillalanka. Loin 36 silmukkaa ja neuloin varteen joustinta, jonka jälkeen tein kantapään vahvistettuna. Kantalapun viimeiset viisi kerrosta neuloin valkoisella. Kun poimin kantalapun reunasta silmukat kiilaa varten vaihdoin värin keltaiseksi siinä kohtaa, kun valkoiset kerrokset loppuivat. Toisessa reunassa vastaavassa kohtaa katkaisin valkoisen langan ja neuloin kerroksen loput silmukat sillä. Jatkossa lankaa ei tarvitse enää katkaista ja kärki voidaan taas neuloa ihan perinteisesti. Nauhalärpäkkeitä varten poimin silmukat pääliosasta (joka neljännen skippasin yli, ettei tulisi liian lerppua lärpäkettä) ja tokavikalla kerroksella neuloin *1o, lk, 2 o yht* alusta loppuun.

Intarsian neulominen on loppujen lopuksi tosi simppeliä. Joka toinen kerros neulotaan oikealta puolelta ja joka toinen nurjalta. Kun tullaan pisteeseen, jossa työ käännetään, kiedoin langan seuraavan (erivärisen) silmukan ympäri. Tein tämän kohdan samoin kuin Stitch surfer -sukissa (linkki sukkien englanninkieliseen ohjeeseen Knittyssä). Tähän kohtaan jää ainakin minulla erilainen, hieman reikäisen näköinen reuna, kuin toiselle puolelle, jossa värin vaihtaminen onnistuu siistimmin. En ole aivan varma, johtuuko se vain omasta käsialastani.

Suunnitelmissa on ollut jo hetken aikaa neuloa pienistä jämänöttösistä hieman erilaiset intarsia-sukat, joten pääsen hiomaan tekniikka tulevaisuudessa vielä lisää. Interweaven Cube socks -malli on kutitellut takaraivossa. Saas nähdä, koska se pääsee puikoille.

Neulottu tuttinauha, ohje

Tällaiseenkin pikkuprojektiin sitä näköjään tuli haksahdettua. Lankana on pikkuihmisen peitosta ylijäänyt puuvillainen Dropsin Safran värissä 11, puikot olivat kokoa 2,5.

Inspiraation tähän nauhaan sain kuinkas muuten Ravelrystä. Alkuinnostuksessani en edes huomannut, että ohje olisi ollut saatavilla muullakin kuin norjan kielellä, joten sävelsin mallin itse. Alkuperäinen on ilmeisesti tehty valepalmikoilla, itse siirsin aina kerralla kaksi silmukkaa ja käytin apuna palmikkopuikkoa. Päädyin puuvillalankaan, sillä se on helppo pestä. Lopputuloksesta tuli myös mukavan joustava. Alla muistiinpanot, joiden mukaan tein tämän kyseisen nauhan. Tuttipidikkeitä ja klipsejä saa ostettua netistä aika monesta paikkaa, itse hain tarvikkeet tamperelaisesta Merletosta.

Luo neljällä jaollinen määrä silmukoita klipsin ympärille. Itse tein tämän virkkuukoukun avulla ja loin kiinnittimen ympärille 12 silmukkaa virkaten kiinteitä silmukoita. Silmukat jätin luomisen jälkeen koukun varteen odottamaan siirtoa puikoille. Jos kaikki silmukat ei mahdu kerralla koukun varteen, kuten minulla kävi, siirrä silmukat välillä koukulta puikolle.

Silmukoiden luomisen jälkeen neulotaan ensimmäisenä nurja puoli:
1. krs: neulo kaikki silmukat nurin
2. krs: neulo 2, *siirrä 2s apupuikolle työn taakse, neulo 2s, neulo apupuikon silmukat oikein*, toista * tarvittava määrä, lopeta kerros neulomalla 2s
3. krs: neulo kaikki silmukat nurin
4. krs: *siirrä 2s apupuikolle työn eteen, neulo 2 s, neulo apupuikon silmukat oikein*, toista * koko kerroksen ajan.
Jatka toistamalla näitä neljää kerrosta, kunnes olet saavuttanut haluamasi pituuden.
Kun pituutta oli mielestäni riittävästi otin taas avuksi virkkuukoukun ja päättelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita tuttirenkaan ympärille. Eli sujauta virkkuukoukku puikolla olevan silmukan läpi, vedä lanka silmukan läpi ja virkkaa kiinteä silmukka niin, että rengas jää silmukan sisälle.

Muuten, tuttinauhoja tehtäessä on huomioitava erilaisia turvallisuuskriteerejä, joista tärkeimpänä nauhan pituus: liian pitkä nauha voi aiheuttaa lapselle tukehtumisriskin, jos se pääsee kiertymään kaulan ympärille. Myös käytettyihin materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota. Lisätietoja löytyy ainakin Tukesin sivuilta löytyvän artikkelin lopusta.

Tuunattu vauvan peitto

Kovin on nyt peittolinjalla menty pitkään, joten miksi kääntää kurssia? Sain käsiini vanhan vauvanpeiton, jonka käsittääkseni oma mummuni aikoinaan teki minua varten.

Peiton toinen puoli on villaa ja ilmeisesti kudottu ja toisella puolella oli käsin ommeltu vaaleanpunainen ruusukangas, joka ei oikein omaa silmää miellyttänyt. Villankin väri oli jokseenkin haastava: vaaleanpunertavan ruskea eikä sinällään mitenkään erityisen kaunis. Peiton pintakuvio on kuitenkin mielenkiintoinen ja se on pysynyt muutamaa venynyttä lenkkiä lukuun ottamatta todella hyvänä kaikki nämä vuodet. Ajattelin, että raikkaanvärinen puuvillakangas riittäisi raikastamaan peiton ilmettä.

Edellisiltä Kädentaidot-messuilta tuli ostettua erilaisia puuvillatilkkuja, joten päätin etsiä sopivaa kangasta ensin omista kätköistä. Sainkin yllättyä iloisesti!

Kankaaksi valikoitui ihana kettukangas, mutta tilkku osoittautui aivan liian kapeaksi. Varsinaisen tilkkutäkin neulominen ei oikein hotsittanut, joten ostin kaveriksi ruskeaa valkokuvioista puuvillakangasta ikään kuin reunuksiksi. Kettukankaan sommittelin vinoon, koska epäsymmetrisyys miellyttää omaa silmää (ja koska en osannut ostaa riittävän paljon ruskeaa kangasta, jotta siitä olisi saanut tasaisen kokoiset reunat).

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka en olekaan ompeluihmisiä ja kankaat kiinnittyivät vähän miten sattuivat. Itse kun tekee niin saa sitä, mitä sattuu tulemaan. ^.^ Kiinnitin kankaat villaan käsin, sillä en omista ompelukonetta ja pelkäsin, mitä paksu villainen pohjakangas saattaisi koneelle tehdä.

Peitto kulmasta kulmaan

Tulipa sitten neulotuksi peräkkäin kaksi pikkukaverille soveltuvaa peittoa. Tämä menee hyvälle ystävälle, jonka raskaudesta sain kuulla vasta ihan loppupuolella. Viime hetken vauvakutsuja varten neulomiselle jäi aikaa kaksi viikkoa, joten kun idea tuli, niin siihen oli ryhdyttävä välittömästi.

Ihastuin ajatukseen kulmasta kulmaan neulomisesta heti kun näin tämän peiton. Malli on nimeltään Kodachrome baby blanket ja se löytyy maksutta Ravelrystä. Alkuperänen peitto on tehty muhkealla villalangalla ja paksuilla puikoilla, mutta itse tein peiton puuvillalangoista koon 3,75 pyöröpuikoilla.

Aloitin neulomisen ohjeen mukaan ja kun olisi pitänyt alkaa kaventaa neuloin lisäyskerroksia vielä jokusen ylimääräisen. Kun peitto oli valmis ja langanpäät päätelty meinasi epäusko iskeä, sillä peiton muoto oli ennemmin suunnikas kuin neliö, mutta pingotuksella sai taas ihmeitä aikaan.

Erilaiset pintaneuleet tulevat peitossa kauniisti esiin. Sileä, ainaoikea ja helmineule vuorottelevat raidoissa. Värit valikoituivat ihan sen mukaan, mitä löytyi valmiiksi kotoa ja mitkä sopivat mielestäni peiton saajalle. Valkoinen lanka on Dropsin Safrania, jota jäi yli edellisestä peitosta. Ruskea ja harmaa ovat jämiä Sandnes Garnin Mandarinista, jota jäi pääsiäispupuista.

Peitto pikkukaverille

Vuoden 2018 ensimmäinen blogipostaus. Kylläpä se aika rientää... Neuletakki valmistui tosin jo jouluksi mutta on edelleen kuvaamatta, koska neuloja ei tällä hetkellä sattuneesta syystä mahdu takin sisään. Enkä ole vielä saanut perusteltua itselleni, että sen kuvaamisessa olisi järkeä, jos se ei ole päällä. Onneksi valmistui tämä peittokin, jonka voi kuvata ihan vaan ryppyisenä harmaana päivänä. Pingotuksen sentään jaksoin tehdä, vaikkei sitä tuosta reunasta ehkä uskoisikaan.

Mutta siis tämä peitto. Neuloin pari vuotta sitten miehen veljenpojalle peiton lahjaksi. Ehkä jo tuolloin, ehkä myöhemmin, törmäsin Ravelryssä OpArt-nimiseen peittomalliin. Tykästyin ideaan, että neulominen aloitetaan keskeltä, jolloin kulmissa tehtävistä lisäyksistä muodostui tuollainen veikeä, hieman kiertyvä kuvio.

Sopivaa lankaa etsin pitkään, eikä esim. loppuvuoden Kädentaitomessuilla oikein ollut puuvilla- tai bambulankoja tarjolla. Lopulta päädyin tilamaan Liljan lankakaupasta Dropsin Safrania. (Sivuhuomiona mainittakoon että oli aika hienoa, kun kuittiin oli käsin kirjoitettu mukavien neulomishetkien toivotus. Tuli hyvä mieli, eli kiitokset vain yrittäjälle.) Lanka osoittautui ihan mahtavaksi. 100% puuvillalangassa on todella kaunis värikartta ja kierre on sen verran napakka, että jo kertaalleen purettunakin neulominen on miellyttävää. Ehdottomasti mukavin neulomani puuvillalanka.

Itse peiton neulomiseen käytin parhaimmillaan kaksia pyöröpuikkoja (koko 2,75), joissa molemmissa on metrinen kaapeli. Peiton ympärysmitasta tuli niin iso, ettei sitä muuten olisi saanut pysymään puikoilla. Mallia muokkasin sen verran, että neuloin koko peiton sileänä ja raidat paksumpina kuin ohjeessa. En myöskään muokannut raitojen paksuutta ihan niin usein kuin ohjeessa käskettiin. Kokoa peitolle kertyi pingotuksen jälkeen 76 x 76 cm ja lankaa kului 179 grammaa eli nelisen kerää.

Ruskasukat

Oma sukkatilanne lipsahti kesällä katastrofaaliseksi. Aurinkoraita-polvarit helpottivat tilannetta jonkin verran, mutta nilkkasukille oli vielä tilausta. Langaksi nappasin Jyväskylän neulefestareilta vuosi sitten löydettyä Hedgehog Fibresin sukkalankaa (90% merino, 10% nylon, väri pheasant).

Jotain ajateltavaa piti saada mutta ei mitään liian monimutkaista. Siksi sävelsin mallin omasta päästä. Molemmissa reunoissa on valepalmikot (samanlaiset kuin Salander-säärystimissä), kantapään yläpuolella 1o1n-neulosta ja kiilakavennusten jälkeen aloin siirtää ulompaa palmikkoa kohti sisempää. Ihan kivat tuli, vaikka vähän piti sitten kuitenkin toisen kohdalla vielä säveltää, kun omat muistiinpanot ei olleetkaan kovin yksiselitteiset. Kärkeen tein muunnellun sädekavennuksen.

Puikot oli pyöröt kokoa 2,5 paitsi yläreunan resorissa 2,0.

Aurinkoraidat

Olipa kerran synkkä ja kalsea talvi. Jossain vaiheessa neulojan hermo meni säärystinten asentoa parannellessa. Talvikengissäni on lyhyt varsi, joka jollain ilveellä aina nosti säärystimen suun kengän varren yläpuolelle ja viima kävi sukan ja säärystimen välistä.

Minulla oli siis vakava ongelma. Ratkaisuksi päätin tehdä sukat, joissa on ihan kunnolla vartta eikä tarvitsisi pelata erikseen villasukka + säärystin -yhdistelmän kanssa.

No, talvi tuli ja meni, kengätkin lensivät loppuun kulutettuina roskikseen. Sukat etenivät hitaasti mutta varmasti, kun piti välillä neuloa sitä punaista pitsi-ihanuuttakin.

Mutta sitten tuli juhannus! Ja sää oli juuri sitä mitä pitikin, niin kolea että melkein koko jussi tuli vietettyä sisätiloissa kutimet kädessä. Tikutin menemään sellaista tahtia, että lopulta tein ensimmäiseen sukkaan (joka oli siis ollut valmiina jos pitkään) hieman pidemmän kärjen ja varteen resorin. Koska suunnitellahan ei voi koskaan etukäteen, paljon kivempi on tehdä ensin yksi sukka valmiiksi ja sitten tehdä toinen heti resorista alkaen erilaiseksi. (Se sukka, jossa on jalkaterässä enemmän keltaista, on muuten se jälkimmäinen.)

Mutta siis. Keltainen lanka on Sukka-Puffan Säihkyä, josta koitin käyttää jämät näihin sukkiin mutta eihän se kaikki mennyt vieläkään (tässäkin se suunnittelu auttaisi, kun jaksaisi edes punnita kerät ennen neulomiseen ryhtymistä mutta kun ei...), harmaa on mielestäni Teeteen Pallasta ja valkoisen veikkaisin olevan Roosa Nauha -lankaa. Puikot olivat pyöröt 2,5 paitsi resorissa 2,0. Kavennukset varressa tein silloin kun tarpeelliselta tuntui.

Punaista pitsiä

Nyt on hyvä mieli. Siitä tuli punainen. Ja kaunis. Ja pikkuisen se kiilteleekin. Mallin nimi on Lighter than Perfume (ohje löytyy Ravelrystä) ja huivista tuli juuri sellainen, kevyempi kuin parfyymi.

Jo syksyllä puikoille otettu projekti valmistui vihdoin ja viimein. Inspis oli pitkään hukassa mutta nyt kevään korvalla alkoi neulomisinto taas löytyä. Ohjeessa on neulottuja mallikertoja 11, minä neuloin niitä 17 koska halusin huiviin kunnolla pituutta. Siksi se neulominen kai kestikin...

Lanka on tumman vadelmanpunaista Dropsin Lacea (70% alpakkaa, 30% silkkiä). Puikot oli pyöröt kokoa 2,5 ja juuri oikean kokoiset. Pitsistä tuli erottuva mutta sileä neulos on kuitenkin umpinaista. Lankaa kului yhteensä 88 grammaa eli vajaat kaksi kerää. Ohjetta muokkasin sen verran että jätin nypyt pois ja lisäsin pariin kohtaan helmiä.

Pingotus oli taas haasteellista. Hommaa ei tietenkään helpottanut se, että siihen piti ryhtyä iltakymmenen jälkeen hämärässä olohuoneen lattialla. KnitPron vaahtomuovinen pingotusalusta on erinomainen mutta yhdeksän palaa on aivan liian vähän näin kookkaalle huiville. Kunhan raaskin niin ostan toisen alustan kaveriksi.

Leveyttä huivilla on pingotuksen jälkeen 43 senttiä ja pituutta 183 senttiä. Kun alusta loppui kesken piti toinen pää pingottaa mattoon. Pingotuksessa auttoi todella paljon aiemmin virkkaamani nyörit, jotka pujotin huivin reunoille ja käytin apuna pingotuksessa. Näin neulat eivät päässeet venyttämään reunaan reikiä ja reunasta tuli melko tasainen.

Kahden kerän bolero

Hiljaiselo neulerintamalla on ohi! Ainakin tämän hetken ajaksi.

Koko alkuvuoden neuloosi on ollut minulta hukassa. Keskeneräisistä pääprojektina on pitsihuivi, joka on tällä hetkellä niin pitkällä, ettei homma oikein tunnu enää etenevän. Sukat, jotka aloitin marraskuussa matkaprojektina, eivät ole päässeet vielä riittävän monelle matkalle. Nämä kun ei tuntuneet etenevän päätin ottaa vielä yhdeksi projektiksi boleron, johon ostin langat viime kesän Jyväskylän neulefestareilta. Se valmistui nopeasti, mutta tuli kuvatuksi vasta tänään.

Tähän piti pistää ylös boleromallin nimi ja linkki ohjeeseen mutta kas, enpä löytänyt sitä enää Ravelrystä vaikka kuinka etsin! Neuleen valmistumisen ja tämän postauksen välillä on siis kulunut sopivan paljon aikaa. Hupsista. No kuitenkin, kyseessä on sinänsä ihan simppeli malli, joka neulotaan hihasta hihaan. Hihat neuloin melkein kainaloon asti pyörönä, lisäsin kuuden kerroksen välein yhden silmukan, ja kainaloon kun pääsin niin jatkoin tasona. Neuleen molempiin päihin lisättiin saman verran silmukoita etu- ja takakappaleeksi. Etukappaletta varten neuloin lyhennettyjä kerroksia lievettä varten. Sitten etukappaleen silmukat pääteltiin ja jatkettiin vain takakappaleen silmukoilla. Kun leveyttä oli riittävästi luotiin taas silmukat etukappaletta varten ja jatkettiin ranteeseen asti alun peilikuvana. Lopuksi piti vain ommella sivusaumat. Kaikessa yksinkertaisuudessaan malli on nerokas.

Lievettä varten olisi voinut tehdä vielä enemmänkin kerroksia, mutta lankaa oli vain kaksi kerää. Kun bolero oli päätelty lankaa oli jäljellä ehkä kolme metriä, eli tiukalle meni. Neulos on ainaoikeaa, joten reunat rullautuvat.

Lankana käytin Juniper Moon Farmin Zooey'a (60% puuvilla/ 40% pellava). Puuvilla-pellava on ihanaa päällä, mutta ärsyttävää neulottavaa, sillä langan kierre on löyhää ja silmukoita tulee suhteellisen helposti neulottua tuplana. Voisin kuitenkin kuvitella neulovani tällaisen boleron uudestaankin.

Ei pipo miestä pahenna...

Siippa onnistui hukkaamaan piponsa viime keväänä. Kun pakkaset tulivat niin piti pistää äkkiä puikot viuhumaan, jotta ei korvat palele. Ihan ekoihin pakkasiin ei tämä pipo ehtinyt mutta toisiin mennessä olin jo ehtinyt löytämään sopivan langan ja mallin. Kun neulomisen otti oikein työkseen niin ei siinä sitten montaa päivää mennytkään kun puolison pää sai lämmikettä.

Lanka on Karnaluxista ostettua Lane Cervinian Decatie Ornellaa (100% villaa). Tuo Tallinnan lankataivas oli pettymyksekseni päättänyt satsata ompelukoneisiin langan sijaan, sillä lankavalikoima oli selvästi huonontunut vuoden takaisesta, tai koska nyt siellä viimeksi kävinkään. Tarvikkeita sieltä edelleen saa edullisesti, mutta neulelangan perässä sinne ei enää kannata lähteä. 

Tein pipon kaksinkertaisella langalla ja kolmosen pyöröpuikoilla. Malli löytyy Ravelrystä nimellä Spoke hat. Ohjetta tuunasin sen verran, että korvasin joustinneuleresorin sileällä resorilla.

Amigurumipupu pikkuiselle

Viime sunnuntaina päästiin juhlimaan yksivuotissynttäreitä. Kun keksin antaa lahjaksi pehmolelun kävin katsastamassa yhden leluliikkeen valikoiman ja totesin, että valmiit pehmot olivat a) aivan kamalan hintaisia b) suloisia joo, mutta aika tylsiä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Lankana käytin kaikkea mahdollista valkoista, mitä varastoista löytyi. Pohjalankana on (melko varmasti) valkoista Roosa Nauha -lankaa, jolle tekee seuraa todennäköisesti jonkinsortin valkoinen kasmirsekoitelanka, jota on jäänyt yli jostain vauvaprojektista joskus. Koukku oli kokoa 4,0 ja lanka kaksinkertaista, joten valmista tuli nopeasti. Pää on pallo, vartalo on päärynän mallinen ja häntä on ihan tavallinen tupsu. Näin yksinkertaisessa tekeleessä yksityiskohdat ovat tärkeitä, joten korvat ja hännän piti olla isot. Lopuksi kirjoin kasvot ruskealla langalla. Täyte on vanua käytetystä tyynystä.

Keltainen lokakuu

Neuloosi on ollut hukkateillä koko syksyn. Aloin huolestua tosissani, kun ilmojen viileneminenkään ei meinannut saada puikkoja heilumaan. Työn alla oleva pitsihuivi etenee todella verkkaisesti, joten päätin ottaa puikoille nopean väliprojektin, jotta saan neuloosin taas päälle.

Langaksi valikoitui loppukesästä Jyväskylän Neulefestareilta ostettu Sukka-Puffa Säihky. Langassa on ihanat keltaisen sävyt ja pikkuisen blingiä mukana, tosin kuvassa blingit eivät paljoa erotu. Puikot olivat kokoa 3,5 ja kaulurin ohje löytyi Ravelrystä, malli on nimeltään Afrato. Kauluri neulottiin leveyssuunnassa ja lopuksi luontireuna neulottiin yhteen huivin pään kanssa, jolloin lopputuloksena on korkea tuubikauluri. 

Vielä kun saisi pipoonkin keltaista!

Häälahjasukat

Tänään juhlitaan mieheni veljen häitä. Pelkkää rahaa on tylsä antaa lahjaksi, jotakin pysyvääkin olisi kiva antaa, mutta ongelma on aina, että mitä. Itse tehty on aina itse tehty ja sukkia tarvitaan aina, joten rahalahjoituksen lisäksi päätin tehdä "ihan vaan" villasukat. Mallin sävelsin omasta päästä.

Sukkien ideana on, että oikeassa nilkassa on sukkien saajan ja vasemmassa puolison nimi. Jalkapöytien sisäsyrjissä on molemmissa sukissa sydämet. Kun jalat laittaa yhteen niin sydän näyttää kokonaiselta. Vaimon sukissa on ihan perinteinen sydän ja miehen, joka on Ässät-fani henkeen ja vereen, sukissa on pataässä. Hänelle tein myös aikoinaan Ihanaa saatana -huivin.

Lanka on naisen sukissa Gjestalin Maijaa ja miehen sukissa Gjestalin Jannea. Nimet varsissa ja sydämet jalkaterissä ovat kirjoneuletta, sillä en ole kovin hyvä silmukoiden jäljentämisessä.

Excel osoitti taas toimivuutensa suunnitteluvaiheessa. Ruudut vain sopivan kokoisiksi ja ruutujen taustaväreillä tekstiä kehiin. Varren nimiä neuloessa sai olla tarkkana, että neulos pysyi riittävän joustavana, jotta sukat saa vedettyä jalkaan. Jalkapöydän neuloksen kanssa ei ollut ihan niin tarkkaa, mutta ei sekään toki kiristää saa.

Kun sukat oli valmiit ja hieman pingotuksella siistitty neulepintaa, ompelin sukat varresta parilla pistolla yhteen koristeen kanssa. Näillä mennään.

Jyväskylä Summer Knit Festival

Kun kuulin keväällä (vai lopputalvesta?), että Jyväskylässä järjestetään heinäkuussa ensimmäiset Neulefestarit, niin olihan siellä nyt pakko käydä! Sama porukka, jonka kanssa ollaan käyty myös Tallinnan Karnaluxissa, innostui tapahtumasta, ja niin sitä sitten kohta oli ostettu meno-paluuliput Jyväskylään. Aamulla sitten lähdettiin Tampereelta Onnibussilla liikenteeseen.

Päivä oli onnistunut! Olimme perillä Jyväskylässä puoli yhdentoista maissa, kävimme ensin kahvilla ja sitten jatkoimme Toivolan vanhalle pihalle, jossa oli lankatori. Myynnissä oli vaikka mitä, alla olevassa kuvassa on Handun kojun ihanuuksia.

Lanka-alpakan lisäksi paikalla oli myös ihan aitoja punkkarialpakkoja, vähän ne oli suloisia! Toivolan pihan putiikit olivat auki ja hieman ankeasta säästä huolimatta paikalla oli sunnuntaina iltapäivälläkin vielä ihan kivasti porukkaa.

Ja tottahan toki piti myös poiketa sisällä Titityyn ihanassa putiikissa, pariinkin otteeseen. Kauppa on aivan ihana, täynnä toinen toistaan ihanampia värejä ja materiaaleja ja valmiita huiveja ja muita neuleita roikkumassa siellä täällä. Olin aivan varma, että loppupäivästä en enää kestäisi katsella muuta kuin harmaata taivasta, mutta kummasti lounastauon jälkeen taas värit maistuivat.

Kun sitten iltapäivästä päästiin junaan niin oli naapuripenkin nuorilla pojilla pokassaan pitelemistä, kun neljä naista kaivoivat kaikki löytönsä pöydälle ja jokainen kuvasi niitä moneen kertaan ja eri kuvakulmista! Näistä tulee vielä jotain ihanaa.

Hieman jäi harmittamaan, että tällä kertaa kaikki kurssit jäivät paitsioon kun en ollut ehtinyt/jaksanut perehtyä kurssitarjontaan ajoissa. Mutta jahka festarit järjestetään ensi (?) vuonna uudestaan, niin lupaan korjata virheeni! Oli aivan mahtava kokemus!

Sateenkaaripolvisukat

Liljan lankakaupassa käydessäni sain ystävältä polvisukkatilauksen. Langaksi valittiin Dropsin Fabel, joka osoittautui ihanaksi ohueksi sukkalangaksi. Hieman se tuntui karkealta käsiin mutta mikäpä ei niin tekisi, kun edellinen projekti oli kuitenkin silkki-merinolangasta neulottu huivi.

Neuloin sukat 2,5 puikoilla lukuunottamatta resoria, jonka neuloin kakkosilla. Pohjavärinä on luonnonvalkoinen Fabel unicolor ja ihanankamala pastellinen Fabel print raidoittaa sitä. Tosin sateenkaarifabelistakin löytyi sama luonnonvalkoinen sävy kuin pohjavärilangasta. Kerä molempia värejä riitti sukkiin ja hieman jäi vielä ylimääräistäkin.

Tein sukat mittojen mukaan varresta varpaisiin. Yllättävän vähillä purkamisilla valmiiksi saatiin juuri saajan jalkaan sopivat ohuet polvisukat. Koko on pieni naisten, ehkä n. 36. Varren aloitin 60 silmukalla ja kärjen tein 40 silmukalla. Kantapää on perinteinen hollantilainen ristikkäsillä nostoilla.

Poikkeuksellisesti jaksoin tasata värillisen langan värijuoksut toiseen sukkaan ja yllättävän nätisti värit menevät yksiin. Sateenkaarilanka myös yllätti, joka toinen punainen värijuoksu olikin muita pidempi, jolloin se rytmittää värien vaihtelua hauskasti.

Virkattu kesämyssy lapselle

Näin tässä yhtenä päivänä äitiyslomalla olevaa työkaveriani. Kahvittelun jälkeen kävimme kiertelemässä kauppoja ja toteamassa, että lasten kesämyssyvalikoimasta ei oikein tuntunut löytyvän sopivaa. Siinä sitten heitin että minähän voisin sellaisen kyllä virkatakin, kun vaan toiveet ja värit on selvillä. Kaveri oli löytänyt jo ohjeen Ihan oikea blogi? -sivustolta joten ei kun tuumasta toimeen ja lankaostoksille. Lankamaailmasta löytyi hyvä värivalikoima juuri tuota ohjeessa käytettyä Hjerte Garnin Blend Bamboo -lankaa.

Väreiksi valikoitui turkoosi ja ruskea. Minulla ei ole sopivaa mallipäätä joten kuvia myssystä lapsen päässä voi käydä katsomassa ohjeen sivulta. Ohje oli helppo ja nopea tehdä, turkoosia kului minun käsialallani melkein koko kerä ja ruskeasta virkkasin myös nyörit ketjusilmukoilla ja kerroksella kiinteitä silmukoita. Myssystä tuli todella kevyt ja kuitenkin mukavan lämpimän oloinen, joten se on varmasti näillä Suomen vaihtelevilla kesäsäillä miellyttävä käyttää.

Shaali kesän juhliin

Reilu vuosi sitten ostin Lontoon reissulta kaksi kerää ihanaa Scrumptitious lace -lankaa (45% silkki, 55% merino). Noin kuukausi sitten otin toisen niistä työn alle ajatuksena neuloa huivi loppukesän juhlia varten. Ohjeeksi valikoitui Ravelrystäkin löytyvä Cold Mountain Stole. Ja lopputulos on ihana.

Halusin helposti pidettävän huivin, joka tarvittaessa lämmittäisikin jonkin verran viilenevässä illassa. Kolmiohuiveja on tullut neulottua paljon, mutta suorakaiteen muotoista huivia minulla ei vielä ollut. Neuloin huivista yhden päätymallikerran lyhyemmän kuin ohjeessa, jotta sain langan varmasti riittämään. Puikot olivat kokoa 3,0.

Malli oli erittäin helppo neuloa ja paljon toistuvat kuviot oppi nopeasti ulkoa. Sileän neuleen ja pitsin rytmi viehättää silmää, geometrinen kuvio on yhtäaikaa mielenkiintoisen näköinen ja selkeä. Enää tarvitsee löytää vain mekko, joka sopii tähän huiviin.

Vierailu Liljan lankakaupassa

Viikonlopun sukulaisvierailuun sisältyi yllättäen visiitti lähiseudun lankakaupassa.

Liljan lankakaupan valikoima oli iloinen yllätys! Putiikki sijaitsee melko syrjässä kaikesta ja liikkeen valikoimaan kuuluu lankojen lisäksi myös elintarvikkeita. Onpa tiloissa pieni kahvilakin, mikä on näppärää, kun ostoksille lähtee ilman ostoslistaa tai sen kummempia ajatuksia tulevista neuleprojekteista. Lankavalikoima on kuitenkin hyvä ja laadukas, siihen kuuluu mm. Dropsin lankoja laajalla värivalikoimalla.

Ostoksille lähdettiin ensisijassa hakemaan huivilankoja yhteen tilaustyöhön, mutta lopulta ostoskoriin päätyivät langat myös yksiä tilaussukkia varten (sukat keksittiin tilata kaupassa) ja kasa alpakkalankaa huivia varten. Tulipa ostettua sukkalangat itsellekin syksyn sukkia tai lapasia varten.

Sukkien neulominen on jo aloitettu...