Reikätunika

Mikä fiilis! Siitä fuksian värisestä, moneen kertaan aloitetusta ja puretusta puuvillalangasta tuli kuin tulikin jotain valmista! Ja lopputulos on jopa aika kiva!

Malli on nimeltään Planche Vest ja ohje löytyy Interweave Knits -lehden numerosta Summer 2012. Sattumalta valitsemani lanka ja sen tiheys menivät yhteen ohjeen kanssa (jonka hoksasin omista lehtivarastoistani vasta kauan langan ostamisen jälkeen) ja moneen kertaan puretusta langasta alkoikin tulla jotain valmista. Puikot olivat pyöröt kokoa 4,0 ja lanka Karnaluksista eräänä pimeänä marraskuuna hamstrattu Online Linie 135 Goby (65% puuvilla, 35% viskoosi). Ajankohta selittänee värivalinnan. Lankaa kului vajaat kuusi kerää.

Pusero neulottiin alhaalta alkaen yhtenä kappaleena, takaosan jakamisen jälkeen sitä neulottiin edestakaisin ja kädenteiden jälkeen osio kerrallaan. Neuloessa menetin jo moneen kertaan uskoni ja olin vakuuttunut, että puserosta tulee aivan liian suuri, mutta koko paljastui lopulta juuri passeliksi. Pingoittamalla sai pituutta vielä pari senttiä lisää niin, että tästä tuli lopulta ennemmin lyhyt tunika kuin pusero. Ja ihan tarkoituksella edellisestä puserosta oppineena tein jokusen sentin enemmän pituutta kuin ohjeessa oli evästetty.

Tykkään Interview Knitsin ohjeista. Kokoja löytyy paljon, ohjeet ovat selkeitä ja kuvia löytyy (melkein) aina sekä neuleiden etu- että takapuolelta. Kielimuurikaan ei ole vielä koskaan tullut esteeksi ihan siitä johtuen, että joka numerossa on hyvä taulukko käytetyistä lyhenteistä ja tekniikat on hyvin selitetty. Toki olen aiemminkin neulonut paljon englanninkielisistä ohjeista, mutta välillä tuntuu, että pääsen näistä nopeammin kärryille kuin vaikka joistain Novitan ohjeista.

Nyt sitten vain odotellaan t-paitasäitä!

Kesäpaita 2016

Vakaana aikomuksenani oli tehdä jo viime kesäksi itselleni kesäpaita paksusta puuvillalangasta, mutta siitä ajatuksesta ei sitten koskaan syntynyt mitään valmista. Lanka ja suunnitelmat alkoivat yksinkertaisesti tökkiä. Loppuvuodesta aloin sitten neuloa ohuesta bambulangasta itselleni puseroa, johon piti jujuna tulla käännettävä ja avattava kaulus, mutta kesken neulomisen keksin että hei, tästähän tulisi kiva pusero jos laittaisi vähän pitsiä yläosaan. Ja niin siinä sitten kävi.

Puikot olivat pyöröt kokoa 2,0 ja pusero on neulottu yhtenä kappaleena kädenteihin asti. Kainaloista eteen päin neuloin ensin takakappaleen pelkästään pitsikuviona, ja kun pituutta oli riittävästi jätin silmukat odottamaan päättelyä. Etuosaan neuloin vielä parikymmentä kerrosta sileää (eli yhden pitsimallikerran verran) ennen itse pitsiä. Puserossa ei ole mitään muotoiluja missään, ei kyljissä eikä pääntiessä, kädenteiden reunat ovat ainaoikeaa. Lankana oli Karnaluxin tuliainen, Alizen Bamboo Fine, joka on todella mukavaa neulottavaa. Kierre on tiukempi kuin siinä surullisenkuuluisassa puuvillalangassa, josta piti tulla paita ennen tätä, ja neulominen sujui mukavasti, tosin pitkän pätkän neulominen pelkkää sileää meinasi ottaa henkisesti koville. Lanka on niin kevyttä, että puserossa ei ollut painoakaan niin, että se olisi ranteiden päälle käynyt. Kaiken kaikkiaan projektiin kului hieman toista kerää eli 116 grammaa.

En ole aiemmin neulonut vaatteita noin ohuesta langasta eikä bambu ollut materiaalinakaan kauhean tuttu. Ensinnäkin huomasin (totta kai vasta jälkikäteen) että pienempi lanka ei samalla tavalla veny pingotettaessa kuin paksu. Ja onhan se ihan selvä juttu kun sitä oikein ajattelee. Neulejälki sinänsä oli niin siistiä, ettei mitään pingotusta olisi edes tarvittu! Samaten 40 sentin pituus, johon tähtäsin ennen kädenteitä, tuntuu sopivalta, kun vaate pääsee laskeutumaan suoraan. Jos se laskeutuukin vartalonmyötäisesti niin pituus vaikuttaa sitten selkeästi lyhyemmältä. Viisi senttiä lisää pituutta ei tässäkään puserossa olisi ollut pahitteeksi mutta jotkut asiat pitää ilmeisesti oppia kantapään kautta. Kiva pusero tästä tuli joka tapauksessa, jos ei muuta niin pitää vaikka sitten topin tai t-paidan päällä.

Neulojan kestävyystreeni

Neulominen on välillä aika ykstoikkoista ja junnaavaa. Varsinkin jos käytössä on kakkosen puikot ja on tekemässä ohuesta bambulangasta puseroa helmasta lähtien yhtenä kappaleena.

Pituutta pitää tehdä 40 senttiä, ennen kuin tarvitsee miettiä mitään muuta. Neulos on sileää. Senttejä on tullut viime päivinä kun olen sairastellut ihan mukavasti, mutta vielä puuttuu noin 15 senttiä ennen kuin pituutta on riittävästi. Eikä tuo lankakaan kulu mihinkään! Menossa on edelleen ensimmäinen kerä. Yhdessä vaiheessa mietin, että voisi tehdä joitakin parin kerroksen vaakaraitoja neulokseen ihan vain että saisi sitä etenemisen tunnetta kehiin, mutta sitten totesin että ei, en tee.

Kun aloin neuloa tätä puseroa vakaa aikomukseni oli neuloa ohjeen mukaisesti. No, kun olin neulonut noin 10 senttiä totesin, että olisihan se kiva, jos yläreunaan tulisi jotain pitsiä... Kun pääsen kainaloihin asti ja voin alkaa tehdä etu- ja takakappaletta erillisinä niin sillon alkaa sitten ne pitsikokeilut. Saas nähdä, tuleeko tästä valmista...

Kalastajan vaimon neulepusero

Nyt se on valmis! Kalastajan vaimon malli oli tosi simppeli ja mukava toteuttaa. Itse asiassa oli todella virkistävää, kun ei ollut mitään varsinaista sitovaa "ohjetta". Sai vain tehdä, niin kuin parhaaksi katsoi. Saajallekin pusero oli todella mieluinen, ja piti kai sitä heti viinilasillisella juhlistaa.

Lopputulos oli yllättävänkin istuva. Toisaalta tulihan sitä pari iltaa kaverin luona vietettyäkin ompelupiiriä pitämässä ihan vain sen takia, että saa koko ajan työn edetessä sovitella ja kysyä mielipiteitä.

Lankana oli siis vaaleanharmaa 100 % villaa oleva Fritidsgarn. Hihansuut, helma ja kaulus ovat tavallista 2o, 2n -joustinneuletta, loppuosa virkattuja ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita. Kainalo- ja kauluskavennuksiin asti virkkasin neuletta ympäri asti, kainaloista eteenpäin piti virkata etu- ja takakappaleet erikseen. Ainoastaan olkasaumat piti yhdistää jälkeenpäin, muuten saumat tulivat kuin itsestään, kun hihoja sai lähteä virkkaamaan suoraan hihansuusta. Kaikinpuolin siis unelmaneule!

Mielestäni hankalin osuus oli hihojen kaventaminen. Kyseisessä mallissa kavennus tapahtuu yhden ketjusilmukkalenkin yli hyppäämällä, ja kainaloon meinasikin helposti jäädä rumia "lenksuja", kun yli hypätyt lenkit jäivät roikkumaan. Ratkaisin ongelman niin, että en tehnyt peräkkäisiä kavennuksia aina samaan kohtaan, vaan yhden ketjusilmukkalenkin verran sivuun. Näin hiha ei rypisty niin helposti (vaikka harvoinhan sitä kädet t-asennossa seistään).

Lankaa olisi saanut kulumaan helposti ainakin 30 grammaa enemmän, jos olisin tehnyt kauluksesta runsaamman. Nyt kaulusta tehdessäni en poiminut sitä varten niin montaa silmukkaa, kuin olisin tehnyt, jos lankaa olisi ollut runsaammin jäljellä. Tuntuu kuitenkin turhalta ostaa kokonaista vyyhtiä, jos tarvetta olisi vain muutamalle kymmenelle grammalle, joten siksi tällainen ratkaisu. Kauluksen taitos syntyi, kun neuloin kaulusta pyöröpuikoilla tasona, ja kauluksen ollessa halutun korkuinen ei tarvinnut kuin tehdä yksi sauma, ja nätti taite on valmis.

Neule on tosiaan kokonaan tasaisen harmaa, kameran salama on ilmeisesti tehnyt nuo punertavat kohdat joihinkin valokuviin. Muutenkaan kuvat eivät ole aivan niin korkealaatuiset, mitä olisin halunnut, mutta ei ollut kuin kännykän kamera tarjolla, joten näihin on tyytyminen.

Kahden kerän kuluttua

Nyt alkaa jo neule hahmottua. Eilen sain virkattua yhden kokonaisen kerän, kun olin kaverin luona ja sain koko ajan sovitella.

 

Olen kyllä tosi innostunut tästä ohjeesta! Olen alkanut haaveilla siitä itselleni hieman lyhyempää ja lyhythihaista versiota. Tästähän puuttuu vielä hihat ja kaulus. Ja langanpätkät roikkuu päättelemättöminä.

Pitsihuivilla ei sitten menekään ihan näin vahvasti.

Avokin Teppo Teekkari -nalle löysi pienen humanistin itsestään ja ihastui huivintekeleeseeni. Nallen annoin alunperin lakkiaislahjaksi, ja kun avokista tuli teekkari niin Tepon lakkiin lisättiin myös tupsu.

Toisin sanoen, vaikka purin Aquilaani useamman kerroksen, niin en löytänyt pudonnutta silmukkaa. Päätin purkaa koko huivin, mutta lopulta lanka meni solmuun ja katkesi. Täytyy aloittaa jossain vaiheessa uudestaan... Keksin eilen syynkin, miksi huivi meni pieleen. No, tulostamassani ohjeessa oli huivin reunasta jäänyt reunasilmukoita tulostamatta, kun kaavio oli niin leveä! Että näin...

100 grammaa myöhemmin

Alkuhaasteiden jälkeen ensimmäinen kerä on nyt saatu neulottua. Tästä on siis tulossa se aiemmassa postauksessa mainittu lahjapusero. Nyt pitäisi vain päästä sovittamaan, ennen kuin uskallan tehdä pidemmälle. Olin taas olevinani tehokas vaikka olinkin laiska, enkä tietenkään jaksanut tehdä kunnollista mallitilkkua, josta olisin saanut tiheyden laskettua. Ensimmäiset pari helmayritystä sainkin sitten purkaa. Joustinneuleeseen käytin puikkokokoa 6, virkkaus onnistui puikolla nro 8 yllättävän hyvin. Lopputuloksessa ainakin oma silmä lepää.

Pitsihuiviprojekti ei sitten etene edes tämän vertaa. Kahdenkymmenenkolmen onnistuneen kerroksen jälkeen sain tehtyä viitisen kerrosta, kun huomasin yhtäkkiä kadottaneeni yhden silmukan jonnekin. Olen purkanut muutaman kerroksen, mutta edelleenkään ei silmukkamäärä täsmää. Todennäköisesti kohta puran koko homman ja aloitan alusta...

Toisaalta villatakkiprojektini on saanut uutta tuulta siipiensä alle. Eilen illalla purin vielä jäljellä olevan ylisuuren etuosan, ja aloin tehdä uutta.