Neulottu tuttinauha, ohje

Tällaiseenkin pikkuprojektiin sitä näköjään tuli haksahdettua. Lankana on pikkuihmisen peitosta ylijäänyt puuvillainen Dropsin Safran värissä 11, puikot olivat kokoa 2,5.

Inspiraation tähän nauhaan sain kuinkas muuten Ravelrystä. Alkuinnostuksessani en edes huomannut, että ohje olisi ollut saatavilla muullakin kuin norjan kielellä, joten sävelsin mallin itse. Alkuperäinen on ilmeisesti tehty valepalmikoilla, itse siirsin aina kerralla kaksi silmukkaa ja käytin apuna palmikkopuikkoa. Päädyin puuvillalankaan, sillä se on helppo pestä. Lopputuloksesta tuli myös mukavan joustava. Alla muistiinpanot, joiden mukaan tein tämän kyseisen nauhan. Tuttipidikkeitä ja klipsejä saa ostettua netistä aika monesta paikkaa, itse hain tarvikkeet tamperelaisesta Merletosta.

Luo neljällä jaollinen määrä silmukoita klipsin ympärille. Itse tein tämän virkkuukoukun avulla ja loin kiinnittimen ympärille 12 silmukkaa virkaten kiinteitä silmukoita. Silmukat jätin luomisen jälkeen koukun varteen odottamaan siirtoa puikoille. Jos kaikki silmukat ei mahdu kerralla koukun varteen, kuten minulla kävi, siirrä silmukat välillä koukulta puikolle.

Silmukoiden luomisen jälkeen neulotaan ensimmäisenä nurja puoli:
1. krs: neulo kaikki silmukat nurin
2. krs: neulo 2, *siirrä 2s apupuikolle työn taakse, neulo 2s, neulo apupuikon silmukat oikein*, toista * tarvittava määrä, lopeta kerros neulomalla 2s
3. krs: neulo kaikki silmukat nurin
4. krs: *siirrä 2s apupuikolle työn eteen, neulo 2 s, neulo apupuikon silmukat oikein*, toista * koko kerroksen ajan.
Jatka toistamalla näitä neljää kerrosta, kunnes olet saavuttanut haluamasi pituuden.
Kun pituutta oli mielestäni riittävästi otin taas avuksi virkkuukoukun ja päättelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita tuttirenkaan ympärille. Eli sujauta virkkuukoukku puikolla olevan silmukan läpi, vedä lanka silmukan läpi ja virkkaa kiinteä silmukka niin, että rengas jää silmukan sisälle.

Muuten, tuttinauhoja tehtäessä on huomioitava erilaisia turvallisuuskriteerejä, joista tärkeimpänä nauhan pituus: liian pitkä nauha voi aiheuttaa lapselle tukehtumisriskin, jos se pääsee kiertymään kaulan ympärille. Myös käytettyihin materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota. Lisätietoja löytyy ainakin Tukesin sivuilta löytyvän artikkelin lopusta.

Peitto kulmasta kulmaan

Tulipa sitten neulotuksi peräkkäin kaksi pikkukaverille soveltuvaa peittoa. Tämä menee hyvälle ystävälle, jonka raskaudesta sain kuulla vasta ihan loppupuolella. Viime hetken vauvakutsuja varten neulomiselle jäi aikaa kaksi viikkoa, joten kun idea tuli, niin siihen oli ryhdyttävä välittömästi.

Ihastuin ajatukseen kulmasta kulmaan neulomisesta heti kun näin tämän peiton. Malli on nimeltään Kodachrome baby blanket ja se löytyy maksutta Ravelrystä. Alkuperänen peitto on tehty muhkealla villalangalla ja paksuilla puikoilla, mutta itse tein peiton puuvillalangoista koon 3,75 pyöröpuikoilla.

Aloitin neulomisen ohjeen mukaan ja kun olisi pitänyt alkaa kaventaa neuloin lisäyskerroksia vielä jokusen ylimääräisen. Kun peitto oli valmis ja langanpäät päätelty meinasi epäusko iskeä, sillä peiton muoto oli ennemmin suunnikas kuin neliö, mutta pingotuksella sai taas ihmeitä aikaan.

Erilaiset pintaneuleet tulevat peitossa kauniisti esiin. Sileä, ainaoikea ja helmineule vuorottelevat raidoissa. Värit valikoituivat ihan sen mukaan, mitä löytyi valmiiksi kotoa ja mitkä sopivat mielestäni peiton saajalle. Valkoinen lanka on Dropsin Safrania, jota jäi yli edellisestä peitosta. Ruskea ja harmaa ovat jämiä Sandnes Garnin Mandarinista, jota jäi pääsiäispupuista.

Peitto pikkukaverille

Vuoden 2018 ensimmäinen blogipostaus. Kylläpä se aika rientää... Neuletakki valmistui tosin jo jouluksi mutta on edelleen kuvaamatta, koska neuloja ei tällä hetkellä sattuneesta syystä mahdu takin sisään. Enkä ole vielä saanut perusteltua itselleni, että sen kuvaamisessa olisi järkeä, jos se ei ole päällä. Onneksi valmistui tämä peittokin, jonka voi kuvata ihan vaan ryppyisenä harmaana päivänä. Pingotuksen sentään jaksoin tehdä, vaikkei sitä tuosta reunasta ehkä uskoisikaan.

Mutta siis tämä peitto. Neuloin pari vuotta sitten miehen veljenpojalle peiton lahjaksi. Ehkä jo tuolloin, ehkä myöhemmin, törmäsin Ravelryssä OpArt-nimiseen peittomalliin. Tykästyin ideaan, että neulominen aloitetaan keskeltä, jolloin kulmissa tehtävistä lisäyksistä muodostui tuollainen veikeä, hieman kiertyvä kuvio.

Sopivaa lankaa etsin pitkään, eikä esim. loppuvuoden Kädentaitomessuilla oikein ollut puuvilla- tai bambulankoja tarjolla. Lopulta päädyin tilamaan Liljan lankakaupasta Dropsin Safrania. (Sivuhuomiona mainittakoon että oli aika hienoa, kun kuittiin oli käsin kirjoitettu mukavien neulomishetkien toivotus. Tuli hyvä mieli, eli kiitokset vain yrittäjälle.) Lanka osoittautui ihan mahtavaksi. 100% puuvillalangassa on todella kaunis värikartta ja kierre on sen verran napakka, että jo kertaalleen purettunakin neulominen on miellyttävää. Ehdottomasti mukavin neulomani puuvillalanka.

Itse peiton neulomiseen käytin parhaimmillaan kaksia pyöröpuikkoja (koko 2,75), joissa molemmissa on metrinen kaapeli. Peiton ympärysmitasta tuli niin iso, ettei sitä muuten olisi saanut pysymään puikoilla. Mallia muokkasin sen verran, että neuloin koko peiton sileänä ja raidat paksumpina kuin ohjeessa. En myöskään muokannut raitojen paksuutta ihan niin usein kuin ohjeessa käskettiin. Kokoa peitolle kertyi pingotuksen jälkeen 76 x 76 cm ja lankaa kului 179 grammaa eli nelisen kerää.

Aurinkoraidat

Olipa kerran synkkä ja kalsea talvi. Jossain vaiheessa neulojan hermo meni säärystinten asentoa parannellessa. Talvikengissäni on lyhyt varsi, joka jollain ilveellä aina nosti säärystimen suun kengän varren yläpuolelle ja viima kävi sukan ja säärystimen välistä.

Minulla oli siis vakava ongelma. Ratkaisuksi päätin tehdä sukat, joissa on ihan kunnolla vartta eikä tarvitsisi pelata erikseen villasukka + säärystin -yhdistelmän kanssa.

No, talvi tuli ja meni, kengätkin lensivät loppuun kulutettuina roskikseen. Sukat etenivät hitaasti mutta varmasti, kun piti välillä neuloa sitä punaista pitsi-ihanuuttakin.

Mutta sitten tuli juhannus! Ja sää oli juuri sitä mitä pitikin, niin kolea että melkein koko jussi tuli vietettyä sisätiloissa kutimet kädessä. Tikutin menemään sellaista tahtia, että lopulta tein ensimmäiseen sukkaan (joka oli siis ollut valmiina jos pitkään) hieman pidemmän kärjen ja varteen resorin. Koska suunnitellahan ei voi koskaan etukäteen, paljon kivempi on tehdä ensin yksi sukka valmiiksi ja sitten tehdä toinen heti resorista alkaen erilaiseksi. (Se sukka, jossa on jalkaterässä enemmän keltaista, on muuten se jälkimmäinen.)

Mutta siis. Keltainen lanka on Sukka-Puffan Säihkyä, josta koitin käyttää jämät näihin sukkiin mutta eihän se kaikki mennyt vieläkään (tässäkin se suunnittelu auttaisi, kun jaksaisi edes punnita kerät ennen neulomiseen ryhtymistä mutta kun ei...), harmaa on mielestäni Teeteen Pallasta ja valkoisen veikkaisin olevan Roosa Nauha -lankaa. Puikot olivat pyöröt 2,5 paitsi resorissa 2,0. Kavennukset varressa tein silloin kun tarpeelliselta tuntui.

Kahden kerän bolero

Hiljaiselo neulerintamalla on ohi! Ainakin tämän hetken ajaksi.

Koko alkuvuoden neuloosi on ollut minulta hukassa. Keskeneräisistä pääprojektina on pitsihuivi, joka on tällä hetkellä niin pitkällä, ettei homma oikein tunnu enää etenevän. Sukat, jotka aloitin marraskuussa matkaprojektina, eivät ole päässeet vielä riittävän monelle matkalle. Nämä kun ei tuntuneet etenevän päätin ottaa vielä yhdeksi projektiksi boleron, johon ostin langat viime kesän Jyväskylän neulefestareilta. Se valmistui nopeasti, mutta tuli kuvatuksi vasta tänään.

Tähän piti pistää ylös boleromallin nimi ja linkki ohjeeseen mutta kas, enpä löytänyt sitä enää Ravelrystä vaikka kuinka etsin! Neuleen valmistumisen ja tämän postauksen välillä on siis kulunut sopivan paljon aikaa. Hupsista. No kuitenkin, kyseessä on sinänsä ihan simppeli malli, joka neulotaan hihasta hihaan. Hihat neuloin melkein kainaloon asti pyörönä, lisäsin kuuden kerroksen välein yhden silmukan, ja kainaloon kun pääsin niin jatkoin tasona. Neuleen molempiin päihin lisättiin saman verran silmukoita etu- ja takakappaleeksi. Etukappaletta varten neuloin lyhennettyjä kerroksia lievettä varten. Sitten etukappaleen silmukat pääteltiin ja jatkettiin vain takakappaleen silmukoilla. Kun leveyttä oli riittävästi luotiin taas silmukat etukappaletta varten ja jatkettiin ranteeseen asti alun peilikuvana. Lopuksi piti vain ommella sivusaumat. Kaikessa yksinkertaisuudessaan malli on nerokas.

Lievettä varten olisi voinut tehdä vielä enemmänkin kerroksia, mutta lankaa oli vain kaksi kerää. Kun bolero oli päätelty lankaa oli jäljellä ehkä kolme metriä, eli tiukalle meni. Neulos on ainaoikeaa, joten reunat rullautuvat.

Lankana käytin Juniper Moon Farmin Zooey'a (60% puuvilla/ 40% pellava). Puuvilla-pellava on ihanaa päällä, mutta ärsyttävää neulottavaa, sillä langan kierre on löyhää ja silmukoita tulee suhteellisen helposti neulottua tuplana. Voisin kuitenkin kuvitella neulovani tällaisen boleron uudestaankin.

Ei pipo miestä pahenna...

Siippa onnistui hukkaamaan piponsa viime keväänä. Kun pakkaset tulivat niin piti pistää äkkiä puikot viuhumaan, jotta ei korvat palele. Ihan ekoihin pakkasiin ei tämä pipo ehtinyt mutta toisiin mennessä olin jo ehtinyt löytämään sopivan langan ja mallin. Kun neulomisen otti oikein työkseen niin ei siinä sitten montaa päivää mennytkään kun puolison pää sai lämmikettä.

Lanka on Karnaluxista ostettua Lane Cervinian Decatie Ornellaa (100% villaa). Tuo Tallinnan lankataivas oli pettymyksekseni päättänyt satsata ompelukoneisiin langan sijaan, sillä lankavalikoima oli selvästi huonontunut vuoden takaisesta, tai koska nyt siellä viimeksi kävinkään. Tarvikkeita sieltä edelleen saa edullisesti, mutta neulelangan perässä sinne ei enää kannata lähteä. 

Tein pipon kaksinkertaisella langalla ja kolmosen pyöröpuikoilla. Malli löytyy Ravelrystä nimellä Spoke hat. Ohjetta tuunasin sen verran, että korvasin joustinneuleresorin sileällä resorilla.

Keltainen lokakuu

Neuloosi on ollut hukkateillä koko syksyn. Aloin huolestua tosissani, kun ilmojen viileneminenkään ei meinannut saada puikkoja heilumaan. Työn alla oleva pitsihuivi etenee todella verkkaisesti, joten päätin ottaa puikoille nopean väliprojektin, jotta saan neuloosin taas päälle.

Langaksi valikoitui loppukesästä Jyväskylän Neulefestareilta ostettu Sukka-Puffa Säihky. Langassa on ihanat keltaisen sävyt ja pikkuisen blingiä mukana, tosin kuvassa blingit eivät paljoa erotu. Puikot olivat kokoa 3,5 ja kaulurin ohje löytyi Ravelrystä, malli on nimeltään Afrato. Kauluri neulottiin leveyssuunnassa ja lopuksi luontireuna neulottiin yhteen huivin pään kanssa, jolloin lopputuloksena on korkea tuubikauluri. 

Vielä kun saisi pipoonkin keltaista!

Häälahjasukat

Tänään juhlitaan mieheni veljen häitä. Pelkkää rahaa on tylsä antaa lahjaksi, jotakin pysyvääkin olisi kiva antaa, mutta ongelma on aina, että mitä. Itse tehty on aina itse tehty ja sukkia tarvitaan aina, joten rahalahjoituksen lisäksi päätin tehdä "ihan vaan" villasukat. Mallin sävelsin omasta päästä.

Sukkien ideana on, että oikeassa nilkassa on sukkien saajan ja vasemmassa puolison nimi. Jalkapöytien sisäsyrjissä on molemmissa sukissa sydämet. Kun jalat laittaa yhteen niin sydän näyttää kokonaiselta. Vaimon sukissa on ihan perinteinen sydän ja miehen, joka on Ässät-fani henkeen ja vereen, sukissa on pataässä. Hänelle tein myös aikoinaan Ihanaa saatana -huivin.

Lanka on naisen sukissa Gjestalin Maijaa ja miehen sukissa Gjestalin Jannea. Nimet varsissa ja sydämet jalkaterissä ovat kirjoneuletta, sillä en ole kovin hyvä silmukoiden jäljentämisessä.

Excel osoitti taas toimivuutensa suunnitteluvaiheessa. Ruudut vain sopivan kokoisiksi ja ruutujen taustaväreillä tekstiä kehiin. Varren nimiä neuloessa sai olla tarkkana, että neulos pysyi riittävän joustavana, jotta sukat saa vedettyä jalkaan. Jalkapöydän neuloksen kanssa ei ollut ihan niin tarkkaa, mutta ei sekään toki kiristää saa.

Kun sukat oli valmiit ja hieman pingotuksella siistitty neulepintaa, ompelin sukat varresta parilla pistolla yhteen koristeen kanssa. Näillä mennään.

Shaali kesän juhliin

Reilu vuosi sitten ostin Lontoon reissulta kaksi kerää ihanaa Scrumptitious lace -lankaa (45% silkki, 55% merino). Noin kuukausi sitten otin toisen niistä työn alle ajatuksena neuloa huivi loppukesän juhlia varten. Ohjeeksi valikoitui Ravelrystäkin löytyvä Cold Mountain Stole. Ja lopputulos on ihana.

Halusin helposti pidettävän huivin, joka tarvittaessa lämmittäisikin jonkin verran viilenevässä illassa. Kolmiohuiveja on tullut neulottua paljon, mutta suorakaiteen muotoista huivia minulla ei vielä ollut. Neuloin huivista yhden päätymallikerran lyhyemmän kuin ohjeessa, jotta sain langan varmasti riittämään. Puikot olivat kokoa 3,0.

Malli oli erittäin helppo neuloa ja paljon toistuvat kuviot oppi nopeasti ulkoa. Sileän neuleen ja pitsin rytmi viehättää silmää, geometrinen kuvio on yhtäaikaa mielenkiintoisen näköinen ja selkeä. Enää tarvitsee löytää vain mekko, joka sopii tähän huiviin.

Matkaneulomista

Neulominen on oivaa matkatekemistä. Puikkojen heiluessa matka sujuu paljon joutuisammin ja varsinkaan simppeleiden mallien neulominen ei vie merkittävästi energiaa maisemien ihailulta. Jollei sitten käy niin, että jollain toisella neulojalla on omaa projektia kiinnostavampi tekele mukana.
 

Kuva lainattu Jordana Paige -sivulta.

Neulominen ja virkkaaminen on sallittua lentokoneessakin, kunhan käyttää muita kuin metallisia puikkoja ja koukkuja. Pyöröpuikotkin voi ottaa mukaan. Sukat ja lapaset ovat oivaa matkaneulomista ja niiden neulominen pyöröpuikoilla onnistuu magic loop -tekniikalla (ohje löytyy mm. Ullan sivulta).  Etuna on, että pyöröillä olevan kutimen saa helposti ja siististi kasaan ilman, että tarvitsee pelätä silmukoiden putoamista. Jos mietityttää, mitä välineitä lentokoneeseen saa ottaa mukaan, niin Finavian sivuilta löytyy jopa ihan näppärä sovellus, jonka avulla voi tarkistaa, mitä voi laittaa käsimatkatavaroihin ja mitä joutuu pistämään ruumaan.

Paras reissuprojekti on mielestäni sellainen, jota voi neuloa ilman ohjetta. Junassa ohjeenkin saa näppärästi silmien eteen, mutta bussissa ja autossa on mukavampi työskennellä, jos ei tarvitse ihan koko ajan ohjetta kurkkia.

Jos neuloessa pitää tehdä muistiinpanoja, niin älypuhelimiin on mahdollista ladata ties minkäsortin sovellusta, mm. kerroslaskureita ja muistiinpano-ohjelmia, jolloin ei tarvitse metsästellä penkkien välistä lattialle pudonnutta kynää.

Itse pyörittelen ja rentoutan hartioitani muutenkin neuloessa aivan liian harvoin, ja varsinkin kesäisin ilmastoiduissa liikennevälineissä minun on pakko suojata hartiani huivilla vetoa vastaan (ja ikää on mittarissa vasta 30 vuotta). Kutimen lisäksi mukaan on siis hyvä varata huivi, jolla saa suojattua niskansa vedolta.

 

Seuraavassa postauksessa on luvassa viimeisimmän matkaprojektin esittely. Tosin projekti on vielä vaiheessa, joten ihan ensi viikolla sitä ei vielä kannata odottaa. ^.^

Reikätunika

Mikä fiilis! Siitä fuksian värisestä, moneen kertaan aloitetusta ja puretusta puuvillalangasta tuli kuin tulikin jotain valmista! Ja lopputulos on jopa aika kiva!

Malli on nimeltään Planche Vest ja ohje löytyy Interweave Knits -lehden numerosta Summer 2012. Sattumalta valitsemani lanka ja sen tiheys menivät yhteen ohjeen kanssa (jonka hoksasin omista lehtivarastoistani vasta kauan langan ostamisen jälkeen) ja moneen kertaan puretusta langasta alkoikin tulla jotain valmista. Puikot olivat pyöröt kokoa 4,0 ja lanka Karnaluksista eräänä pimeänä marraskuuna hamstrattu Online Linie 135 Goby (65% puuvilla, 35% viskoosi). Ajankohta selittänee värivalinnan. Lankaa kului vajaat kuusi kerää.

Pusero neulottiin alhaalta alkaen yhtenä kappaleena, takaosan jakamisen jälkeen sitä neulottiin edestakaisin ja kädenteiden jälkeen osio kerrallaan. Neuloessa menetin jo moneen kertaan uskoni ja olin vakuuttunut, että puserosta tulee aivan liian suuri, mutta koko paljastui lopulta juuri passeliksi. Pingoittamalla sai pituutta vielä pari senttiä lisää niin, että tästä tuli lopulta ennemmin lyhyt tunika kuin pusero. Ja ihan tarkoituksella edellisestä puserosta oppineena tein jokusen sentin enemmän pituutta kuin ohjeessa oli evästetty.

Tykkään Interview Knitsin ohjeista. Kokoja löytyy paljon, ohjeet ovat selkeitä ja kuvia löytyy (melkein) aina sekä neuleiden etu- että takapuolelta. Kielimuurikaan ei ole vielä koskaan tullut esteeksi ihan siitä johtuen, että joka numerossa on hyvä taulukko käytetyistä lyhenteistä ja tekniikat on hyvin selitetty. Toki olen aiemminkin neulonut paljon englanninkielisistä ohjeista, mutta välillä tuntuu, että pääsen näistä nopeammin kärryille kuin vaikka joistain Novitan ohjeista.

Nyt sitten vain odotellaan t-paitasäitä!

Kesäpaita 2016

Vakaana aikomuksenani oli tehdä jo viime kesäksi itselleni kesäpaita paksusta puuvillalangasta, mutta siitä ajatuksesta ei sitten koskaan syntynyt mitään valmista. Lanka ja suunnitelmat alkoivat yksinkertaisesti tökkiä. Loppuvuodesta aloin sitten neuloa ohuesta bambulangasta itselleni puseroa, johon piti jujuna tulla käännettävä ja avattava kaulus, mutta kesken neulomisen keksin että hei, tästähän tulisi kiva pusero jos laittaisi vähän pitsiä yläosaan. Ja niin siinä sitten kävi.

Puikot olivat pyöröt kokoa 2,0 ja pusero on neulottu yhtenä kappaleena kädenteihin asti. Kainaloista eteen päin neuloin ensin takakappaleen pelkästään pitsikuviona, ja kun pituutta oli riittävästi jätin silmukat odottamaan päättelyä. Etuosaan neuloin vielä parikymmentä kerrosta sileää (eli yhden pitsimallikerran verran) ennen itse pitsiä. Puserossa ei ole mitään muotoiluja missään, ei kyljissä eikä pääntiessä, kädenteiden reunat ovat ainaoikeaa. Lankana oli Karnaluxin tuliainen, Alizen Bamboo Fine, joka on todella mukavaa neulottavaa. Kierre on tiukempi kuin siinä surullisenkuuluisassa puuvillalangassa, josta piti tulla paita ennen tätä, ja neulominen sujui mukavasti, tosin pitkän pätkän neulominen pelkkää sileää meinasi ottaa henkisesti koville. Lanka on niin kevyttä, että puserossa ei ollut painoakaan niin, että se olisi ranteiden päälle käynyt. Kaiken kaikkiaan projektiin kului hieman toista kerää eli 116 grammaa.

En ole aiemmin neulonut vaatteita noin ohuesta langasta eikä bambu ollut materiaalinakaan kauhean tuttu. Ensinnäkin huomasin (totta kai vasta jälkikäteen) että pienempi lanka ei samalla tavalla veny pingotettaessa kuin paksu. Ja onhan se ihan selvä juttu kun sitä oikein ajattelee. Neulejälki sinänsä oli niin siistiä, ettei mitään pingotusta olisi edes tarvittu! Samaten 40 sentin pituus, johon tähtäsin ennen kädenteitä, tuntuu sopivalta, kun vaate pääsee laskeutumaan suoraan. Jos se laskeutuukin vartalonmyötäisesti niin pituus vaikuttaa sitten selkeästi lyhyemmältä. Viisi senttiä lisää pituutta ei tässäkään puserossa olisi ollut pahitteeksi mutta jotkut asiat pitää ilmeisesti oppia kantapään kautta. Kiva pusero tästä tuli joka tapauksessa, jos ei muuta niin pitää vaikka sitten topin tai t-paidan päällä.

Neulojan kestävyystreeni

Neulominen on välillä aika ykstoikkoista ja junnaavaa. Varsinkin jos käytössä on kakkosen puikot ja on tekemässä ohuesta bambulangasta puseroa helmasta lähtien yhtenä kappaleena.

Pituutta pitää tehdä 40 senttiä, ennen kuin tarvitsee miettiä mitään muuta. Neulos on sileää. Senttejä on tullut viime päivinä kun olen sairastellut ihan mukavasti, mutta vielä puuttuu noin 15 senttiä ennen kuin pituutta on riittävästi. Eikä tuo lankakaan kulu mihinkään! Menossa on edelleen ensimmäinen kerä. Yhdessä vaiheessa mietin, että voisi tehdä joitakin parin kerroksen vaakaraitoja neulokseen ihan vain että saisi sitä etenemisen tunnetta kehiin, mutta sitten totesin että ei, en tee.

Kun aloin neuloa tätä puseroa vakaa aikomukseni oli neuloa ohjeen mukaisesti. No, kun olin neulonut noin 10 senttiä totesin, että olisihan se kiva, jos yläreunaan tulisi jotain pitsiä... Kun pääsen kainaloihin asti ja voin alkaa tehdä etu- ja takakappaletta erillisinä niin sillon alkaa sitten ne pitsikokeilut. Saas nähdä, tuleeko tästä valmista...

Peitto vauvalle, ohje

Alan olla siinä iässä että ympärillä tuntuu olevan aina vain enemmän odottavia äitejä. Niinpä nyt tulee lyhyen ajan sisään jo toinen vauvaneuleprojekti. Nyt ei jaksanut nutun teko innostaa joten tein pienen peiton.

Peitossa käytetty lanka on löytö Titityystä: ihanan pehmoinen Coastin Holst Garn on 55% villaa ja 45% puuvillaa. Peiton koko on n. 70 x 75 cm ja siihen kului kaksi ja puoli kerää, puikot olivat pyöröt kokoa 3,0.

Etsin hetken sopivaa mallineuletta ja päädyin lopulta säveltämään sellaisen itse.

Silmukoita peitossa on yhteensä 110 ja tiheys pingotettuna 16 silmukkaa x 24 kerrosta (10x10 cm). Luontireunan jälkeen neuloin kuusi kerrosta aina oikein ja kautta neuleen molemmissa reunoissa on viisi reunasilmukkaa neulottu ainaoikein. Reunuksen jälkeen neuloin sileää kahdeksan kerrosta ja sitten oli ruutujen vuoro. Viiden reunasilmukan jälkeen (ja ennen) olevat neljä silmukkaa ovat aina sileää, 4x6 silmukan ruudut ovat vuoroin helmineuletta ja sileää. Pystysuunnassa ruudut ovat limittäin ja niiden välissä on aina kuuden kerroksen korkuinen sileä pätkä. Mallineule on siis sopivan aivoton mutta kuitenkin hieman seuraamista vaativa. Ja valmiina hieno. :)

Uusi lempparipipo

Törmäsin Rikken ohjeeseen Ravelryssä jo vuosia sitten. Pipo jäi kummittelemaan mieleeni ja kun syksy oli pitkään niin leuto, keksin Tampereen kädentaitomessuilla tarvitsevani pipon ohuemmasta langasta. Langaksi valikoitui Handun käsin värjäämä sukkalanka, väriksi turkoosi koska tämän hetken lempparihuivi on turkoosi myöskin. Pakkasten tultua tajusin paksumman pipon myös auttamatta lörpähtäneen joten tämä tuli todella tarpeeseen.

Tein piposta hieman lyhyemmän kuin ohjeessa käskettiin, mallineulos on "ainaoikeaa". Tein pituutta noin 20 senttiä ennen kuin aloin kavennella silmukoita ohjeen mukaisesti pois. Oli kuulkaa virkistävää kun kerrankin menee käsiala ohjeen kanssa yksiin eikä tarvinnut sovellella kavennusten kanssa! Aloitin puikoilla 2,0 ja suurimman osan myssystä tein 2,5 pyöröillä. Mieleen jäi kaiheramaan idea, että myssyn reunaan voisi tehdä jonkin pienen yksityiskohdan vaikka napilla ja heijastinkankaalla, mutta toistaiseksi mennään ihan ilman koristuksia.

Metalouse II

Jes, vuoden eka valmis neule!

Kaveri, jolle tein ensimmäisen Metalousen, innostui huivista niin, että hän tilasi uuden samanlaisen äidilleen. Työtä käskettynä ryhdyin hommiin ja valmista tuli vihdoin tällä viikolla. Tällä kertaa käytin samoja sävyjä kuin alkuperäisessä huivissa höystettynä valkoisella.

Aloitin huivin kuten alkuperäisenkin harmailla sävyillä, kontrastivärinä käytin jälleen samaa Roosa nauha -vaaleanpunaista kuin ensimmäisessäkin huivissa. Kun vaaleanpunainen loppui kesken jatkoin harmaalla Roosa nauha -langalla.

Puikot olivat pyöröt ja kokoa 3,5. Niin, ja ohje on siis täältä.

Nuttu vauvalle

En ole aiemmin juuri vauvannuttuja tai lastenvaatteita tehnyt, mutta nyt työkaverin jäädessä äitiyslomalle tuli loistotilaisuus aloittaa niidenkin parissa. Lanka löytyi Jyväskylän Titityystä, joka meinasi lumota neulojan ihan totaalisesti! Onneksi mukana oli ei-neulova kaveri, joten visiitti oli melko lyhyt.

Lankana on Malabrigon 100% merinovillalanka ja puikot olivat kokoa 2,5. Ohje löytyy Ravelrystä. Nuttu vaikuttaa niin kovin pieneltä mutta niin toki vauvanvaatteiden kuuluukin olla, älyttömän pieniä. Avoin nuttu on kuulemma näppärä puklaavan lapsen kanssa.

Harmaita ja pinkkejä jämiä huivissa

Stephen West vieraili jokin aika sitten Tampereella. Tiedä sitten näinkö tämän huivin hänestä otetuissa kuvissa vai inspiroiduinko vain miehestä, mutta löysin Ravelrystä hänen suunnittelemansa Metalouse-huivin, johon keksin käyttää jämälankoja. Huivissa on kahta eri sävyistä Roosa nauha -lankaa (hyvin vaalea harmaa ja vaaleanpunainen), Louhittaren luolan puna-harmaasävyistä sukkalankaa (jota olen käyttänyt jo mm. säärystimissä), Hjertegarnin harmaasävyistä Kunstgarnia (jäi Nymphalideasta) ja harmaasävyistä Regiaa (Kuun unesta). Puikot olivat kokoa 3,5.

Projekti oli hauska ja mukavan vaivaton neulottava. Kuvallinen ohje olisi ollut kiva olla olemassa, mutta onnistui se näköjään ihan kirjallisestakin ohjeesta. Ja lopputuloksesta tykkään! Ei ole yhtään mahdoton ajatus, että toteutan uuden huivin samalla ohjeella vielä joskus myöhemmin. Ainut ongelma huivin valmistuttua oli pingotusalustan koko ja juuri tämä projekti saikin minut haaveilemaan toisesta pingotusalustasta. Kun olisi kaksi samanlaista voisi niistä yhdistää yhden valtavan juuri tällaisia projekteja varten. Huivin korkeus keskikohdasta mitattuna on pingotuksen jälkeen 62 cm ja leveys siiven kärjestä toiseen n. 165 cm.

Huivi menee lahjaksi. Paitsi jos värit eivät ole saajalle mieleen niin huivi jää omaan käyttöön. Ei haittaisi yhtään.

Kirjoneulelapasia

Ilmojen viiletessä alkoi mieli tehdä uusia lapasia. Ensin syntyi yhdet itselle ja sitten toiset lahjaksi. Lankana käytin Roosa nauha -sukkalankoja eri väreissä ja puikot olivat molemmissa töissä kokoa 2,5.

Vaaleanpunaisten lapsen malli on nimeltään White Witch Mittens. Muokkasin mallia sen verran, että jätin pohjavärin vaihtelun pois kämmenosasta, lisäksi jouduin kaventamaan sekä lapasen että peukalon ennen aikojaan, kun tiheys ei korkeussuunnassa natsannut millään.

Tummansävyisten lapasten malli on nimeltään Fishbone Mittens. Näissä kävi tiheyden kanssa sama juttu, eli jouduin jättämään mallikerrasta kämmenosasta pari kalaa pois kuvioista ja peukalosta hyppäämään parin kylkiruodon yli, jotta sain pituuden sopivaksi. Oma käsiala on aika löysää, nuo kalavanttuut tein alkuperäisen ohjeen mukaisesti naisen käteen sopivaksi ja lopputuloksena oli miehen käsiin menevät lapaset. Että näin...

Mutta lämpimät ovat!

Helmillä koristeltu konttineulehuivi

Vihdoinkin se on valmis! Projektin valmistuminen kesti kauan, vaikka neulomisessa ei ihan hirveän kauaa mennytkään. Kuvista saan taas kiittää luottokuvaajaani Sirpaa.

Malli on Alex Lawsonin julkaisema Wedding Entrelac Shrug. En ole aiemmin konttineuletta kokeillut ja ohjeen ymmärtäminen vaatikin jonkin verran aikaa ja mallitilkun. Lankana on Tallinan tuliaisena hankittu Rico Designin Essentials Cashlana (80% uusi villa, 20% kasmirvilla), joka on aivan mahdottoman pehmoista! Lankaa kului yhteensä yhdeksän ja puoli kerää. Puikot olivat kokoa 3,0.

Sain huivin ensimmäisen kerran valmiiksi jo keväällä, mutta se osoittautui liian lyhyeksi. Heinäkuun puolivälissä sain viimein toimeksi purkaa huivin toisen kärjen ja tehdä pari kerrosta lisää. Lopuksi lisäsin helmet jälkikäteen ompelemalla ne yksitellen. Niitä kului melkein koko purkillinen eli yli 30. Etumukseen kiinnitin silkkinauhat, joilla huivin saa solmittua.