Violetti myssy ja kämmekkäät

Tässä vielä kuva yhdestä joululahjasta, jonka ehdin kuvauttaa vasta joulun jälkeen. Lanka on Lana Grossan Alta moda alpacaa (90% baby alpaca, 5% merinovillaa, 5% polyamidia), puikot olivat kokoa viisi. Mallineule on jälleen paperi-säärystimistä tuttua. Myssyyn meni noin kerä ja tyköistuviin kämmekkäisiin hieman vajaa kerä.

Pari joululahjaa jäi vielä kuvaamattakin. Avokin veljelle lahjoitin Ässät-sormikkaat, joihin neuloin valkoisen patasydän-intarsiakuvion mustalle pohjalle. Omppulapasien ideoita hyödyntäen tein myös miehen kämmekkäät, joihin ompelin heijastinkankaasta leikkaamani Batman-logon. Niistä tuli hauskat, ne ehdin toivottavasti vielä joskus kuvaamaan omiin arkistoihin jos en muihin tarkoituksiin. Ja omalle avokille tein Jacques Cousteau -pipon, jonka myös pyrin kuvaamaan mitä pikimmiten.

Ennenaikaisena uuden vuoden lupauksena päätin pyhittää tammi- ja helmikuun omaan käyttöön tuleville käsitöille. Saas nähdä kuinka hyvin päätökseni pitää... Yksi huivi on jo valmiina, jahka jonain päivänä olisi hieman kirkkaampi sää voisin jopa pystyä kuvaamaan sen. Mutta sen verran jo sanon että kyseessä on sinisävyinen juhlahuivi, jossa on hopeisia helmiä!

Mukavaa vuodenvaihdetta ja kaunista uutta vuotta 2013!

P.S. Blogini ilme uudistuu myös lähipäivinä, uuden vuoden kunniaksi. On tässä jo vuoden verran näillä asetuksilla mentykin...

Maatuskapannumyssy

Anoppikokelaallani ja minulla on yksi yhteinen taipumus: olemme molemmat taipuvaisia käräyttämään pannumyssyjä. Kun edellinen kärähti sain vastaanottaa toiveen neulotusta pannumyssystä. Ravelrystä löytyi ihana maatuskapannumyssyn ohje, josta lähdin liikkeelle. Jouduin muokkaamaan ohjetta heti rankalla kädellä, koska käytössä oleva pannu oli ohjeen pannua kookkaampi ja sen kahva oli yläpuolella, ei sivussa.

Mustan pannumyssyn virkkasin Gjestalin Villestä kaksinkertaisella langalla, puikot olivat kokoa 3,5. Tämä oli se kaikista tylsin vaihe. Alun perin mietin myös myssyn huovuttamista, jolloin siitä olisi tullut vielä eristävämpi, mutta huovuttaminen ei ole koskaan oikein tuntunut omalta jutulta, joten siksi näin. Lisäksi luulin vielä tässä vaiheessa jaksavani kirjoa alkuperäisen ohjeen monimutkaisen kukkakuvion myssyyn jälkikäteen, enkä ollut aivan varma, miten se huovutettuun pintaan onnistuisi.

Kun pääsin tekemään päätä ja kasvoja olin jo aivan maatuskan pauloissa. Silmät ovat Gütermannin pienet askarteluhelmet, posket  ja suun jäljensin jälkikäteen alkuperäisiä silmukoita seuraillen. Ripset ovat karhulankaa. Hiukset kiinnitin yksi kerrallaan virkkuukoukun avulla, yhden silmukan alta jakauksen kohdalta ja toisen kerran pään takana. Pään yli ulottuvat langanpäät letitin ja kiinnitin nutturalle niskaan. Tässä kohtaa huomasin, että vaikka kuinka koitin täyttää pään kevyesti, siitä tulee silti melko raskas. Kun pannumyssy oli muuten valmis tein vanusta ja ohuesta kankaasta ylävartaloon pienen täytepallon, joka tukee nukkea, ja pistin pään tueksi ("selkärangaksi") kaksinkertaista askartelupunosta.

Päähineestä piti alun perin tulla kolmiohuivi. Sileä neulepinta kaartui kuitenkin niin kauniisti, että päätin kiinnittää kolmion rullautuvan kärjen huiviin ja antaa muunkin reunan rullautua. Mitäs sitä turhia prässäämään. Kasvoistakin tuli niin tyttömäiset, ettei mummotyyliin leuan alta kiinnitettävä huivi tuntunut hyvältä ratkaisulta.

Kun maatuska oli muuten valmis aloin miettiä puvun koristusta. Kirjonta ei oikein jaksa sytyttää, joten etsiskelin hetken venäläisiä ristipistomalleja. Lumihiutaleet ovat aina kauniita, ja lopuksi helmaan ja hihansuihin simppeliä koristusta. Valmis!

Jälkikäteen harmittelin ainoastaan sitä, miksi edes päätin tehdä mustan pannumyssyn. Olin kuitenkin niin ihastunut alkuperäiseen malliin, etten osannut ajatella sen ohi. Projekti oli todella hauska ja sain myös kipinän ihmismäisten nukkejen neulomiseen. Eikä tämä varmastikaan jäänyt viimeiseksi pannumyssykseni!

Johnny Rotten -lapaset

Johnny Rotten -lapasiin törmäsin ensimmäisen kerran Harmaassa arjessa, jossa Outi oli tehnyt ne olympialaisten kunniaksi. Innostuin ohjeesta ja kolmessa sekunnissa olin keksinyt henkilönkin, jolle ne voisin jouluna lahjoittaa. Vilaus näistä nähtiin blogissanikin jo lokakuussa. Mutta tässä siis valmista kuvaa.

Malli on Alabama Whirlyn suunnitelema ja löytyy Ravelrystä. Se on melko haasteellinen ei välttämättä kuvionsa takia vaan sen takia, että suurimman osan ajasta mukana täytyy kuljettaa kahta muuta lankaa. Tämä taas johtaa ainakin itselläni helposti joko liian löysiin tai liian kireisiin silmukoihin. Toisaalta kolmen langan mukana kuljettaminen tekee lapasista ihanan lämpimät!

Lankana käytin Gjestalin Maijaa ja kaksipuolisen puikkoja. Kärkeen tein muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta sain pituutta hieman lisää. Langanpäät pääteltyäni liotin lapasia hetken kädenlämpimässä vedessä, jotta silmukat asettuisivat paikoilleen nätimmin. Uskon näiden olevan saajalleen mieleiset.

Maluka-huivi

(Postaus laadittu 17.10.) 

Hyvää joulua! Nyt päästään käsiksi tehtyihin lahjoihin, joita on tässä blogissa jo ohimennen aina silloin tällöin vilautettukin.

Ihastuttava Maluka oli alkuun pääsemisen jälkeen yllättävän vauhdikkaasti valmis (kun ei malttanut jättää keskenkään). Lankana käytin Hjertegarnin Sock 4 -sukkalankaa (75 % villa, 25 & polyamidi) ja pyöröpuikot olivat kokoa 4 (kaapeli 100 cm). Lankaa kului hieman toista kerää.

 

Tämä huivi oli hauska ja nopea tehdä. Ensin tehtiin reunus, jossa toistettiin samaa 12 kerroksen mallikertaa haluttu määrä (minä 38 kertaa, alkuperäisessä ohjeessa 33 kertaa), nämä silmukat pääteltiin, ja itse huivia varten poimittiin silmukat juuri neulotun reunuksen reunasta. Pituutta huiville tuli pingotuksen jälkeen noin 150 cm, korkeutta enimmillään noin 28 cm.

Käytin puikkoina tosiaan Knit Pron neliskanttisia interchangeable-pyöröpuikkoja. Ja kyllä oli mukavaa neuloa niillä! Silmukat kulkivat mukavasti kaapelilta puikolle ja päin vastoin ja mikä mukavinta, puikot tuntuivät käteen todella hyvältä. Maluka meni lahjaksi työkaverille, joka pitää usein kapeita huiveja.

Lankarikasta joulua!

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni rauhallista joulua ja paljon ihanaa lankaa sisältävää uutta vuotta! Joulun kunniaksi ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja antaa teille myös pienen joululahjan. Aiemmista postauksistani kaikkein katsotuin on ollut viime syksynä tekemäni huppuhuivi. Nyt olen kirjoittanut siihen ihan "virallisen" ohjeen, joka on muuten ensimmäinen kirjoittamani neuleohje. Jos epäselvyyksiä ilmenee niin kysykää ja kommentoikaa!

 

Tämä huivi syntyi ihastuksestani isoihin huppuihin ja ylipitkiin huiveihin. Huivi valmistuu erittäin nopeasti ja lämmittää niin sisätilojen asusteena kuin ulkona pipon kanssa tai ilman. Huppu on muodoltaan kuin tiimalasikantapää. Käytetyllä langalla ei ole merkitystä, mutta paksulla langalla työ valmistuu nopeammin ja hieman suositusta pienempiä puikkoja käyttämällä hupusta tulee ryhdikkäämpi.

Lanka ja menekki

Novita Puro (100 % villa, 50 g = 100 m), 200 grammaa

Puikot

Pyöröpuikot langan mukaan, kaapelin pituus vähintään 60 cm

Huivi

Luo haluamasi määrä silmukoita ja neulo sileää, kunnes huivi on haluamasi mittainen. Minun huivillani on mittaa noin 2,5 metriä, silmukoita oli 18.

Huppu

Asettele huivi niskasi takaa tasaisesti niin, että sen päät roikkuvat edessäsi ja ovat yhtä pitkät. Merkitse huivin kumpaankin reunaan pääsi viereen kohdat, joihin haluat hupun reunojen ulottuvan. Minun huivissani hupun leveys on noin 63 senttiä. Poimi merkkien väliin jäävät silmukat puikoille ja neulo kerros sileää. Aloita sitten lyhennetyt kerrokset nurjalla puolella ja neulo huppu kuten tiimalasikantapää, eli seuraavasti:

- Kun aloitat nurjan kerroksen nosta ensimmäinen silmukka n neulomatta ja vedä lanka kireälle. Puikolle näyttää muodostuvan silmukkapari. Neulo kerros loppuun n ja käännä työ.

- Nosta ensimmäinen silmukka n neulomatta ja vedä lanka kireälle (silmukka nostetaan nurin myös oikealla kerroksella). Puikolle näyttää muodostuvan silmukkapari. Neulo loput silmukat oikein lukuun ottamatta rivin viimeistä silmukkaa, joka on vedetty tiukalle ja näyttää kahdelta silmukalta. Voit halutessasi käyttää silmukkamerkkejä osoittamaan nostettujen silmukoiden aloituskohtaa.

Jatka toistaen näitä kahta kerrosta, kunnes jäljellä on kolmasosa alkuperäisestä silmukkamäärästä. Jokaisella kerroksella neulottavia silmukoita on yksi vähemmän kuin edellisellä ja reunoille kertyy silmukkapareja kireille vetämistäsi silmukoista.

Ala nyt lisätä silmukoita: aloita kerros nostamalla ensimmäinen silmukka normaalisti n, älä kiristä. Neulo loput silmukat kerroksesta riippuen oikein tai nurin, kunnes olet nostettujen silmukoiden kohdalla. Neulo ensimmäinen silmukkapari (=yksi kiristetty silmukka) oikealla puolella oikein yhteen, nurjalla puolella nurin yhteen. Käännä työ ja toista tätä, kunnes olet saanut kaikki silmukat takaisin puikoille. Työssä on nyt saman verran silmukoita kuin ennen lyhennettyjen kerrosten aloittamista.

Neulo hupun reunaan muutama kerros joustinneuletta halutessasi. Joustinneule kiristää hupun suuaukkoa ja kääntyy valmiina hupun päälle, sileä neule rullautuu tiiviimmin. Päättele silmukat.

Tamperelaiset lankajemmarit mars liikkeelle!

Tamperelaisen Moro-lehden jutun mukan sopimusvuoren Verstaan nuoret mielenterveyskuntoutujat neulovat vastasyntyneille punaisia onnensukkia. Sukat lahjoitetaan hyvää onnea toivottavan kirjeen kera synnytysosastoille. Voit osallistua kampanjaan tuomalla ylimääräiset ja kaiken väriset villalangat Kehräsaaren, Tallipihan, Verkarannan ja Verstaan keräyspisteisiin 23.12. asti. Pienetkin lankakerät ovat tervetulleita, joten nyt kaikki kohnaamaan lankajemmansa ja viemään turhat jämälangat tekemään hyvää!

Käsityölahjojen paketoiminen

Paketoiminen on joulun hauskinta puuhaa (heti lahjojen tekemisen jälkeen tietenkin)! En ole enää vuosiin jaksanut metsästää hienoa paketoimispaperia kaupoista, kun se lojuu suurimman osan vuodesta täysin turhan panttina. Ja kotoa käyttövalmiina löytyy aina kuitenkin vain sitä rumaa paperia. Jotenkin tämä asia toimii suunnilleen samalla tavalla kuin oma sukkalankavarastoni: en koskaan osta rumia lankoja mutta aina niitä vain löytyy, ja paljon.

Taisin viime vuonnakin paketoida lahjani lehtiin: etsin aina aikakauslehdestä sivun tai kuvan, joka jotenkin sopi saajalle, ja käärin lahjani siihen. Tänä vuonna keksin käyttää käsityölehteä, jossa ei ollut mitään pakko tehdä heti -ohjetta.

Tarvitset siis lehden, josta luopuminen ei jää harmittamaan, sakset, kivaa teippiä, kyniä pakettien nimeämiseen, pieniä haaraniittejä ja koristekerroskukkia. Irrota lehden keskeltä tarvitsemasi määrä sivuja aukeama kerrallaan. Jos yksi aukeama ei ole riittävän iso lahjasi käärimiseen teippaa toinen aukeama jatkoksi. Kokoa nätti kukka ja kiinnitä se haaraniitillä paperiin ennen kuin olet paketoinut lahjasi, peitä paketin sisäpuolelle jäävä niitin haaroittuva osa teipillä. Lahja pakettiin ja tadaa, valmista!

 

Onhan paketit näin ehkä hieman karuja, mutta toisaalta eipä tarvitse miettiä, miten paperit voi kierrättää. Kaiken lisäksi, jos suvusta löytyy askarteluhirmu, hän voi lahjojensa lisäksi sosialisoida myös niissä käytetyt kukat ja niitit. How practical is that!

Terveisiä Tallinnasta

Itsenäisyyspäivän kunniaksi otin pidennetyn viikonlopun töistä ja lähdin hyvässä seurassa pikavisiitille Tallinnaan. Lähtö oli perjantaina ja paluu lauantaina. Ensin pelkäsin, että aikaa olisi liian vähän, mutta kotiinlähdön hetkellä ei yhtään harmittanut lähteä. Vanha kaupunki on ihanan tunnelmallinen, ei satanut vettä eikä aivan mahdottomasti luntakaan, ja joulutori oli täynnä ihania käsityökojuja. En vain saanut itse torilta mitään ostettua, sillä käsityötuotteet olivat kaikki sellaisia, jotka itsekin voisin tehdä. :/ Tämä ajatusmalli on perisyntini...

Hostellimme oli vain lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja lähdimmekin sinne heti kun pääsimme. Itse joulutorin tarjonta oli melko rajattua mutta toria ympäröiviltä pikkukaduilta löytyi ihania putiikkeja. Kuljimme torilta alas Apteegia ja Katariina käikiä ja päädyimme Müürivaheelle, jolta löytyi myös kaksi lankakauppaa. Linane Kodutekstiilistä löysin ylläolevat Aade Long oü:n villalangat, vyyhdessä on myyjän mukaan noin kahdeksansataa metriä (!) ja hinta oli noin 10 euroa/vyyhti. Täältä löytyi myös ihania pellavaisia kodintekstiilejä, kuten lautasliinoja. Vieressä oli toinen lankakauppa, jossa en uskaltanut käydä, sillä takaraivossa pyörivät röykkiöt jo olemassa olevasta lankavarastostani. Alla olevan huopaisen rintaneulan ostin eräältä käsityöläiseltä Katariina käigiltä neljällä eurolla, puiset napit puolestaan ilmeisesti Virun varrella olevasta suuremmasta liikkeestä, jossa myytiin niin virolaisia elintarvikkeita kuin käsitöitäkin.

Lauantaina poikkesin Viru-keskuksen kolmannesta kerroksesta löytyvässä kirjakaupassa, jossa käteeni tarttui pari Minu käsitööd -lehteä. Silmiini osui myös suomalaisia ja joitakin saksalaisia ja venäläisiäkin lehtiä, mutta tällä alalla tarjonta ei tuntunut kovin kattavalta. Tai sitten hain lehtiä väärästä paikasta. Minu käsitööd -lehden numerosta 12/2012 löytyi pari ihanaa huivia, joista todennäköisesti ainakin toinen pääsee heti joulun jälkeen puikoille.

Kokonaisuutena Tallinna vanhakaupunki on käsitöiden ystäville ehdottomasti käymisen arvoinen. Käsityöläisten tuotteita löytyy ladasta laitaan, pikkuputiikkeja on paljon ja pientä kivaa löytyy hyvään hintaan. Langat ovat kokemukseni mukaan edullisia, tosin virolainen villalanka on lähes yhtä karkeaa, ajoittain ehkä karkeampaakin kuin suomalainen villalanka, joten ihan kaikille ja kaikkiin töihin se ei välttämättä sovi.

Joulunalusangstausta

Ei ole helppoa kun tulee joulu. Suurin osa lahjoista on jo paketoimista vaille valmiina, mutta tässä kohtaa minuun iskee aina angstaus: tuo lahja ei olekaan hyvä, teen saajalle jotain muuta, tai sitten on jäljellä enää ne kaikista "tylsimmät" lahjat. Eli toisin sanoen ne, jotka tehdään mustasta langasta aina oikeaa neuloen tai korkeintaan resorin saa tehdä. 

Mutta mahtui tähän viikkoon ihania yllätyksiäkin. Ensin sain keskellä viikkoa kirjeen Ruotsista, josta olin tilannut nimikointinauhaa, tai siis labeleita. Nämä ovat ensimmäiset tilaamani ja suunnitelmana on tästä eteen päin nimikoida niillä tekemäni käsityöt. Pitkän aikaa pähkäilin, laitanko niihin nimeni, blogin nimen ja/tai blogin osoitteen, ja lopulta päädyin vain blogin nimeen.

Tilasin labelit Mina namnband -palvelusta. Hinta oli kohtuullinen ja valikoimaa riitti omasta mielestäni hyvin. Lisäksi palveluun on mahdollista ladata omia kuvia, mutta koska olin asiaa miettinyt jo liiankin pitkään ja joulu alkoi kolkuttaa oveen, niin tein tämän erän ihan vakiokuvioilla ja -asetuksilla. Mitäs te näistä tykkäätte, tai mistä itse tilaatte nimikointinauhanne?

Labeleiden takana onkin sitten se viikon toinen yllätys. Kaveri kysyi yhtenä päivänä töissä olenko kiinnostunut kasvivärjätystä langasta. No olenhan minä! Juuri kun tein päätöksen, etten osta lankaa ennen kuin jämävarasto on ainakin puoliksi pois kulutettu, niin käsin värjättyä villalankaa tarjotaan pilkkahintaan melkein kotiin kannettuna. Samaten lankakauppojen joulukalenterit avaavat luukkujaan, ainakin Lumoavalla langalla sellainen on. Nyt on pidettävä vain katse omissa puikoissa (ja tiistaina kavereidenkin puikoissa, kun kokoonnutaan taas meille neulomaan) ja ajatukset vielä tekemättömissä lahjoissa.

P.S. Tampereella saatiin yön aikana ihan oikea talvi! Pakkasta kymmenen astetta ja valkea maa. Ihanaa kun päivät kirkastuvat lumen myötä!