Keltainen lokakuu

Neuloosi on ollut hukkateillä koko syksyn. Aloin huolestua tosissani, kun ilmojen viileneminenkään ei meinannut saada puikkoja heilumaan. Työn alla oleva pitsihuivi etenee todella verkkaisesti, joten päätin ottaa puikoille nopean väliprojektin, jotta saan neuloosin taas päälle.

Langaksi valikoitui loppukesästä Jyväskylän Neulefestareilta ostettu Sukka-Puffa Säihky. Langassa on ihanat keltaisen sävyt ja pikkuisen blingiä mukana, tosin kuvassa blingit eivät paljoa erotu. Puikot olivat kokoa 3,5 ja kaulurin ohje löytyi Ravelrystä, malli on nimeltään Afrato. Kauluri neulottiin leveyssuunnassa ja lopuksi luontireuna neulottiin yhteen huivin pään kanssa, jolloin lopputuloksena on korkea tuubikauluri. 

Vielä kun saisi pipoonkin keltaista!

Jalo kauluri

Ystävällä oli syntymäpäivät heti joulun jälkeen ja niinpä keksin, että joulun pyhinä nopsaan neulaisen hänelle kaulurin. No, kuinkas ollakaan, tapanina kun kotiin päin oli ajeltu jo sata kilometriä niin sukulainen soittelee, että se sinun käsityöpussisi jäi tänne. Neulomus ei ollut valmis ja postituksen tuoman viiveen takia lahja olisi myöhästynyt joka tapauksessa, joten totesin sitten vain, että ei se mitään, saan neuleen sitten kun seuraavaksi siellä käydään. Se päivä tuli sitten pari viikkoa sitten, sain kaulurin valmiiksi, mutta ennen kuin ehdin sitä pingottaa aloitimme keittiöremontin. Ja pingotapa nyt sitten neuletta remonttipölyssä... No, remppa tuli ja meni ja neule pääsi vihdoin pingotukseen.

Lankana Karnaluksista hamstrattu Zimba top (80% villa, 20% polyamidi), josta ehdin jo aiemmin tehdä yhden jakunkin. Puikot olivat pyöröt ja kokoa kolme. Lankaa kului noin 82 grammaa ja malli on Emily Kausalikin suunnittelema A Noble Cowl. Tein omaan kauluriini yhden mallikerran enemmän kuin ohjeessa, jotta sain siihen pituutta lisää. Äkkiseltään vaikutti erinomaiselta ratkaisulta, jos haluaa kaulurin lämmittävänkin eikä vain olevan asun väriläikkä. Pingotuksen jälkeen näinkin villaisesta langasta sai mukavan pehmeän tuntuisen.

Ihanaa naistenpäivää naispuolisille lukijoilleni!

Missonituubi

Aurinkoista pääsiäistä! Tuokoon sitä kirjavat langat jos itse aurinko tykkäisikin piilotella pilviverhon takana.

Vuosi sitten tekemäni keltainen huivi ei oikein koskaan päässyt käyttöön asti. Väri oli tosi jees mutta koko oli liian pieni ja huivi ehkä hitusen liian pienillä puikoilla tehty, siitä puuttui huiviin haluamani ilmavuus. Eräänä iltana sitten päätin että nyt huivi purkuun ja uutta projektia puikoille. No, tämä projekti sitten lopulta vaati käynnin Lankamaailmassa ja kaveriksi toista lankaa...

Huivi on tehty nelosen puikoilla kahdesta eri langasta: keltasävyinen on Louhittaren luolan Väinämöistä värissä Syksy ja Hjertegarnin Sock 4 -lankaa, joka on muuten ohimennen sanottuna ihan huippua sukkalankaa, jota olen moniin huiveihinkin käyttänyt. Suosittelen lämpimästi! Huivi kiepsahtaa kaksi kertaa kaulalle.

Halusin huivista saumattoman, joten aloitin huivin virkkausaloituksella, jonka ohje löytyy mm. Ullasta. Ennen silmukoiden päättelyä päättelin langanpäät, kastelin huivin ja annoin kuivua tasona nuppineulojen avulla hieman pingotettuna parisen päivää. Alku- ja loppupään yhdistin tekniikalla, jolle en tiedä suomenkielistä termiä mutta josta löytyy hyvä ohjevideo mm. Cheryl Brunettelta (linkki aukeaa Youtubeen). Lopputuloksena täydellisen saumaton tuubihuivi, joka on kuitenkin neulottu pitkittäin.

Napillinen kauluri

Napit löytyi ja kauluri valmistui lopulta myssyn pariksi. Lankana käytin siis Austermannin Alpaca Silk -lankaa (80% alpakka, 20% silkki) ja puikot olivat pyöröt kokoa 3,5. Vaikka pipoa varten muokkasinkin silmukkamäärää, niin kaulurin tein aivan ohjeen mukaan.

Ohje on todella simppeli: kauluri neulotaan ensin etu- ja takakappale erikseen tasona, yläosaa varten kappaleet yhdistetään ja jatketaan tasona. Yläreunan napit kiinnitetään kuten myssyssäkin ompelemalla reunojen läpi, napinläpiä ei siis tarvitse tehdä.

Kauluri valmistui tätä talvea ajatellen aivan liian myöhään, mutta onpahan ensi talvelle jotain uutta ja hienoa jo odottamassa. Austermannin alpakka-silkki on lankana aivan mahtavaa neuloa ja lopputulos on todella lämmin, mutta kuitenkin kevyt ja jollain tavalla ilmava. Sisätiloissa sekä kauluria että pipoa ei tehnytkään mieli pitää kauhean kauaa syyttä suotta päällä.