Peitto pikkukaverille

Vuoden 2018 ensimmäinen blogipostaus. Kylläpä se aika rientää... Neuletakki valmistui tosin jo jouluksi mutta on edelleen kuvaamatta, koska neuloja ei tällä hetkellä sattuneesta syystä mahdu takin sisään. Enkä ole vielä saanut perusteltua itselleni, että sen kuvaamisessa olisi järkeä, jos se ei ole päällä. Onneksi valmistui tämä peittokin, jonka voi kuvata ihan vaan ryppyisenä harmaana päivänä. Pingotuksen sentään jaksoin tehdä, vaikkei sitä tuosta reunasta ehkä uskoisikaan.

Mutta siis tämä peitto. Neuloin pari vuotta sitten miehen veljenpojalle peiton lahjaksi. Ehkä jo tuolloin, ehkä myöhemmin, törmäsin Ravelryssä OpArt-nimiseen peittomalliin. Tykästyin ideaan, että neulominen aloitetaan keskeltä, jolloin kulmissa tehtävistä lisäyksistä muodostui tuollainen veikeä, hieman kiertyvä kuvio.

Sopivaa lankaa etsin pitkään, eikä esim. loppuvuoden Kädentaitomessuilla oikein ollut puuvilla- tai bambulankoja tarjolla. Lopulta päädyin tilamaan Liljan lankakaupasta Dropsin Safrania. (Sivuhuomiona mainittakoon että oli aika hienoa, kun kuittiin oli käsin kirjoitettu mukavien neulomishetkien toivotus. Tuli hyvä mieli, eli kiitokset vain yrittäjälle.) Lanka osoittautui ihan mahtavaksi. 100% puuvillalangassa on todella kaunis värikartta ja kierre on sen verran napakka, että jo kertaalleen purettunakin neulominen on miellyttävää. Ehdottomasti mukavin neulomani puuvillalanka.

Itse peiton neulomiseen käytin parhaimmillaan kaksia pyöröpuikkoja (koko 2,75), joissa molemmissa on metrinen kaapeli. Peiton ympärysmitasta tuli niin iso, ettei sitä muuten olisi saanut pysymään puikoilla. Mallia muokkasin sen verran, että neuloin koko peiton sileänä ja raidat paksumpina kuin ohjeessa. En myöskään muokannut raitojen paksuutta ihan niin usein kuin ohjeessa käskettiin. Kokoa peitolle kertyi pingotuksen jälkeen 76 x 76 cm ja lankaa kului 179 grammaa eli nelisen kerää.

Jyväskylä Summer Knit Festival

Kun kuulin keväällä (vai lopputalvesta?), että Jyväskylässä järjestetään heinäkuussa ensimmäiset Neulefestarit, niin olihan siellä nyt pakko käydä! Sama porukka, jonka kanssa ollaan käyty myös Tallinnan Karnaluxissa, innostui tapahtumasta, ja niin sitä sitten kohta oli ostettu meno-paluuliput Jyväskylään. Aamulla sitten lähdettiin Tampereelta Onnibussilla liikenteeseen.

Päivä oli onnistunut! Olimme perillä Jyväskylässä puoli yhdentoista maissa, kävimme ensin kahvilla ja sitten jatkoimme Toivolan vanhalle pihalle, jossa oli lankatori. Myynnissä oli vaikka mitä, alla olevassa kuvassa on Handun kojun ihanuuksia.

Lanka-alpakan lisäksi paikalla oli myös ihan aitoja punkkarialpakkoja, vähän ne oli suloisia! Toivolan pihan putiikit olivat auki ja hieman ankeasta säästä huolimatta paikalla oli sunnuntaina iltapäivälläkin vielä ihan kivasti porukkaa.

Ja tottahan toki piti myös poiketa sisällä Titityyn ihanassa putiikissa, pariinkin otteeseen. Kauppa on aivan ihana, täynnä toinen toistaan ihanampia värejä ja materiaaleja ja valmiita huiveja ja muita neuleita roikkumassa siellä täällä. Olin aivan varma, että loppupäivästä en enää kestäisi katsella muuta kuin harmaata taivasta, mutta kummasti lounastauon jälkeen taas värit maistuivat.

Kun sitten iltapäivästä päästiin junaan niin oli naapuripenkin nuorilla pojilla pokassaan pitelemistä, kun neljä naista kaivoivat kaikki löytönsä pöydälle ja jokainen kuvasi niitä moneen kertaan ja eri kuvakulmista! Näistä tulee vielä jotain ihanaa.

Hieman jäi harmittamaan, että tällä kertaa kaikki kurssit jäivät paitsioon kun en ollut ehtinyt/jaksanut perehtyä kurssitarjontaan ajoissa. Mutta jahka festarit järjestetään ensi (?) vuonna uudestaan, niin lupaan korjata virheeni! Oli aivan mahtava kokemus!

Konttineuleen testausta

Syksyllä on tulossa yhdet pippalot, joihin ajattelin neulaista itselleni huivin. Löysin Ravelrystä aivan mahtavan ohjeen, joka koostui konttineuleesta. Koska en halunnut pilata huiviin suunnittelemaani lankaa testasin mallia pienoiskoossa Maija-langalla, jota sattui löytymään laatikoiden pohjilta noin tsiljoonassa eri värissä. Mikä on hyvä juttu, sillä jämät olivat melko pieniä keriä. Luontireuna on valkoisella ja päättelyreuna on ruskealla.

Lopputulos värien suhteen on aivan kaamea, mutta neulospinnasta tykkään kovasti! Ja onpahan nyt melkein kaikki Maija-jämät samassa paikassa...

Tästä tulee jotain hienoa!

Mojo hukassa

Sieltä se joulu uhkaavasti lähestyy. Viime vuonna väkersin lahjat itse lähdes kaikille, joille ylipäätään hankin joululahjoja, tänä jouluna hyvä jos saan kaksi lahjaa valmiiksi ennen h-hetkeä. Yhdet sukat ovat jo erinomaisen hyvällä mallilla ja nyt kahden peräkkäisen pyhäpäivän aikana uskon saavani parin lähes valmiiksi asti. Se toinen lahja onkin sitten vähän niin ja näin, ajatustasollakin ollaan vasta ihan alkutekijöissä.

Mojon kateissa oloa selittää ehkä selkeimmin tämä syksyn aikana tapahtunut muutto. Tämän viikon aikana saimme hankittua loputkin kalusteet, jotka oli hankintalistalla, eli kirjahyllyn ja työpöydän. Viime viikonloppuna saimme lopulta noudettua myös jo pari viikkoa Maskun varastoissa marinoituneet sohvapöydän ja tv-tason. Iltaisin aika on aika usein mennyt kalustefirmojen kotisivuja selatessa tai ihan vain pimeää vuodenaikaa koomaillessa.

 

Tajusin tässä ihan äskettäin, etten ole edes tänne päivittänyt vielä Tampereen Kädentaidot-messujen löytöjäni. Valmiita neuleita ei ole tässä ajassa syntynyt, vaikka oma villatakki on kappaleiden yhdistämistä vaille valmis ja yhdet säärystimetkin hyvällä mallilla, kun piti päästä joululahjojen kimppuun. Eli mukaan tarttui Taito Shopin Roosa Nauha -lankaa väreinä harmaa ja vaaleanpunainen (tuo ruskea on siis todellisuudessa ruskeaan vivahtava harmaa), Succablokin mahtava SilmuccaSTOP-stoppari estämään silmukoita karkaamasta sukkapuikoilta, ketun muotoinen piparimuotti, söpöt sienikorvikset, huopapalasta tehty heijastin ja löysinpä myös Knit Pron pingotusalustan! Lisäksi kuvan taka-alalla pilkistää huopakassi, joka on löytänyt kotinsa olohuoneen sohvan vierestä. Keskeneräisille projekteille on nyt hieman esteettisempi säilytyspaikka kuin epämääräiset muovipussiröykkiöt.

Kävimme messuilla ystävieni kanssa vasta sunnuntaina, sillä olin unohtanut toivoa viikonloppua vapaaksi töistä ja sunnuntai oli siksi ainoa mahdollisuus minulle messuilla. Eikä ollut itse asiassa huono juttu sekään. Vain muutamassa kojussa mainostettiin, että jokin tuote oli päässyt jo loppumaan ja vaikka ihmisiä oli paljon, niin jonkin verran oli väljempi kulkea kojujen väliä kuin viime vuoden lauantaina. 

Jos tässä tuon yhden sukan vielä päättelisi ennen kuin menen tutustumaan Tampereen joulutorin tarjontaan. Tori on tänään itsenäisyyspäivänä auki 12-20.

Rauhallista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikille kanssaneulojille!

Hups...

Täällä ei nukuta eikä podeta syysmasennusta! Sen sijaan täällä suunnitellaan muuttoa tulevaksi viikonlopuksi ja neulotaan jakkua, joka ottaa hieman enemmän aikaa valmistua (varsinkin, kun jäin koukkuun muutamaan kirjaan ja bussimatkat töihin kuluivat lukiessa eikä neuloessa). Lisäksi jämäsukkaprojektista loppui lanka kesken kantapään ja pitää odottaa kaverin luona kyläilyä ennen kuin homma pääsee jatkumaan. Häneltä kun sattui löytymään pieni kerä samaa lankaa.

Miehen sisaren luona vieraillessa bongasin hänen kirjahyllystään kerän aivan mielettömän väristä lankaa ja sain kuulla, että kerä on päätymässä kirppikselle! No, eihän se sitten sinne asti ehtinyt. Jotkut kivat sukat tästä voisi tulla. Lanka on Handun värjäämää, muusta ei ole tietoa.

Terveisiä Lontoosta!

Tällä viikolla vihdoin koitti odotettu pako arjesta ja muutaman päivän reissu Lontooseen! Tämä oli ensimmäinen vierailuni tässä suurkaupungissa, mutta ei varmasti viimeinen. Kahden kokonaisen päivän aikana ehdimme vierailemaan Towerissa katsastamassa kruununjalokivet ja kuninkaalliset kastemaljat, London Eye -maailmanpyörässä, West Endin Lyric Theaterin Michael Jackson -musikaalissa, testaamaan kiertoajelua kaksikerroksisessa turistibussissa ja törsäämään rahamme Oxford Streetin ja Regent Streetin kaupoissa sekä Camden Townin kojuissa. Ja mikä parasta, ensimmäisen matkapäivämme aikana ei juuri edes satanut, joten saimme nauttia myös lämpimästä alkukesän säästä! Kaksi päivää oli kuitenkin täysin riittämätön aika tottumaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, jokaista katua ylittäessä pääni pyöri hervottomasti joka suuntaan, katuun kirjoitetut "look left" ja "look right" -opasteet eivät olleet minulle riittävät.

Matkalle mahtui myös pikainen visiitti I Knit -lankakauppaan. Olin katsonut osoitteen etukäteen ja koska putiikki sijaitsee näppärästi London Eye -maailmanpyörän lähellä (tai siis melko lähellä), se oli helppo mahduttaa myös matkaohjelmaan. Muita lanka- tai käsityöliikkeitä vastaan ei sitten tullutkaan, toisin kuin esimerkiksi Tallinnassa. Harkitsin etukäteen muutamaa muutakin putiikkia, mutta kaikki muut löytämäni lankakaupat sijaitsivat melko kaukana kaupungin keskustasta ja vielä sellaisilla alueilla, joihin ei muuten porukallamme ollut mitään asiaa.

I Knit oli melko pienikokoinen, mutta sen kirjavalikoima oli laaja! Langoissa erikoisuutena oli suuri käsin värjättyjen lankojen määrä. Jos aikaa olisi ollut enemmän sen olisi saanut helposti kulumaan kirjavalikoimaa selatessa, nyt olin melko tehokas ja tein ostopäätökseni nopeasti. Värin ja langan paksuuden mukaan päädyin lopulta Fyberspatesin Scrumptious lace -lankaan (45% silkki, 55% merino) väreissä Gold ja Purple. 100 gramman vyyhti maksoi 16,50 puntaa ja lankaa siinä on 1000 metrin verran.

Jos tulee joskus asiaa Lontooseen ja harkitsee visiittiä London Eye -maailmanpyörässä, niin poikkea myös I Knitissä.

Terveisiä Tallinnasta

Kävin tällä viikolla Tallinnassa kaverien kanssa lankaostoksilla. Joululahjat on jo suurimmilta osin valmiina, joten nämä langat tulevat ihan omaan käyttöön. ^.^ Varasimme Matkapoikien kautta erittäin edullisen reissun, joka sisälsi bussikuljetuksen Tampereelta Katajanokan terminaalille, sieltä iltalaivan hytteineen Tallinnaan ja seuraavana päivänä matkan takaisin Tampereelle. Matkalle tuli hintaa yhteensä vain 38 euroa henkilöä kohden, minkä lisäksi tosin ostimme vielä menomatkalle buffet-illallisen. Mutta halpaa oli.

Aamulla laivasta lähdettiin klo 7. Aamiaisen söimme läheisessä Tallink Express-hotellissa, josta sitten hieman ennen yhdeksää suuntasimme läheiselle ratikkapysäkille ja kohti Karnaluksia. Siellä oltiinkin sitten heti yhdeksän jälkeen.

Aluksi ihmettelin, miten sitä täällä muka taas aikaa kuluisi, mutta niin se vain oli että sen kaksi tuntia taas vierähti lankoja, materiaaleja ja hintoja vertaillessa ja budjettia laskeskellessa. Tällä kertaa jumituin upeisiin turkooseihin väreihin, joita löytyi mm. Austermannin Alpaca Silkistä ja Shoeller + Stahlin Zimba Topista. Ensimmäistä ostin viisi kerää (niistä tulee toivottavasti pian pipo ja kauluri) ja jälkimmäistä 10 kerää kaverin yllyttämänä villatakkiprojektia varten. Zimba on 80% villalankaa ja kerän hinta ilman veroja oli naurettavat 1,95 e. Ihanat keltasävyiset vyyhdet on Rowanin Alpaca Colouria, 100% vauva-alpakkaa. Sen tulevaisuutta en osaa vielä tarkemmin eritellä, ostettiin kaverin kanssa kymmenen vyyhteä puokkiin, viiden vyötteen hinnaksi veroineen jäi hieman yli 30 euroa. Hohtavan valkoisesta Java-puuvillalangasta tulee toivottavasti vielä ennen joulua virkattuja lumihiutaleita. Nappeja jäi myös käteen, toiset on suunniteltu pipo- ja kauluriprojektiin ja toiset villatakkiin. Virkkuukoukkuja nyt tarvitsee aina, ostin ne lähinnä tuota lumihiutaleprojektia silmällä pitäen.

Kädentaitomessut 2013

Joulunalusaika on käsityöblogin pitäjälle haastavaa aikaa: kaikki aika menee joululahjojen väkertämiseen, mutta valmiita tuotoksia ei voi esitellä julkisesti. Mutta onneksi on käsityömessut! Vietin siellä eilen kuutisen tuntia kierrellen ennätyksellisen laajaa messualuetta, mutta kiertelyn saldo jäi kaikesta innostuneisuudesta huolimatta maltilliseksi. Parin viikon päässä häämöttävä reissu Tallinnaan ja Karnaluksiin sai pitämään ajatukset kasassa laajan lankatarjonnan edessä.

Teeteen osastolta en kuitenkaan päässyt poistumaan tyhjin käsin. En ole hirveästi neulonut Teeteen langoista aiemmin joitain yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta, mutta nyt esillä oli aivan mahtavat kettulapaset, joiden ohjepaketti lankoineen maksoi vain kympin. Piti sitten lähteä kokeilemaan, millaista Pallasta on neuloa, värikartta ainakin vaikutti lupaavalta.

Toinen kiehtova osasto oli jälleen Taito Pirkanmaalla. Sinne oli tosin eksynyt muutama muukin hullaantunut lankahamsteri, joten jätin koko osaston väliin. Roosa nauha -langat kummittelevat kuitenkin edelleen mielessäni, lankojen värikartta on aivan mahtava!

Minusta alkaa myös paljastua harakan piirteitä: kaikki kimaltava kiinnostaa, ja lopulta päädyin ostamaan muovisia "kristalleja" joulunäpertelyä varten. Joululahjojen puolesta tein sen päätöksen, että jos pää on kerta aivan tyhjä ideoista, niin ehkä on parempi kysyä saajan mielipidettä ja lopettaa lahjojen turha stressaaminen. Näin annan itselleni luvan keskittyä myös oman joulun valmisteluun. ^.^

Kuun uni

Napit puuttuu -blogista bongasin ihanan uuden huivimallin, Kuun uni nimeltään. Olin muutenkin etsinyt itselleni mukavan nopeaa ja ketterää neulomusta, joka sopisi harteilleni ystävän hääjuhlaan. Monta kaunista mallia olin jo löytänyt aiemminkin mutta sopiva lanka ei ottanut löytyäkseen. Huivin oli oltava tummasävyinen sopiakseen muuhun asuun, mutta täysin mustaa huivia en tulisi koskaan myöhemmin käyttämään. Olin siis hieman hukassa. Kun löysin työpaikan kulmilta Nokialta lankakaupan, josta löytyi Coatsin Regia Hand-dye Effectiä harmaasävyisenä, kaupat tuli ja huivi pääsi saman tien puikoille. Ja se on ihana!

Muodoltaan huivi on puoliympyrä, minulla tiheydestäni johtuen lopputulos on ennemmin 2/3 ympyrää. ^.^ Värit vaihtuvat langassa mukavan pehmeästi eikä lopputulos ole yhtään rauhaton.

Puikot olivat kokoa 3,5 ja kaapeli 120 senttinen. Langassa on 70% villaa, 25% polyamidia ja 5% akryyliä, joten se kiiltelee kauniisti ja sopii siten myös juhlakäyttöön. Lankaa kului hieman toista kerää, korkeutta huiville tuli noin 56 cm siipivälin ollessa vajaat kaksi metriä.

Lanka itsessään oli mukava neuloa eikä siinä juuri ollut solmuja, minkä lisäksi se on hyvin riittoisaa. Suosittelen!

Tuliaisia Tallinnasta

Pääsiäistä seurannut viikko sujui joutuisasti. Maanantaina ajelin ystäväni kanssa toisen luo Vantaanlaaksoon, josta matka jatkui tiistaina aamulaivalla Tallinnaan. Sää suosi koko tiistain ja keskiviikon, aurinko paistoi eikä tuulikaan puhaltanut liian kylmästi.

Tiistaina suuntasimme heti lounaan jälkeen Karnaluksiin (osoite Hermanni 1), lankahamsterin taivaaseen. Muiden lankahamstereiden kokemuksista viisastuneena osasimme olla odottamatta kylttejä tai opasteita, oikea ovi löytyi pienen nimikyltin, kahden kerroksen ja summerin painalluksen jälkeen (paikallisia mummoja seuraamalla).

Onneksi olimme olleet suunnitelmallisia ja miettineet etukäteen, mitä tarvitaan ja kuinka paljon. Ovet avattuamme eteen aukesi suuri halli täynnä puikkoja, nappeja, vetoketjuja, nauhoja ja ennen kaikkea laatikoittain lankaa. Langat oli kuitenkin loogisesti järjestetty käytetyn materiaalin mukaan, eikä hyllyjen välissä tarvinnut kauaa pyöriä päästäkseen järjestyksestä selville. Selvisimme putiikista ulos noin puolessatoista tunnissa.

Itse Karnaluksista mukaan tarttui "vain" ihanat ankkurinapit (10 kpl), 60 silmukkamerkkiä (jotka eivät ehkä ole varsinaisesti silmukkamerkkejä mutta täysin tähän käyttöön sopivia), kolmiosainen palmikkopuikkosetti, Addin pyöröpuikot, kaksi kerää ihanan ruosteenoranssia Austermannin Merino lace -lankaa ja 10 kerää Rowanin AmyButler Belle organic -lankaa (villa/puuvilla). Koko lystille hintaa kertyi vaivaiset 65,12 euroa, joista suurimman osan vei 10 kerää Rowanin lankaa (41,70 + 20% alv). Esimerkiksi Addin puikoista maksoin vain 1,92 euroa + alv, silmukkamerkeistä yhteensä 1,40 euroa + alv. Koska Karnaluks on tukkukauppa, alv lisätään tuotteiden hintaan vasta kassalla, siksi tällainen alvien erittely.

Karnaluksin lisäksi Tallinna on pullollaan pienempiä kangas- ja lankakauppoja. Omaksi vakiopaikakseni on vahvasti tulemassa Müürivahe 31 sijaitseva Domus Linum, josta löytyy myös pieni mutta värikäs valikoima Aade Longin lankoja. Niitä ostin yhteensä kolme vyötettä ruosteenoranssia, turkoosia ja vihreän sävyistä 100% villalankaa. Vyötteiden hinta pyöri 10 euron kieppeillä ja jokaisessa on noin 800 metriä lankaa.

Reissun aikana sain viimeistelyä vaille valmiiksi Stephen Westin suunnitteleman Pogona-huivin ja sormet jo syyhyävät kesäjakun kimppuun pääsemistä. Sitä ennen on kuitenkin neulottava vielä yhdet tilaussukat. No, maanantai on vapaapäivä, josko silloin saisi sukat etenemään...

Aurinkoista viikonloppua kaikille lankahamstereille!

Violettisävyinen Josefiina-huivi

Kevään koittaessa iskee aina hirveä hinku neuloa huiveja. Olen ensi viikolla lähdössä Tallinnaan, mistä innostuneena otin työn alle edellisen reissun lankahankinnan. Malli on erittäin simppeli Josefiina, tuttu jo viime kesältä. Lanka on Aade Longin 100 % villaa, joka haisee jonkin verran lampaalta ja tuntui varsinkin keriessä mutta myös neuloessa melko rasvaiselta. Jossain blogissa törmäsin vastaavanlaisiin kokemuksiin, ja lanka olisi ehkä kannattanut pestä ennen neulomista.

Koska olen tällä hetkellä täysin koukussa helmiin piti niitä saada myös tähän huiviin. Helmiä pujotellessa huomasin, että langan paksuus vaihteli väristä riippuen melko paljonkin. Muutaman kerran lanka tai sen toinen säie katkesikin, kun liikuttelin pitkähköä helmijonoa. Ei siis kaikista tasalaatuisinta lankaa, jota olen neulonut (toisen värinen vyyhde on jo työn alla eikä se ole likimainkaan yhtä rasvaista kuin tämä erä), mutta kauniin väristä - ja edullista.

Terveisiä Tallinnasta

Itsenäisyyspäivän kunniaksi otin pidennetyn viikonlopun töistä ja lähdin hyvässä seurassa pikavisiitille Tallinnaan. Lähtö oli perjantaina ja paluu lauantaina. Ensin pelkäsin, että aikaa olisi liian vähän, mutta kotiinlähdön hetkellä ei yhtään harmittanut lähteä. Vanha kaupunki on ihanan tunnelmallinen, ei satanut vettä eikä aivan mahdottomasti luntakaan, ja joulutori oli täynnä ihania käsityökojuja. En vain saanut itse torilta mitään ostettua, sillä käsityötuotteet olivat kaikki sellaisia, jotka itsekin voisin tehdä. :/ Tämä ajatusmalli on perisyntini...

Hostellimme oli vain lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja lähdimmekin sinne heti kun pääsimme. Itse joulutorin tarjonta oli melko rajattua mutta toria ympäröiviltä pikkukaduilta löytyi ihania putiikkeja. Kuljimme torilta alas Apteegia ja Katariina käikiä ja päädyimme Müürivaheelle, jolta löytyi myös kaksi lankakauppaa. Linane Kodutekstiilistä löysin ylläolevat Aade Long oü:n villalangat, vyyhdessä on myyjän mukaan noin kahdeksansataa metriä (!) ja hinta oli noin 10 euroa/vyyhti. Täältä löytyi myös ihania pellavaisia kodintekstiilejä, kuten lautasliinoja. Vieressä oli toinen lankakauppa, jossa en uskaltanut käydä, sillä takaraivossa pyörivät röykkiöt jo olemassa olevasta lankavarastostani. Alla olevan huopaisen rintaneulan ostin eräältä käsityöläiseltä Katariina käigiltä neljällä eurolla, puiset napit puolestaan ilmeisesti Virun varrella olevasta suuremmasta liikkeestä, jossa myytiin niin virolaisia elintarvikkeita kuin käsitöitäkin.

Lauantaina poikkesin Viru-keskuksen kolmannesta kerroksesta löytyvässä kirjakaupassa, jossa käteeni tarttui pari Minu käsitööd -lehteä. Silmiini osui myös suomalaisia ja joitakin saksalaisia ja venäläisiäkin lehtiä, mutta tällä alalla tarjonta ei tuntunut kovin kattavalta. Tai sitten hain lehtiä väärästä paikasta. Minu käsitööd -lehden numerosta 12/2012 löytyi pari ihanaa huivia, joista todennäköisesti ainakin toinen pääsee heti joulun jälkeen puikoille.

Kokonaisuutena Tallinna vanhakaupunki on käsitöiden ystäville ehdottomasti käymisen arvoinen. Käsityöläisten tuotteita löytyy ladasta laitaan, pikkuputiikkeja on paljon ja pientä kivaa löytyy hyvään hintaan. Langat ovat kokemukseni mukaan edullisia, tosin virolainen villalanka on lähes yhtä karkeaa, ajoittain ehkä karkeampaakin kuin suomalainen villalanka, joten ihan kaikille ja kaikkiin töihin se ei välttämättä sovi.

Joulunalusangstausta

Ei ole helppoa kun tulee joulu. Suurin osa lahjoista on jo paketoimista vaille valmiina, mutta tässä kohtaa minuun iskee aina angstaus: tuo lahja ei olekaan hyvä, teen saajalle jotain muuta, tai sitten on jäljellä enää ne kaikista "tylsimmät" lahjat. Eli toisin sanoen ne, jotka tehdään mustasta langasta aina oikeaa neuloen tai korkeintaan resorin saa tehdä. 

Mutta mahtui tähän viikkoon ihania yllätyksiäkin. Ensin sain keskellä viikkoa kirjeen Ruotsista, josta olin tilannut nimikointinauhaa, tai siis labeleita. Nämä ovat ensimmäiset tilaamani ja suunnitelmana on tästä eteen päin nimikoida niillä tekemäni käsityöt. Pitkän aikaa pähkäilin, laitanko niihin nimeni, blogin nimen ja/tai blogin osoitteen, ja lopulta päädyin vain blogin nimeen.

Tilasin labelit Mina namnband -palvelusta. Hinta oli kohtuullinen ja valikoimaa riitti omasta mielestäni hyvin. Lisäksi palveluun on mahdollista ladata omia kuvia, mutta koska olin asiaa miettinyt jo liiankin pitkään ja joulu alkoi kolkuttaa oveen, niin tein tämän erän ihan vakiokuvioilla ja -asetuksilla. Mitäs te näistä tykkäätte, tai mistä itse tilaatte nimikointinauhanne?

Labeleiden takana onkin sitten se viikon toinen yllätys. Kaveri kysyi yhtenä päivänä töissä olenko kiinnostunut kasvivärjätystä langasta. No olenhan minä! Juuri kun tein päätöksen, etten osta lankaa ennen kuin jämävarasto on ainakin puoliksi pois kulutettu, niin käsin värjättyä villalankaa tarjotaan pilkkahintaan melkein kotiin kannettuna. Samaten lankakauppojen joulukalenterit avaavat luukkujaan, ainakin Lumoavalla langalla sellainen on. Nyt on pidettävä vain katse omissa puikoissa (ja tiistaina kavereidenkin puikoissa, kun kokoonnutaan taas meille neulomaan) ja ajatukset vielä tekemättömissä lahjoissa.

P.S. Tampereella saatiin yön aikana ihan oikea talvi! Pakkasta kymmenen astetta ja valkea maa. Ihanaa kun päivät kirkastuvat lumen myötä!