lauantai 10. maaliskuuta 2018

Peitto pikkukaverille

Vuoden 2018 ensimmäinen blogipostaus. Kylläpä se aika rientää... Neuletakki valmistui tosin jo jouluksi mutta on edelleen kuvaamatta, koska neuloja ei tällä hetkellä sattuneesta syystä mahdu takin sisään. Enkä ole vielä saanut perusteltua itselleni, että sen kuvaamisessa olisi järkeä, jos se ei ole päällä. Onneksi valmistui tämä peittokin, jonka voi kuvata ihan vaan ryppyisenä harmaana päivänä. Pingotuksen sentään jaksoin tehdä, vaikkei sitä tuosta reunasta ehkä uskoisikaan.


Mutta siis tämä peitto. Neuloin pari vuotta sitten miehen veljenpojalle peiton lahjaksi. Ehkä jo tuolloin, ehkä myöhemmin, törmäsin Ravelryssä OpArt-nimiseen peittomalliin. Tykästyin ideaan, että neulominen aloitetaan keskeltä, jolloin kulmissa tehtävistä lisäyksistä muodostui tuollainen veikeä, hieman kiertyvä kuvio.

Sopivaa lankaa etsin pitkään, eikä esim. loppuvuoden Kädentaitomessuilla oikein ollut puuvilla- tai bambulankoja tarjolla. Lopulta päädyin tilamaan Liljan lankakaupasta Dropsin Safrania. (Sivuhuomiona mainittakoon että oli aika hienoa, kun kuittiin oli käsin kirjoitettu mukavien neulomishetkien toivotus. Tuli hyvä mieli, eli kiitokset vain yrittäjälle.) Lanka osoittautui ihan mahtavaksi. 100% puuvillalangassa on todella kaunis värikartta ja kierre on sen verran napakka, että jo kertaalleen purettunakin neulominen on miellyttävää. Ehdottomasti mukavin neulomani puuvillalanka.


Itse peiton neulomiseen käytin parhaimmillaan kaksia pyöröpuikkoja (koko 2,75), joissa molemmissa on metrinen kaapeli. Peiton ympärysmitasta tuli niin iso, ettei sitä muuten olisi saanut pysymään puikoilla. Mallia muokkasin sen verran, että neuloin koko peiton sileänä ja raidat paksumpina kuin ohjeessa. En myöskään muokannut raitojen paksuutta ihan niin usein kuin ohjeessa käskettiin. Kokoa peitolle kertyi pingotuksen jälkeen 76 x 76 cm ja lankaa kului 179 grammaa eli nelisen kerää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kommentistasi!