Projektipussukka

Näin jokunen kuukausi sitten Missä neuloimme kerran -blogissa tosi kivan näköisen projektipussukan. Asia jäi hautumaan ja pari viikkoa sitten päätin hoitaa homman ennen kuin palautan lainassa olevan ompelukoneen takaisin ystävälleni. 

Kankaina käytin yhtä jo kulahtanutta tyynyliinaa (ulkopohja ja sisällä oleva tilanjakaja), isoäidin aikaisia vaaleita tyynyliinoja (vuoressa) ja jemmasta löytyneestä kakkoslaatuisesta Marimekon kankaasta tein päällisen.

Alunperin meinasin tehdä samanlaisen pussukan kuin tuossa blogissakin, mutta ohje olikin maksullinen. Ajattelin, että äkkiähän tuollaisen itsekin säveltää, ja tässä lopputulos. Vetoketjua ei löytynyt juuri kun olisin sellaisen tarvinnut, mutta löysin kaupasta liimattavaa tarranauhaa, jolla sain tilanjakajaan suljettavan taskun. Vuorikankaassa on myös kaksi päälikankaasta ommeltua avointa taskua.

Pienemmällä pähkimisellä olisi kyllä päässyt, jos olisi ostanut ohjeen. Mutta tulipa treenattua harmaita aivosoluja. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vaikka pussukasta tuli tavanomaisia sukkaprojekteja ajatellen ehkä hieman liiankin iso.

Nuttu vauvalle

En ole aiemmin juuri vauvannuttuja tai lastenvaatteita tehnyt, mutta nyt työkaverin jäädessä äitiyslomalle tuli loistotilaisuus aloittaa niidenkin parissa. Lanka löytyi Jyväskylän Titityystä, joka meinasi lumota neulojan ihan totaalisesti! Onneksi mukana oli ei-neulova kaveri, joten visiitti oli melko lyhyt.

Lankana on Malabrigon 100% merinovillalanka ja puikot olivat kokoa 2,5. Ohje löytyy Ravelrystä. Nuttu vaikuttaa niin kovin pieneltä mutta niin toki vauvanvaatteiden kuuluukin olla, älyttömän pieniä. Avoin nuttu on kuulemma näppärä puklaavan lapsen kanssa.

Harmaita ja pinkkejä jämiä huivissa

Stephen West vieraili jokin aika sitten Tampereella. Tiedä sitten näinkö tämän huivin hänestä otetuissa kuvissa vai inspiroiduinko vain miehestä, mutta löysin Ravelrystä hänen suunnittelemansa Metalouse-huivin, johon keksin käyttää jämälankoja. Huivissa on kahta eri sävyistä Roosa nauha -lankaa (hyvin vaalea harmaa ja vaaleanpunainen), Louhittaren luolan puna-harmaasävyistä sukkalankaa (jota olen käyttänyt jo mm. säärystimissä), Hjertegarnin harmaasävyistä Kunstgarnia (jäi Nymphalideasta) ja harmaasävyistä Regiaa (Kuun unesta). Puikot olivat kokoa 3,5.

Projekti oli hauska ja mukavan vaivaton neulottava. Kuvallinen ohje olisi ollut kiva olla olemassa, mutta onnistui se näköjään ihan kirjallisestakin ohjeesta. Ja lopputuloksesta tykkään! Ei ole yhtään mahdoton ajatus, että toteutan uuden huivin samalla ohjeella vielä joskus myöhemmin. Ainut ongelma huivin valmistuttua oli pingotusalustan koko ja juuri tämä projekti saikin minut haaveilemaan toisesta pingotusalustasta. Kun olisi kaksi samanlaista voisi niistä yhdistää yhden valtavan juuri tällaisia projekteja varten. Huivin korkeus keskikohdasta mitattuna on pingotuksen jälkeen 62 cm ja leveys siiven kärjestä toiseen n. 165 cm.

Huivi menee lahjaksi. Paitsi jos värit eivät ole saajalle mieleen niin huivi jää omaan käyttöön. Ei haittaisi yhtään.

Kädentaitomessut 2015

Olipa mukava ihastella kirjavaa messutarjontaa keskellä pimeintä marraskuuta! Kävimme messuilla niiden viimeisenä päivänä ja vaikka kävijöitä olikin paljon, niin käytävillä mahtui siitä huolimatta liikkumaan mukavasti. Täytyy jatkossakin käydä messuilla sunnuntaina, lauantaina oli kuulemma ollut niin paljon tungosta että omaehtoisesta kojuihin tutustumisesta ei meinannut tulla mitään.

Succaplokin ständillä käymisestä on tullut jo eräänlainen tapa. Se olikin ensimmäinen koju, jossa viivyimme pidemmän aikaa ja teimme ihan ostoksiakin! Haaveilin huopaisesta projektipussukasta ja lankapussista, mutta päädyin ostamaan wpi-mitan (jolla saa siis määritettyä langan vahvuuden, jos vyöte on hukkunut), jolla on ihan mahtava nimi, Palicca! Lisäksi ostimme ystävän kanssa kimpassa kaksi pöllön muotoista puikkomittaa. Piparimuoteista isompi menee työkaverille ja traktori jää omaan käyttöön. Handun värjäämästä sukkalangasta tulee joskus tulevaisuudessa pipo ja kakkosen pyöröpuikkoja olen kaivannut jo monen monta kertaa, viimeksi perjantaina. Nyt on sitten nekin! Heräteostona hankin vielä Roosa B:n kojulta turvavyöstä tehdyn pikkulaukun.

Viimeisintä huivia viikonloppuna pingottaessani suunnittelin jo ostavani toisen pingotusalustan entisen kaveriksi, mutta tämä hankinta sai jäädä tulevaisuuteen.

Varsinaisia joululahjalankoja en ostanut, jos jotain innostun lahjaksi tekemään niin varastolangoilla mennään. ^.^

Kirjoneulelapasia

Ilmojen viiletessä alkoi mieli tehdä uusia lapasia. Ensin syntyi yhdet itselle ja sitten toiset lahjaksi. Lankana käytin Roosa nauha -sukkalankoja eri väreissä ja puikot olivat molemmissa töissä kokoa 2,5.

Vaaleanpunaisten lapsen malli on nimeltään White Witch Mittens. Muokkasin mallia sen verran, että jätin pohjavärin vaihtelun pois kämmenosasta, lisäksi jouduin kaventamaan sekä lapasen että peukalon ennen aikojaan, kun tiheys ei korkeussuunnassa natsannut millään.

Tummansävyisten lapasten malli on nimeltään Fishbone Mittens. Näissä kävi tiheyden kanssa sama juttu, eli jouduin jättämään mallikerrasta kämmenosasta pari kalaa pois kuvioista ja peukalosta hyppäämään parin kylkiruodon yli, jotta sain pituuden sopivaksi. Oma käsiala on aika löysää, nuo kalavanttuut tein alkuperäisen ohjeen mukaisesti naisen käteen sopivaksi ja lopputuloksena oli miehen käsiin menevät lapaset. Että näin...

Mutta lämpimät ovat!

Puikot purkkiin

Bongasin uudesta Kotivinkistä niin hauskan idean puikkojen ja koukkujen yms. tilpehöörin säilytykseen, että tartuin heti toimeen. Jälkikäteen kaveri tosin vinkkasi, että seuraamassani Hupsistarallaa-blogissa puikot ovat olleet vastaavasti esillä jo joitakin vuosia. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Viikonloppuna tarvittu ruusukimppu sopi purkkien viereen kuin nenä päähän. Kuvauksen jälkeen puikkopurkit tosin siirtyivät kirjahyllyyn.

Jotain vanhaa

Ihan hävettää tämä hiljaiselo täällä blogissa, miten se aika nyt noin on päässyt kulumaan ihan ilman postauksia! Vapaa-aika on mennyt pitkälti ensi viikonlopun juhlia suunnitellessa ja kaikenlaisessa oheistoiminnassa. Illalla väkersin itselleni sukkanauhan.

Pitsi on irrotettu vanhasta pitsilakanasta, sisäpuolelle kiinnitin sopivan mittaisen kuminauhan ja pitsin saumakohtaan haarukkarusetin valkoisesta satiininauhasta. Tässä kohtaa näperrystä aloin miettiä, että hukkaan menee tämäkin askartelu (sukkanauha kun ei varsinaisesti ole missään sen kummemmin näytillä eikä sillä juhlan jälkeen varmaan kummoiset tulevaisuudennäkymätkään ole), kunnes tuleva puolisoni totesi jotain tyyliin "kyllä olisi tylsää jos aina pitäisi olla tekemisissä järkeä" ja heitti perään vielä ehdotuksen helmien lisäämisestä. Helmien lisäämisen jälkeen olin lopputulokseen itsekin ihan tyytyväinen. :)

Helmillä koristeltu konttineulehuivi

Vihdoinkin se on valmis! Projektin valmistuminen kesti kauan, vaikka neulomisessa ei ihan hirveän kauaa mennytkään. Kuvista saan taas kiittää luottokuvaajaani Sirpaa.

Malli on Alex Lawsonin julkaisema Wedding Entrelac Shrug. En ole aiemmin konttineuletta kokeillut ja ohjeen ymmärtäminen vaatikin jonkin verran aikaa ja mallitilkun. Lankana on Tallinan tuliaisena hankittu Rico Designin Essentials Cashlana (80% uusi villa, 20% kasmirvilla), joka on aivan mahdottoman pehmoista! Lankaa kului yhteensä yhdeksän ja puoli kerää. Puikot olivat kokoa 3,0.

Sain huivin ensimmäisen kerran valmiiksi jo keväällä, mutta se osoittautui liian lyhyeksi. Heinäkuun puolivälissä sain viimein toimeksi purkaa huivin toisen kärjen ja tehdä pari kerrosta lisää. Lopuksi lisäsin helmet jälkikäteen ompelemalla ne yksitellen. Niitä kului melkein koko purkillinen eli yli 30. Etumukseen kiinnitin silkkinauhat, joilla huivin saa solmittua.