Sain vihdoin kuvattua itselleni neulomani Poppelin Raidallista-huivin (bongattu alun perin Kardemumman talossa). Lankana on Dropsin Alpaca kahdessa eri värissä, puikot olivat kolmosen luokkaa.
Kun vertaan huivia Kardemumman vastaavaan, niin koko on kyllä aivan eri, samoin istuvuus. Tein huiviin muutaman ekstrakerroksen korkeimpaan kohtaan saadakseni lisää pituutta, mutta eipä se istuvuuteen (tai ehkä oikeammin laskeutuvuuteen) juuri vaikuttanut. Tein tällaisen huivin jo joululahjaksikin eri väreissä (en valitettavasti saanut sitä kuvattua) ja siinä oli ihan sama juttu. En ajatellut asiaa sen enempää kuin vasta nyt, kun katsoin Kardemumman postausta uudemman kerran. Ehkäpä kokeilen huivia vielä kerran isommilla puikoilla.
Kuvausalustana aivan hirveä lehtitilauksen kylkiäisenä saatu "Hanna Sarén" -huivi, joka särisi jo heti pakkauksesta poistettaessa. Muistaakseni puhelimessa puhuttiin silkistä tai muusta vastaavasta materiaalista, mutta tekisi mieli väittää, että tuo huivi ei ole kyllä silkkiä nähnytkään. Siinä ei ole edes pesuohjelappua! Mutta koska huivin kuosi nyt sattuu sopimaan blogin aiheeseen ja valkoinen heijastaa ikkunasta tulevaa vähää päivänvaloa mukavasti, niin menköön nyt kuvausaualustana. ^.^
