Palasukat intarsiana

Onpas tullut taas taukoa! Nämä sukat valmistuivat jo varmaan huhtikuun puolella, mutta vauva-arki vei sen verran mukanaan että kuvatuksi sukat tulivat vasta nyt (ja kännykällä, en edes järkkäriä saanut kaivetuksi kuvausta varten esiin).

Nämä ovat olleet kyllä kovalla käytöllä (sikäli mikäli tänä kesänä oli villasukkakelejä) ja olen tykännyt näistä ihan tosi paljon! Oiva jämälankaprojekti!

 

Mallia ehdin edellisessä postauksessa jo hehkuttaakin. Kyseessä on siis Interweaven The Cube Socks, jotka neulotaan intarsiana eli kirjoneuleena ilman langanjuoksuja. Lankoina käytin kaikenlaisia sukkalankajämiä ja puikot olivat 2,0 tai 2,5. Nämä piti neuloa ihan sukkapuikoilla, jotta intarsia toimi: kerrosta ei neulota perinteisesti alusta loppuun, vaan kerroksen alkamispaikka vaihtuu joka toinen kerros, jotta langat saadaan kiedottua nätisti toisiinsa ja sukkiin ei näin ollen pääse muodostumaan tekniikasta johtuvia reikiä. Näiden neulominen oli hauskaa, tulen varmasti neulomaan toisetkin, jahka vaan aikaa löytyy...

Neulotut converset lapselle

Tunnetusti en ole koskaan neulomistrendien aallonharjalla. Neuleblogien seuraaminen oli minulla pitkään paitsiossa, kun oma neuloosi oli enemmän tai vähemmän hukassa. Syksyllä sain kuitenkin hyvän syyn hypätä näin jälkijunassa neulottujen Converse-tossujen matkaan, kun ystävä otti ne puheeksi.

Ensin yritin virkata niitä, mutta sitten totesin, että virkkaamalla on mahdotonta saada oikean kokoisia tossuja, jos ei pysty jatkuvasti sovittamaan niitä tekemisen yhteydessä.

Sitten kokeilin neulomista. Kiva ohje löytyi esim. Helmenkerrääjältä. Kyseisissä tossuissa kuitenkin neulotaan pohjan valkoinen "reunus" erikseen ja ommellaan sukkaan jälkikäteen, mikä ainakin minun kohdallani tarkoitti sitä, että sukan joustavuudesta pituussuunnassa menetettiin aika paljon. Tein sukat valmiiksi ohjeen mukaisesti mutta en ehtinyt kuvata niitä, ja olihan ne sitten lopulta liian pienet.

Jonkin aikaa googlettelin mutta totesin aika pian, että kokeilen väsätä mallin omasta päästä intarsiana. Ekan kerran törmäsin intarsianeuleeseen ihanissa Stitch surfer -sukissa enkä oikein keksinyt syytä, miksi se ei tässäkin projektissa toimisi. Intarsian ajatuksena on siis se, että voidaan neuloa kirjoneuletta ilman langanjuoksuja. Joten ei muuta kuin lankaa puikoille ja kokeilemaan! Näidenkään sopivuudesta ei ole toistaiseksi tietoa, mutta tätä mallia on helppo muokata isommaksi tai pienemmäksi tarpeen mukaan, tarvittaessa purkamalla. Nauhoja kiristämällä saa tarvittaessa otettua ympärysmitastakin liiat pois.

Puikot olivat projektissa kokoa 2,5 ja lankana Handun värjäämä keltainen sukkalanka ja jokin valkoinen jämävillalanka. Loin 36 silmukkaa ja neuloin varteen joustinta, jonka jälkeen tein kantapään vahvistettuna. Kantalapun viimeiset viisi kerrosta neuloin valkoisella. Kun poimin kantalapun reunasta silmukat kiilaa varten vaihdoin värin keltaiseksi siinä kohtaa, kun valkoiset kerrokset loppuivat. Toisessa reunassa vastaavassa kohtaa katkaisin valkoisen langan ja neuloin kerroksen loput silmukat sillä. Jatkossa lankaa ei tarvitse enää katkaista ja kärki voidaan taas neuloa ihan perinteisesti. Nauhalärpäkkeitä varten poimin silmukat pääliosasta (joka neljännen skippasin yli, ettei tulisi liian lerppua lärpäkettä) ja tokavikalla kerroksella neuloin *1o, lk, 2 o yht* alusta loppuun.

Intarsian neulominen on loppujen lopuksi tosi simppeliä. Joka toinen kerros neulotaan oikealta puolelta ja joka toinen nurjalta. Kun tullaan pisteeseen, jossa työ käännetään, kiedoin langan seuraavan (erivärisen) silmukan ympäri. Tein tämän kohdan samoin kuin Stitch surfer -sukissa (linkki sukkien englanninkieliseen ohjeeseen Knittyssä). Tähän kohtaan jää ainakin minulla erilainen, hieman reikäisen näköinen reuna, kuin toiselle puolelle, jossa värin vaihtaminen onnistuu siistimmin. En ole aivan varma, johtuuko se vain omasta käsialastani.

Suunnitelmissa on ollut jo hetken aikaa neuloa pienistä jämänöttösistä hieman erilaiset intarsia-sukat, joten pääsen hiomaan tekniikka tulevaisuudessa vielä lisää. Interweaven Cube socks -malli on kutitellut takaraivossa. Saas nähdä, koska se pääsee puikoille.

Neulottu tuttinauha, ohje

Tällaiseenkin pikkuprojektiin sitä näköjään tuli haksahdettua. Lankana on pikkuihmisen peitosta ylijäänyt puuvillainen Dropsin Safran värissä 11, puikot olivat kokoa 2,5.

Inspiraation tähän nauhaan sain kuinkas muuten Ravelrystä. Alkuinnostuksessani en edes huomannut, että ohje olisi ollut saatavilla muullakin kuin norjan kielellä, joten sävelsin mallin itse. Alkuperäinen on ilmeisesti tehty valepalmikoilla, itse siirsin aina kerralla kaksi silmukkaa ja käytin apuna palmikkopuikkoa. Päädyin puuvillalankaan, sillä se on helppo pestä. Lopputuloksesta tuli myös mukavan joustava. Alla muistiinpanot, joiden mukaan tein tämän kyseisen nauhan. Tuttipidikkeitä ja klipsejä saa ostettua netistä aika monesta paikkaa, itse hain tarvikkeet tamperelaisesta Merletosta.

Luo neljällä jaollinen määrä silmukoita klipsin ympärille. Itse tein tämän virkkuukoukun avulla ja loin kiinnittimen ympärille 12 silmukkaa virkaten kiinteitä silmukoita. Silmukat jätin luomisen jälkeen koukun varteen odottamaan siirtoa puikoille. Jos kaikki silmukat ei mahdu kerralla koukun varteen, kuten minulla kävi, siirrä silmukat välillä koukulta puikolle.

Silmukoiden luomisen jälkeen neulotaan ensimmäisenä nurja puoli:
1. krs: neulo kaikki silmukat nurin
2. krs: neulo 2, *siirrä 2s apupuikolle työn taakse, neulo 2s, neulo apupuikon silmukat oikein*, toista * tarvittava määrä, lopeta kerros neulomalla 2s
3. krs: neulo kaikki silmukat nurin
4. krs: *siirrä 2s apupuikolle työn eteen, neulo 2 s, neulo apupuikon silmukat oikein*, toista * koko kerroksen ajan.
Jatka toistamalla näitä neljää kerrosta, kunnes olet saavuttanut haluamasi pituuden.
Kun pituutta oli mielestäni riittävästi otin taas avuksi virkkuukoukun ja päättelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita tuttirenkaan ympärille. Eli sujauta virkkuukoukku puikolla olevan silmukan läpi, vedä lanka silmukan läpi ja virkkaa kiinteä silmukka niin, että rengas jää silmukan sisälle.

Muuten, tuttinauhoja tehtäessä on huomioitava erilaisia turvallisuuskriteerejä, joista tärkeimpänä nauhan pituus: liian pitkä nauha voi aiheuttaa lapselle tukehtumisriskin, jos se pääsee kiertymään kaulan ympärille. Myös käytettyihin materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota. Lisätietoja löytyy ainakin Tukesin sivuilta löytyvän artikkelin lopusta.

Tuunattu vauvan peitto

Kovin on nyt peittolinjalla menty pitkään, joten miksi kääntää kurssia? Sain käsiini vanhan vauvanpeiton, jonka käsittääkseni oma mummuni aikoinaan teki minua varten.

Peiton toinen puoli on villaa ja ilmeisesti kudottu ja toisella puolella oli käsin ommeltu vaaleanpunainen ruusukangas, joka ei oikein omaa silmää miellyttänyt. Villankin väri oli jokseenkin haastava: vaaleanpunertavan ruskea eikä sinällään mitenkään erityisen kaunis. Peiton pintakuvio on kuitenkin mielenkiintoinen ja se on pysynyt muutamaa venynyttä lenkkiä lukuun ottamatta todella hyvänä kaikki nämä vuodet. Ajattelin, että raikkaanvärinen puuvillakangas riittäisi raikastamaan peiton ilmettä.

Edellisiltä Kädentaidot-messuilta tuli ostettua erilaisia puuvillatilkkuja, joten päätin etsiä sopivaa kangasta ensin omista kätköistä. Sainkin yllättyä iloisesti!

Kankaaksi valikoitui ihana kettukangas, mutta tilkku osoittautui aivan liian kapeaksi. Varsinaisen tilkkutäkin neulominen ei oikein hotsittanut, joten ostin kaveriksi ruskeaa valkokuvioista puuvillakangasta ikään kuin reunuksiksi. Kettukankaan sommittelin vinoon, koska epäsymmetrisyys miellyttää omaa silmää (ja koska en osannut ostaa riittävän paljon ruskeaa kangasta, jotta siitä olisi saanut tasaisen kokoiset reunat).

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka en olekaan ompeluihmisiä ja kankaat kiinnittyivät vähän miten sattuivat. Itse kun tekee niin saa sitä, mitä sattuu tulemaan. ^.^ Kiinnitin kankaat villaan käsin, sillä en omista ompelukonetta ja pelkäsin, mitä paksu villainen pohjakangas saattaisi koneelle tehdä.

Peitto kulmasta kulmaan

Tulipa sitten neulotuksi peräkkäin kaksi pikkukaverille soveltuvaa peittoa. Tämä menee hyvälle ystävälle, jonka raskaudesta sain kuulla vasta ihan loppupuolella. Viime hetken vauvakutsuja varten neulomiselle jäi aikaa kaksi viikkoa, joten kun idea tuli, niin siihen oli ryhdyttävä välittömästi.

Ihastuin ajatukseen kulmasta kulmaan neulomisesta heti kun näin tämän peiton. Malli on nimeltään Kodachrome baby blanket ja se löytyy maksutta Ravelrystä. Alkuperänen peitto on tehty muhkealla villalangalla ja paksuilla puikoilla, mutta itse tein peiton puuvillalangoista koon 3,75 pyöröpuikoilla.

Aloitin neulomisen ohjeen mukaan ja kun olisi pitänyt alkaa kaventaa neuloin lisäyskerroksia vielä jokusen ylimääräisen. Kun peitto oli valmis ja langanpäät päätelty meinasi epäusko iskeä, sillä peiton muoto oli ennemmin suunnikas kuin neliö, mutta pingotuksella sai taas ihmeitä aikaan.

Erilaiset pintaneuleet tulevat peitossa kauniisti esiin. Sileä, ainaoikea ja helmineule vuorottelevat raidoissa. Värit valikoituivat ihan sen mukaan, mitä löytyi valmiiksi kotoa ja mitkä sopivat mielestäni peiton saajalle. Valkoinen lanka on Dropsin Safrania, jota jäi yli edellisestä peitosta. Ruskea ja harmaa ovat jämiä Sandnes Garnin Mandarinista, jota jäi pääsiäispupuista.

Peitto pikkukaverille

Vuoden 2018 ensimmäinen blogipostaus. Kylläpä se aika rientää... Neuletakki valmistui tosin jo jouluksi mutta on edelleen kuvaamatta, koska neuloja ei tällä hetkellä sattuneesta syystä mahdu takin sisään. Enkä ole vielä saanut perusteltua itselleni, että sen kuvaamisessa olisi järkeä, jos se ei ole päällä. Onneksi valmistui tämä peittokin, jonka voi kuvata ihan vaan ryppyisenä harmaana päivänä. Pingotuksen sentään jaksoin tehdä, vaikkei sitä tuosta reunasta ehkä uskoisikaan.

Mutta siis tämä peitto. Neuloin pari vuotta sitten miehen veljenpojalle peiton lahjaksi. Ehkä jo tuolloin, ehkä myöhemmin, törmäsin Ravelryssä OpArt-nimiseen peittomalliin. Tykästyin ideaan, että neulominen aloitetaan keskeltä, jolloin kulmissa tehtävistä lisäyksistä muodostui tuollainen veikeä, hieman kiertyvä kuvio.

Sopivaa lankaa etsin pitkään, eikä esim. loppuvuoden Kädentaitomessuilla oikein ollut puuvilla- tai bambulankoja tarjolla. Lopulta päädyin tilamaan Liljan lankakaupasta Dropsin Safrania. (Sivuhuomiona mainittakoon että oli aika hienoa, kun kuittiin oli käsin kirjoitettu mukavien neulomishetkien toivotus. Tuli hyvä mieli, eli kiitokset vain yrittäjälle.) Lanka osoittautui ihan mahtavaksi. 100% puuvillalangassa on todella kaunis värikartta ja kierre on sen verran napakka, että jo kertaalleen purettunakin neulominen on miellyttävää. Ehdottomasti mukavin neulomani puuvillalanka.

Itse peiton neulomiseen käytin parhaimmillaan kaksia pyöröpuikkoja (koko 2,75), joissa molemmissa on metrinen kaapeli. Peiton ympärysmitasta tuli niin iso, ettei sitä muuten olisi saanut pysymään puikoilla. Mallia muokkasin sen verran, että neuloin koko peiton sileänä ja raidat paksumpina kuin ohjeessa. En myöskään muokannut raitojen paksuutta ihan niin usein kuin ohjeessa käskettiin. Kokoa peitolle kertyi pingotuksen jälkeen 76 x 76 cm ja lankaa kului 179 grammaa eli nelisen kerää.

Ruskasukat

Oma sukkatilanne lipsahti kesällä katastrofaaliseksi. Aurinkoraita-polvarit helpottivat tilannetta jonkin verran, mutta nilkkasukille oli vielä tilausta. Langaksi nappasin Jyväskylän neulefestareilta vuosi sitten löydettyä Hedgehog Fibresin sukkalankaa (90% merino, 10% nylon, väri pheasant).

Jotain ajateltavaa piti saada mutta ei mitään liian monimutkaista. Siksi sävelsin mallin omasta päästä. Molemmissa reunoissa on valepalmikot (samanlaiset kuin Salander-säärystimissä), kantapään yläpuolella 1o1n-neulosta ja kiilakavennusten jälkeen aloin siirtää ulompaa palmikkoa kohti sisempää. Ihan kivat tuli, vaikka vähän piti sitten kuitenkin toisen kohdalla vielä säveltää, kun omat muistiinpanot ei olleetkaan kovin yksiselitteiset. Kärkeen tein muunnellun sädekavennuksen.

Puikot oli pyöröt kokoa 2,5 paitsi yläreunan resorissa 2,0.

Aurinkoraidat

Olipa kerran synkkä ja kalsea talvi. Jossain vaiheessa neulojan hermo meni säärystinten asentoa parannellessa. Talvikengissäni on lyhyt varsi, joka jollain ilveellä aina nosti säärystimen suun kengän varren yläpuolelle ja viima kävi sukan ja säärystimen välistä.

Minulla oli siis vakava ongelma. Ratkaisuksi päätin tehdä sukat, joissa on ihan kunnolla vartta eikä tarvitsisi pelata erikseen villasukka + säärystin -yhdistelmän kanssa.

No, talvi tuli ja meni, kengätkin lensivät loppuun kulutettuina roskikseen. Sukat etenivät hitaasti mutta varmasti, kun piti välillä neuloa sitä punaista pitsi-ihanuuttakin.

Mutta sitten tuli juhannus! Ja sää oli juuri sitä mitä pitikin, niin kolea että melkein koko jussi tuli vietettyä sisätiloissa kutimet kädessä. Tikutin menemään sellaista tahtia, että lopulta tein ensimmäiseen sukkaan (joka oli siis ollut valmiina jos pitkään) hieman pidemmän kärjen ja varteen resorin. Koska suunnitellahan ei voi koskaan etukäteen, paljon kivempi on tehdä ensin yksi sukka valmiiksi ja sitten tehdä toinen heti resorista alkaen erilaiseksi. (Se sukka, jossa on jalkaterässä enemmän keltaista, on muuten se jälkimmäinen.)

Mutta siis. Keltainen lanka on Sukka-Puffan Säihkyä, josta koitin käyttää jämät näihin sukkiin mutta eihän se kaikki mennyt vieläkään (tässäkin se suunnittelu auttaisi, kun jaksaisi edes punnita kerät ennen neulomiseen ryhtymistä mutta kun ei...), harmaa on mielestäni Teeteen Pallasta ja valkoisen veikkaisin olevan Roosa Nauha -lankaa. Puikot olivat pyöröt 2,5 paitsi resorissa 2,0. Kavennukset varressa tein silloin kun tarpeelliselta tuntui.