Mohairhuivi

Jokunen vuosi sitten, kun en ollut vielä paljonkaan neulonut mohairlangasta ja tajunnut, ettei se mitään unelmaneulottava ole, ostin pinkkiä mohairlankaa. Neljä kerää. Ajatuksena oli tehdä aivan mahtava Aquila-huivi, mutta en koskaan päässyt alkua pidemmälle. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut kokemusta pitsihuiveistakaan. Isojen pitsipintojen neulomisen opettelu on tunnetusti fiksuinta aloittaa mohairlangasta.

Talven aikana vastaan tuli Moda 8/2013, josta löytyi mohairlangasta tehty tähtikuvioinen huivi. Päätin ottaa mohairit puikoille ja saada niistä vihdoin jotain aikaiseksi. Lankaa (Lang Yarnsin Alpaca Superlight, 54% alpaca superfine, 22% merino fine, 24% nylon) kului lopulta hieman reilut kaksi kerää eli 52 grammaa, puikot olivat kokoa 4,0. Huiville pituutta kertyi n. 150 cm, venyttämällä sitä saa helposti kymmenen senttiä lisää. Vajaat kaksi kerää jäi siis jäljelle vielä yhtä mohairprojektia varten.

 

Pidän edelleenkin jossain määrin langan väristä, mutta en koe sitä enää täysin omakseni. Huivi päätyykin lahjakasaan odottamaan sopivaa tilaisuutta ja henkilöä. ^.^

Silmukoilla surffausta

Jos joku malli vaan toimii niin sitten se vaan toimii.

Stitch surferit olen tehnyt jo vaikka kuinka monet, kahdet olen jopa julkaissut blogissani aiemmin kevätoksennusväreissä ja pinkki-harmaana. Näissä on vastaavat värit kuin jokunen viikko sitten valmistuneissa perussukissa, eli värikäs lanka on Kirjo-Pirkkaa (75% villa, 25% polyamidi) ja harmaasävyinen lanka puolestaan Wolle Rödelin Sport- und Strumpfwollea (75% villa, 25% polyamidi). Kumpikin lanka on pätkävärjättyä, Kirjo-Pirkassa värit vaihtuvat hyvinkin tiuhaan ja Sport- und Strumpfwollessa taas hyvinkin verkkaisesti. Puikot olivat bambuiset luottopuikkoni kokoa 2,0.

Omaan makuuni Kirjo-Pirkka raidoittuu ehkä hieman liiankin tiheään, mutta kun silmukkämäärä on vain puolet sukasta niin senkin raitoihin ehtii tulla paksuutta. Kantapää on edelleenkin oma sovellukseni, sillä en ole ensimmäisten sukkien tahkoamisen jälkeen jaksanut pähkäillä ohjetta toiseen kertaan, mutta hyvin se näkyy näinkin toimivan. Sukat olivat tilaustyö ja muutaman purkukeikan jälkeen niistä tuli jopa sopivan kokoiset, hyvä minä!

Terveisiä Lontoosta!

Tällä viikolla vihdoin koitti odotettu pako arjesta ja muutaman päivän reissu Lontooseen! Tämä oli ensimmäinen vierailuni tässä suurkaupungissa, mutta ei varmasti viimeinen. Kahden kokonaisen päivän aikana ehdimme vierailemaan Towerissa katsastamassa kruununjalokivet ja kuninkaalliset kastemaljat, London Eye -maailmanpyörässä, West Endin Lyric Theaterin Michael Jackson -musikaalissa, testaamaan kiertoajelua kaksikerroksisessa turistibussissa ja törsäämään rahamme Oxford Streetin ja Regent Streetin kaupoissa sekä Camden Townin kojuissa. Ja mikä parasta, ensimmäisen matkapäivämme aikana ei juuri edes satanut, joten saimme nauttia myös lämpimästä alkukesän säästä! Kaksi päivää oli kuitenkin täysin riittämätön aika tottumaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, jokaista katua ylittäessä pääni pyöri hervottomasti joka suuntaan, katuun kirjoitetut "look left" ja "look right" -opasteet eivät olleet minulle riittävät.

Matkalle mahtui myös pikainen visiitti I Knit -lankakauppaan. Olin katsonut osoitteen etukäteen ja koska putiikki sijaitsee näppärästi London Eye -maailmanpyörän lähellä (tai siis melko lähellä), se oli helppo mahduttaa myös matkaohjelmaan. Muita lanka- tai käsityöliikkeitä vastaan ei sitten tullutkaan, toisin kuin esimerkiksi Tallinnassa. Harkitsin etukäteen muutamaa muutakin putiikkia, mutta kaikki muut löytämäni lankakaupat sijaitsivat melko kaukana kaupungin keskustasta ja vielä sellaisilla alueilla, joihin ei muuten porukallamme ollut mitään asiaa.

I Knit oli melko pienikokoinen, mutta sen kirjavalikoima oli laaja! Langoissa erikoisuutena oli suuri käsin värjättyjen lankojen määrä. Jos aikaa olisi ollut enemmän sen olisi saanut helposti kulumaan kirjavalikoimaa selatessa, nyt olin melko tehokas ja tein ostopäätökseni nopeasti. Värin ja langan paksuuden mukaan päädyin lopulta Fyberspatesin Scrumptious lace -lankaan (45% silkki, 55% merino) väreissä Gold ja Purple. 100 gramman vyyhti maksoi 16,50 puntaa ja lankaa siinä on 1000 metrin verran.

Jos tulee joskus asiaa Lontooseen ja harkitsee visiittiä London Eye -maailmanpyörässä, niin poikkea myös I Knitissä.

Missonituubi

Aurinkoista pääsiäistä! Tuokoon sitä kirjavat langat jos itse aurinko tykkäisikin piilotella pilviverhon takana.

Vuosi sitten tekemäni keltainen huivi ei oikein koskaan päässyt käyttöön asti. Väri oli tosi jees mutta koko oli liian pieni ja huivi ehkä hitusen liian pienillä puikoilla tehty, siitä puuttui huiviin haluamani ilmavuus. Eräänä iltana sitten päätin että nyt huivi purkuun ja uutta projektia puikoille. No, tämä projekti sitten lopulta vaati käynnin Lankamaailmassa ja kaveriksi toista lankaa...

Huivi on tehty nelosen puikoilla kahdesta eri langasta: keltasävyinen on Louhittaren luolan Väinämöistä värissä Syksy ja Hjertegarnin Sock 4 -lankaa, joka on muuten ohimennen sanottuna ihan huippua sukkalankaa, jota olen moniin huiveihinkin käyttänyt. Suosittelen lämpimästi! Huivi kiepsahtaa kaksi kertaa kaulalle.

Halusin huivista saumattoman, joten aloitin huivin virkkausaloituksella, jonka ohje löytyy mm. Ullasta. Ennen silmukoiden päättelyä päättelin langanpäät, kastelin huivin ja annoin kuivua tasona nuppineulojen avulla hieman pingotettuna parisen päivää. Alku- ja loppupään yhdistin tekniikalla, jolle en tiedä suomenkielistä termiä mutta josta löytyy hyvä ohjevideo mm. Cheryl Brunettelta (linkki aukeaa Youtubeen). Lopputuloksena täydellisen saumaton tuubihuivi, joka on kuitenkin neulottu pitkittäin.

Perussukat

Punasävyisestä Kirjopirkasta ja harmaasta Hjertegarnin Sock 4 -langasta syntyi ihan tavalliset perussukat kärjestä alkaen satunnaisilla nurin neulotuilla raidoilla. Nämä perussukat syntyivät kiitoksena kaverille, kun pääsin hänen luokseen istumaan iltaa välttyen näin harmaalta ja tylsälä koti-illalta auton akun tyhjennyttyä juuri ennen reissuun lähtöä. Sukat on tehty koon 3 puikoilla ja kantapää on mallia tiimalasi.

Sukista on tosi tylsä ottaa kuvia tasona, mutta nämä ovat niin pienet, etteivät mene omaan jalkaan.

Prima-säärystimet

Kesäaika alkoi tänään, ihanaa! Nyt voi jo ihan julkisesti iloita kohta alkavasta kesästä, vaikka kylmempää kohti ilmeisesti taas sään puolesta ollaan menossa...

 

Turkoosi näyttää olevan tämän kevään väri: ensi talveksi omistan turkoosin kaulurin, pipon ja nyt myös uudet polvimittaiset säärystimet. Malli löytyy Ravelrystä maksutta.

Säärystimet syntyivät Tallinnasta tuodusta Aade Longin villalangasta. Olisivat kyllä syntyneet sutjakammin, jos langan karheus ei olisi alkanut tympiä eikä lanka olisi värjännyt neulojan käsiä! Jo lankaa keriessä huomasin sen värjäävän melko voimakkaasti, mutta koska valmiit säärystimet on helpompi pestä kuin pari kilometriä lankaa, tartuin puikkoihin ja aloin tikuttaa. No, kädet eivät sitten olleetkaan ainoat asiat, jotka lanka värjäsi. Myös käyttämäni bambupuikot saivat osansa väripesusta.

Puikot olivat kokoa 2,5, sillä halusin säärystimistä tiiviit ja lämmittävät. Pituutta jaksoin tehdä juuri riittävästi, ja nyt kun säärystimet on pesty ja valmiit niin olen niihin todella tyytyväinen. Lankaa jäi tosin vielä saman verran jäljelle kuin näihin säärystimiin käytin eli noin sata grammaa, saas nähdä mitä siitä joskus syntyy.

Napillinen kauluri

Napit löytyi ja kauluri valmistui lopulta myssyn pariksi. Lankana käytin siis Austermannin Alpaca Silk -lankaa (80% alpakka, 20% silkki) ja puikot olivat pyöröt kokoa 3,5. Vaikka pipoa varten muokkasinkin silmukkamäärää, niin kaulurin tein aivan ohjeen mukaan.

Ohje on todella simppeli: kauluri neulotaan ensin etu- ja takakappale erikseen tasona, yläosaa varten kappaleet yhdistetään ja jatketaan tasona. Yläreunan napit kiinnitetään kuten myssyssäkin ompelemalla reunojen läpi, napinläpiä ei siis tarvitse tehdä.

Kauluri valmistui tätä talvea ajatellen aivan liian myöhään, mutta onpahan ensi talvelle jotain uutta ja hienoa jo odottamassa. Austermannin alpakka-silkki on lankana aivan mahtavaa neuloa ja lopputulos on todella lämmin, mutta kuitenkin kevyt ja jollain tavalla ilmava. Sisätiloissa sekä kauluria että pipoa ei tehnytkään mieli pitää kauhean kauaa syyttä suotta päällä.

Amigurumipupu

Ohhoh, tulipas vietettyä lähes kuukausi ilman päivityksen päivitystä! Syynä hiljaisuuteen oli äkillinen pänniintyminen omaan ajatuksenjuoksuun ja harhailevaan mielenlaatuun: sain neulottua mätsäävän kaulurin äskettäin valmistuneeseen napilliseen myssyyn (joka on ollut ahkerassa käytössä siitä asti kun neulomus putosi puikoilta), mutta viimeistely viivästyi monella viikolla, sillä olin ehtinyt hukkaamaan myssyä ja kauluria varten ostamani napit! Löysin napit vasta hetki sitten, juuri sieltä missä niiden pitikin olla. Että voi syödä naista tämmöinen.

Kauluri odottaa edelleen viimeistelyä ja nappien kiinnitystä. Nappien etsiskelyn lomassa ehti kuitenkin valmistua pitkästä aikaa amigurumipupu, tällä kertaa tilauksesta. Lankana käytin kätköistä löytynyttä baby alpacaa, muistaakseni kyseessä on Sublimen tuote mutta vyöte ei ollut tallella joten varma en voi olla. Malli on sovellettu omasta päästä tätä pupua ohjenuorana käyttäen.

Itse en ehtinyt näppäämään pupusta kunnon kuvaa ennen sen luovutusta, joten kuva on kaverin kännykkäkameralla ottama.

Nyt sitten niitä nappeja kiinnittämään...